Pohdin taannoin Facebook-statuksessani, että ryhtyisinkö uudemman kerran samaan hulluuteen kuin viime vuonna, eli pitkälle dieetille. Koska ajatus herätti kavereiden keskuudessa niinkin paljon vastustusta, oli homma selvä. Kun muut ovat sitä mieltä, että ei, olen minä sitä mieltä, että totta hemmetissä. Niinpä niin, olen ikuinen vastavirtaan seilaaja.

Tässä sitä nyt taas ollaan. Punnitsemassa eväitä, laskemassa kaloreita, kirjaamassa jokainen ateriaMyFitnessPaliin ja ennen kaikkea toteuttamassa melkoisen raskasta, mutta toivottavasti hauskaa treenisuunnitelmaa. Tavoitteeni olisi päästä kesäkuuhun mennessä vähintäänkin samanlaiseen kuntoon kuinviime vuonna, joskin toivon mukaan hitusen runsaammalla lihalla varustettuna.

Lähtötilanne dieettiviikolla 1.
Lihakset roikkuvat tyhjinä, mutta muuten lähtökohta on ihan passeli.

Dieetti on nyt ihan alkuvaiheessa, tai paremminkin tutkimusvaiheessa. Lähtökohta dieetille on nimittäin täysin eri kuin vuosi sitten ja homma on siksi hitusen hakusessa. Sen lisäksi, että olen nyt viitisen kiloa kevyempi (tällä hetkellä paino on n. 65 kg), on taustalla raa’an treenaamisen ja lihastenkasvatuksen sijaan kuukauden mittainen, lähes totaalinen salitauko sekä paljon suklaata ja lepoa. Liikunnan osalta homma on vielä melko helppo, mutta ravintopuoli onkin sitten monimutkaisempi. Tilanne on nimittäin se, että kun viime vuonna dieetille ryhtyessä kalorimäärää luonnollisesti pudotettiin, täytyy sitä tällä kertaa nostaa edellisen lorvailukuun jäljiltä, jotta myöhemmässä vaiheessa on mahdollista ajaa kaloreita alaspäin. Koitan siis parin ensimmäisen viikon aikana hilata kaloreita pikkuhiljaa perusaineenvaihduntatasolta noin 2000 kcal tietämille ja lisätä hiilareiden määrää reilusti. On siis hyvin todennäköistä, että tulen lähiviikkoina saamaan takaisin lepokuukauden aikana menetetyt kilot. Muutoin ravinnon osalta tekniikka noudattelee samaa toimivaksi havaittua linjaa kuin viime vuonna. Ruokaympyrän avainsana on siis ihan normaali ja hyvänmakuinen, joskin mitattu ja punnittu kotiruoka.

Koska energiaa syötetään koneeseen tällä hetkellä ihan kohtuullinen määrä, paneudun seuraavat viikot pääasiassa raudan nosteluun, sillä eihän tiedä vaikka sellainenkin ihme tapahtuisi, että saisin vielä viime metreillä jotain lihaskehitystä aikaiseksi. Salitreenejä on näin aluksi seitsemän kertaa viikossa seuraavanlaisella jaolla: olkapäät, rinta, takapuoli, selkä, vatsaosasto, hauikset/ojentajat ja jalat. Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta treenihistoriassani, kun takapuolella on aivan oma treenikertansa, vaikka sille olisi ollut tarvetta jo pienen ikuisuuden verran. Kuukauden mittaisen tauon jälkeen rauta on painanut melkoisesti, aivan kuten aikaisemmin manailinkin. Into kuitenkin korvaa voiman, sillä heti toisena punttipäivänä nostin penkistä oman ennätykseni 70 kg peräti kolme kertaa. Eli ei kai siitä levosta sitten pelkästään haittaa ole ollut, vaikka lihakset alkuviikosta vielä roikkuivatkin puolityhjinä.

Toisin kuin viime vuonna, en tänä vuonna aio suorittaa kaikkea aerobista liikuntaa sisätiloissa. Näin aluksi crossari ystävineen kutsuu minua vain kahdesti viikossa ja lihaskatoakin uhmaten suuntaan kerran pari viikossa vuorille joko juosten, kävellen tai pyörällä. Jos ei vuorelle juostessa mikään muu kehity, niin ainakin sitten otsasuoni luonteen kasvaessa. Ja onhan sekin aika näyttävä, eikö?

Tästä lähtee taas uusi treenivaihe käyntiin, innosta hihkuen ja ensimmäisiä näkyviä tuloksia malttamattomana odotellen. Ja niin, mikä se motivaattori tällä kertaa on? En suoraan sanottuna tiedä oikein itsekään, mutta uskon vahvasti, että se selviää kyllä matkalla. Eihän tämä into, tahto ja palo voi ihan merkityksetöntä olla. Mutta jos jollain nyt sattuu olemaan hyviä ideoita kannustimeksi, niin kertokaa toki!