Ja niin on taas aika marraskuun treenisuunnitelman viikkokatsauksen. Koska olen jälleen tyylilleni uskollisesti myöhässä, koskee raporttini kuluneen viikon sijaan viime viikkoa, joka siis kulki nimellä palautteluviikko. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei salitreenin osalta ole kovinkaan kummoista kerrottavaa, palautteluviikossa kun on kyse nimensä mukaan palautumisesta. Keitähän siis pannullinen vahvaa kahvia, luvassa on ehkä kaikkien aikojen tylsin treenipostaus.
Maanantai:
Koska jalkani olivat edellisellä viikolla ryhtyneet huomauttelemaan ensin vienosti ja sitten hieman vaativampaan sävyyn, ettei tällä elopainolla tulisi niin paljon juoksennella, päätin korvata maanantain juoksulenkin maantiepyöräilyllä. Pyörälenkki kulki parin päivän takaisesta jalkapuntista huolimatta melko mukavasti – linnut lauloi, jossain lemuava haisunäädän raato pakotti tahtia kovemmaksi ja ensimmäinen, lähes kahdeksan kilometrin mittainen ja paikoittain melko jyrkkäkin nousu sujui melko kivuttomasti. Koska meininki oli niin hyvä, epäilin kukkulan ylityksen sujuvan yhtä mukavasti myös toiseen suuntaan ja ajelin viitisen kilometriä aiottua pidemmästi. Lopulta aamulenkille tuli pituutta n. 45 kilometriä.

Tuttuun tyyliin maanantai-ilta kului taas salilla ja rintatreenin parissa. Oloni oli hieman orpo, kun tartuin painoista pienimpiin. Palautteluviikot ovat aina ensimmäisinä päivinä niin typerän tuntoisia. Menen salille, tartun niihin normaaleja lämmittelypainojakin kevyempiin painoihin ja alan heilutella. Aikani heiluteltuani, yleensä noin 15 toiston verran, pidän pienen tauon. Ja sitten heiluttelen vähän lisää, yleensä 5-6 sarjan verran. Hiki tulee, mutta muuten ei tunnu oikeastaan missään. Tunnissa ehdin veivata kahdeksasta yhdeksään eri liikettä ja päätän treenini 15 minuutin crossari-cardioon.

Jos haluaa lisäjännitystä elämään, voi lähteä salille autovanhuksella.
Koskaan ei tiedä milloin joutuu työntöhommiin.

Tiistai:
Ja niin koitti taas se päivä viikosta, kun suoritin aamucardioni kuntosalilla. Tällä kertaa minulla ei ollut edes miestä seurana ja viihdytin itseäni ensin vartin crossarin päällä, sen jälkeen vartin kuntopyörän päällä, vartin porraskoneessa ja vartin cross rampin päällä. Televisiosta tuli uutiset, kahdelta eri kanavalta, kahden eri puolueen näkövinkkelistä. Mainostauolla mainostettiin farkkuja, joissa on normalia enemmän tilaa kiveksille. Jippijaijee.

Illan tullen suuntasin taas salille heiluttelemaan olemattomia painoja olemattomasti aktivoituvilla selkälihaksilla. Lopuksi vedin kymmenen leukaa ja tunsin jotain outoa yläselässä. Apua, lihakseni taisivat herätä koomasta, nyt äkkiä sohvalle pötkölleen ennen kuin rasitun liikaa!

 
Keskiviikko:
Herättyäni kyykistelin, hyppelehdin ja nousin varpailleni muutamaan otteeseen selvittääkseni, olisivatko sääret valmiina viikon ainoaan juoksulenkkiin. Vastalauseita ei kuulunut, joten vetäisin lenkkarit jalkaani, juomavyön vyötäisille, kuulokkeet korviin ja painelin kohti tuttuja hienostoasuinalueen kukkuloita. Koko matka sujui aika mukavasti, joskin alkumatkasta vasemman säären sisäpuoli tuntui hieman aralta. Hidastin tahtia entisestään ja puolen tunnin hölkän jälkeen vasemman jalan arkuus katosi. Takaisin tullessa koukkasin hurmiossa vielä ylimääräisen mutkan kautta, jolloin matkan pituudeksi tuli reilut 11 kilometriä.

 
Torstai:
Torstain aamuohjelmaan kuului lyhyt puolen tunnin aamucardio sekä vatsalihastreeni. Koska jalkani selvisivät eilisestä juoksulenkistä niinkin hienosti, päätin hölkötellä ennen vatsalihasten aktivointia puolisen tuntia juoksumatolla. Kuten edellisenä päivänä, myös tällä kertaa vasemman puolen sisäsääressä tuntui arkuutta, joskin eilistä voimakkaammin. Penikka. Voi hitto se on kipeä, taas! Tiedossa oli venytyksiä, foam rolleria, jäitä, tulehduskipulääkkeitä ja juoksukielto loppuviikoksi, kiitos.

Aamun vatsatreeneissä ei sitten paljoa palauteltu. Purin kaiken säären aiheuttaman turhautumisen poloiseen tynnyriini ja kaikkien rutistusten, kääntelyiden ja vääntelyiden jälkeen tuntui siltä, että saattaisin ehkä kuolla jos joku nyt kertoisi oikein mojovan vitsin ja yrittäisin nauraa.

Illalla vuorossa oli olkapäätreeni. Lämmittelin, heiluttelin tunnin, otatin pari kuvaa (kamera)miehellä ja vietin vartin crossarin päällä. Televisiosta tuli C.S.I. Miami ja se oli ehdottomasti treenin parasta antia.

”Hei ota äkkiä kuva, mulla näkyy olkapää!”

Perjantai.
Aloitin aamuni hyppelehtimällä alusvaatteisillani kameran edessä takapihalla. Alunperin olin suunnitellut perjantaille pidempää, 50-60 kilometrin pyörälenkkiä, mutta ulkona kalsarisillani värjötellessä kävi selväksi, että kukkuloilla olisi pyöräilyyn aivan liian kylmä. Ennen kuntosalille aamucardion viettoon lähtemistä naputtelin Amazonin verkkokaupan ostoskoriin pyöräilytakin ja pitkälahkeiset pyöräilyhousut. Talvi tulee ja jos aion pyöräillä, on pakko päivittää pyöräilyvarustusta viileämpien päivien varalle. Salille päästyäni hyppelehdin tunnin verran cardiolaitteesta toiseen etsien parasta kuvakulmaa salilla treenaavan palomieh…anteeksi, oman aviomieheni tirkistelyyn.

Ja sitten iltasalille ja tunti hauisten ja ojentajien heiluttelua. Se hyvä puoli tässä palautteluviikossa on, että salille voi mennä puolikoomaisenakin ilman, että sitä huomaa tekemisestä laisinkaan.

Kuviin poseeraaminenkin kävi tällä kunnolla ihan treenistä.

Lauantai:
Kooma ilmeisesti jatkui eikä minulla ole mitään mielikuvaa siitä mitä olen tehnyt. Treenaamassa en ainakaan käynyt, joten todennäköisesti tein jouluostoksia.

 

Sunnuntai:
Viikko päättyi aamuiseen jalkapunttiin, jonka tarkoitus oli olla viikon teeman mukaisesti palauttava. Päivän edetessä kävi kuitenkin ilmi, että reisille meni, kirjaimellisesti. Kyykyt nimittäin tekivät tehtävänsä reiluhkon toistomäärän ansiosta, vaikka painoa tangossa olikin korkeintaan nälkiintyneen majavan verran.

Yäääh, jumittaa. Eihän tämän näin pitänyt mennä…

 

***

Sellainen oli palautteluviikko. Vaikka saliosuudet kuulostavatkin melkoisen tylsältä, olivat helpot treenit ihan tervetulleita niin fyysisesti kuin henkisestikin. Oli tavallaan helpottavaakin lähteä salille ilman suorituspaineita, ripustaa aivot narikkaan ja vain heilutella kevyitä painoja puolelta toiselle salilla raikaavan musiikin tahdissa. Ja tykkäsihän se kroppakin, kun sai kerrankin palautua kunnolla. Harmi vain, että jalat ja sääolot tekivät tenän juuri tällä viikolla, kun ajattelin, että salitreenin sijaan voisin kerrankin panostaa kunnolla ulkona harrastamiseen. No, onneksi kaiken sen minkä jätti tekemättä tällä viikolla, voi tehdä seuraavalla viikolla. Tai sitä seuraavalla. Viimeistään ensi vuonna nyt kuitenkin.