Niin saapui talvi viimein myös eteläiseen Kaliforniaan. Vaikkei talvi täällä lumisadetta tarkoitakaan, ovat kelit viilenneet vuodenvaihteen helteistä huomattavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa satunnaista vesisadetta, 14-18 asteen välillä olevia päivälämpötiloja ja koleita, alle kymmenen asteen öitä. Koska kalifornialainen rakennustekniikka ei ole erityisen hyvin lämpöä eristävä, on melko tavallistakin, että yön aikana sisälämpötila laskee lähelle viittätoista astetta ja pysyy melko viileänä koko päivän. Sisätilojen viileyden voisi tietysti torjua pitämällä lämmitystä päällä, mutta sen sijaan vetäisen yöksi pyjaman päälleni (a.k.a seksintappajat, mutta ne on sentään Victoria’s Secretiltä…), hipsuttelen päivät villasukissa ja sytytän kaikki kodin nelisenkymmentä kynttilää. Jep, tykkään kynttilöistä. Paljon.

Nappasin teille muutaman kuvan kevättä odottelevasta kodistamme ja niistä muutamista kynttilöistä, joita olen kylmissäni ripotellut pitkin kotia. Tervetuloa meille, jälleen kerran!

Summer Breeze -tuoksukynttilä viestii siitä, että kevättä ja kesää odotellaan jo kovasti!

Tämän kynttilälyhdyn löysin aikoinaan lähi-outletin hylkytavarahyllystä viiden taalan hintaan. Sisustamisen ei tarvitse olla kallista!

Ah, ihana Target ja sen sisustusosasto! Tämäkin uusiokäytettävän lasin sisään valettu kynttilä on hankittu tuolta Amerikan Anttilasta.

Olen naamioinut taitavasti miehen rakentamat subbarit porontaljoilla ja muulla roinalla pöytätasoiksi. Ainoa vaan, että tavarat on parempi siirrellä muualle siinä vaiheessa, kun aletaan katselemaan räiskintäelokuvia.

Kun kynttilä on valettu lasin sisään, voi sitä melko huoletta poltella kaikenlaisen krääsän keskellä.

Yhdysvalloista on muuten hieman haastavaakin löytää hajustamattomia kynttilöitä. Kun kaiken lisäksi kynttilöiden tuoksu muistuttaa usein lähinnä voimakasta partavettä, olin onnellinen löytäessäni raikkaan, mutta miedon tuoksuisia DW Homen kynttilöitä lähi-outletista.

Että minä tykkään Pentikin tavaroista! Niin tämäkin ystävältä saatu lyhty on peräisin koto-Suomesta. Tuo pöytä muuten jäi nurkkiimme entiseltä alivuokralaiselta ja vaikken siitä erityisen innoissani aluksi ollutkaan, on se osoittautunut ihan mukavaksi… no, kynttilätasoksi.

Kymmenen hengen ruokapöydässä on tilaa kynttilöille.

Tätä Pentikin vadilla olevaa kynttilää en ole vielä raaskinut alkaa polttamaan eikä kannatakaan, asetelma ei nimittäin ole se paloturvallisin.

Huomasin vasta tästä kuvasta, että kynttilä on savuttanut takana olevalle seinälle mustan jäljen. Hupsis.

Ihanainen Madde toi minulle tämän hyväntuoksuisen kynttilän, johon voisi kirjoittaa jotain hempeyksiä, sikäli mikäli olisi liituja. Kivaa tässä kynttilässä on se, että tuota purnukkaa voi uusiokäyttää, kunhan sisään laittaa uuden kynttilän.

Ja vielä lopuksi…
Että minä inhoan tätä ruokailutilamme katseenvangitsijaa, suhteettoman suurta ja tummanpuhuvaa graniittimöykkyä, jota myös takaksi kutsutaan. Typerintä tässä on se, ettei kyseessä ole edes puutakka vaan periamerikkalainen kaasutakka. Olen näön vuoksi lastannut takkaan oikeita puita ja polttelen sen reunalla kynttilöitä. Tuon tuikkutelineen olen muuten raahannut aikoinaan Rovaniemeltä tänne rapakon taa.