Taikauskoista treeniä

Tämän jutun jälkeen on kai turha selittää, että en minä toki taikauskoinen ole. Mutta…

Sen lisäksi, että PT opetti minulle taannoin jos jonkinlaisia treenikikkoja, opetti hän myös, ettei sarjapituuden tulisi koskaan olla kolmetoista. Sitä joko jättää sen sarjan kahteentoista tai jos tekee sen kolmetoista toistoa, onpakko jaksaa vielä yksi. Ja koska luonne ei anna periksi jättää sarjaa siihen kahteentoista mikäli tuntuu yhtään siltä, että yhden vielä jaksaisi, tulee yleensä väkisinkin pakerrettua sen neljäntoista toiston verran, vaikka sitten vetäisikin muutaman sekunnin happea sen kolmentoista jälkeen.

Pakko vääntää se neljästoista. Pakko, pakko, pakko, ARGH.

 

En ole varma onko kyse enemmän taikauskosta vai ihan vaan psykologisesta kannustimesta, mutta olen noudattanut tuota oppia sen jälkeen orjallisesti. Tuskin maailma siihen kaatuisi, vaikka päättäisinkin sarjani siihen kolmeentoista, mutta en siltikään uskalla ottaa sitä riskiä, että talja putoaisi niskaan, välilevy pullahtaisi tai ojentaja revähtäisi. Tosin saattaa kyllä olla, että ennemminkin tuo kuvassa uhkaavasti pullottava kaulasuoni räjähtää vielä joku päivä sen väkisin taistellun neljännentoista toiston kohdalla.

Onkos teillä muilla taikauskoa mukana treeneissä? Onnenkalsareita, outoja rituaaleja tai muita henkimaailman juttuja?

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s