Testissä: munatoti

Kyllä, totta se on. Olen onnistunut elämään 31 vuotta, joista viimeiset neljä Yhdysvalloissa, ilman että olen koskaan maistanut munatotia. Ennen Yhdysvaltoihin muuttoa munatoti oli tullut minulle tutuksi lähinnä joulunajan Aku Ankoista, mutta muuten tuo epäilyttävällä nimellä varustettu periamerikkalainen juhlajuoma oli minulle täysi mysteeri. Oliko kyseessä todella nimensä veroinen kananmunajuoma ja jos oli, niin voiko se olla hyvää?

Täällä Yhdysvalloissa egg nog -purnukat ilmestyvät kauppojen hyllyyn jo hyvissä ajoin ennen joulua, yleensä reilusti marraskuun puolella. Ja joka vuosi olen katsellut purkkeja sillä silmällä, joskin pienen epäilyksen vallassa ja lopulta vain tyytynyt ihastelemaan kauniita pakkauksia sen sijaan, että olisin juomaa ostanut. Eikä ostopäätöstä ole ainakaan jouduttanut se, että miehen mukaan munatoti maistuisi kananmunalta enkä tähän tietoon nojaten ole itse osannut päättää millä valikoimissa olevalla lisämaulla haluaisin kananmunan kurkustani alas huuhdella. Ja niin ovat munatotit jääneet kauppaan.

Lopulta neljä vuotta asiaa harkittuani, ostoskoriini päätyi hetken mielijohteesta litran leka vaniljanmakuista munatotia. Merkkejä ja makuja oli tarjolla vaikka ja kuin, mutta suoritin valintani puhtaasti perstuntumalta ja pakkauksen ulkonäön perusteella. Joku fiksumpi olisi ehkä saattanut vertailla ravintoarvoja, valita luomutuotteen tai edes sen munatotin, jossa ei olisi lisämakeuttajana pahamaineista maissisiirappia, mutta minä olin aivan liian tohkeissani toimiakseni niin laskelmoivasti. Otin siis mukaani ensimmäisen kivannäköisen purkin joka käteeni sattui.

Purkin tarjoiluehdotus ehdottaa munatotin juomista viinilasista kahdella kanelitikulla.
Minä tyydyin tavalliseen juomalasiin, ilman tikkuja.

 

Sitten eräänä iltana, salitreenin jälkeen, päätin avata purkin (palautumismielessä, tottakai). Tässä vaiheessa kurkistin jo varovasti ravintosisältöäkin ja totesin juoman sisältävän sekä sokeria että maissisiirappia eikä munatotilla muutenkaan ollut mitään tekemistä luomun kanssa. Olin kuitenkin sen verran innoissani, ettei minua olisi hetkauttanut juurikaan, vaikka munat olisivat avaruuskanoista lypsettyjä. Koska minulla ei ollut aavistustakaan siitä, tulisiko munatotia juoda mukillinen vai saavillinen, selvitin purkin kyljestä suositeltavan annoskoon, joka oli säälittävät 1,2 dl. Aika vähän, ajattelin, kunnes tarkistin annoskoon sisältämän energiamäärän. Kaksisataakaksikymmentäperkeleenkilokaloria ja 23 grammaa sokeria! Vertailun vuoksi mainittakoon, että samainen määrä Ikean glögiä sisältää sekin 21 g sokeria, mutta rasvattomuutensa vuoksi vain 90 kcal. No, joulu(kuu) on vain kerran vuodessa, joten aivan sama. Munajuoman lasiin kaadettuani tajusin, etten edes tiedä juodaanko juoma kylmänä vai kuumana. Ja hetkinen, purkissahan lukee alkoholiton, joten pitäisikö tähän lorauttaa alkoholiakin ja jos kyllä, niin mitä laatua? Pikaisen tutkimuksen jälkeen päädyin nautiskelemaan juoman kylmänä, ilman alkoholia. Käytännössä munatoti nautitaan kuitenkin aikuisten keskuudessa yleensä rommilla, viskillä, brandylla, vodkalla tai erilaisilla likööreillä höystettynä. Mutta silloin ei kai ole tapana käydä ensin penkkaamassa?

Kyllä tällä pitäisi palautua treenistä.

 

Suhtauduin munatotin maisteluun suurella hartaudella ja kaikkine lasin pyörittelyineen, haisteluineen, ryystöinen ja maiskutteluineen tilanne vaikutti ehkä enemmänkin viininmaistelulta. Munatotin maku oli vaniljainen ja makea, hivenen munamainen, tammitynnyristä ei onneksi ollut tietoakaan, juoman koostumus oli paksu ja tuoksu neutraali. Lasissa juoma näytti sulaneelta jäätelöltä, jolta se itse asiassa vähän maistuikin. Kokemus oli yllättävän positiivinen eikä mielestäni lainkaan niin munamainen kuin mieheni oli manaillut. Mies tosin oli edelleen sitä mieltä, että munatoti maistuu ihan kananmunalta, hyi ja yök. No, maistuihan se, tavallaan, mutta kuitenkin paljon paremmalta kuin kananmunien, maidon ja sokerin yhdistelmän voisi kuvitella maistuvan. Havaitsin myös hyvin pian, että tuo 1,2 dl kerta-annos oli aivan riittävä, joten yhdellä purnukalla eletään helposti viikon verran, etenkin kun saan juoda kaiken itsekseni. Sen sijaan, että ostaisin munatotia toisen purnukallisen, ajattelin kokeilla valmistaa sitä itse hieman hillitymmällä sokerimäärällä. Tämän lisäksi aion kokeilla munatotia Cruzanin 9 spiced rommilla, joka ei voi mennä kovin pahasti pieleen.

 

Niin voidaan taas vetää rasti yhden kokeiltavan amerikkalaisen perinnesyötävän päälle. Nyt kun sekä munatoti että maapähkinävoi ovat löytäneet tiensä suomalaiseen ruokapöytäämme, voisin kokeilla jotain uutta amerikkalaisherkkua. Olisiko ehdotuksia? Mielellään jotain muuta, kuin meidän paikallinen erikoisuus, uppopaistettu voi.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s