Olen viimeisten vuosien aikana ollut vähällä liiskautua auton alle sen seitsemän kertaa, ollut kolarissa, joutunut kiilatuksi niin autolla kuin moottoripyörällä, istunut tuntikausia ruuhkassa, joutunut poliisin provosointiyrityksen kohteeksi, tehnyt väistöliikkeitä, huutanut suomalaisia manauksia sivuikkunasta ja pudistellut epäuskoisena päätäni. Voi elämän kevät tätä liikennettä.

Törpöt liikenteessä on toki universaali ilmiö ja samalla tavalla myös Suomessa menetin hermoni kypärän sisällä aina silloin tällöin. Mutta koska miljoonamiljoonamiljoonakaupungissa on sekä liikennettä että eri kansalaisuuksia ratin takana niin paljon enemmän, se kaikki liikkeellä oleva tyhmyys ikään kuin tiivistyy. Ja kyllä, tämä saa jopa kaltaiseni, varsin rauhallisen ja lehmänhermoisen naisen verenpaineen nousemaan tämän tästä. *kele!

 

Mikä siellä liikenteessä sitten mättää?
”Täällä kukaan kuitenkaan kävele”
Jalankulkijana olo on täällä vaarallista puuhaa. Varsinkin Bay arealla asuessani olin tämän tästä jäädä auton alle tietä ylittäessäni, sillä autoilijat olettavat, ettei täällä kukaan hullu kuitenkaan jalkaisin kulje. No, tämä hullu kulki. Nykyisillä asuinsijoilla tilanne on onneksi hieman parempi, koska jalankulkijoita on huomattavasti enemmän. Tosin, ei ole montaakaan viikkoa aikaa, kun olin edellisen kerran jäädä intialaisen papparaisen yliajamaksi ylittäessäni tietä vihreillä valoilla. Kun ei ole ajo-opetusta, järki ei leikkaa eikä pää käänny, niin minkäs teet.
Ruuhkat
Voin ihan rehellisesti sanoa, että ruuhkat rajoittavat perheemme sosiaalista elämää. Suuri osa ystävistämme asuu Los Angelesin alueella, mutta matka sinne on helvetillinen. Ilman ruuhkaa isolle kirkolle ajaisi alle tunnissa, mutta joskus matkalla saattaa vierähtää tuntikausia. Tämän vuoksi jätämme suosiolla välistä lähes kaikki arkipäiville sijoittuvat kissanristiäiset ja lauantain menemisetkin kannattaa ajoittaa keskipäivän tietämille. Pahimmat ruuhka-ajat suuntaan kuin suuntaan ovat arkisin klo 6-11 sekä 14-20 välillä. Näiden aikojen ulkopuolella liikennettä on edelleen hurjasti, mutta ilman kolareita tilanne on jokseenkin siedettävä.

Ruuhka tänä aamuna. Kaikkialla missä on punaista, menee hermot.

 
Koirat autossa
Vaikka laissa onkin kielletty koiran vapaana pitäminen autossa, ei monikaan tästä säädöksestä välitä. Erityisesti rouvashenkilöt tykkäävät paijata ja pitää karvaisia kavereitaan sylissä ajaessa, olipa kyseessä sitten pikkukoira tai iso noutaja. Pahimmillaan olen nähnyt naisen ajavan autoa labradorinnoutaja sylissä ja kahvikuppi toisessa kädessä. Tietäisivätpä vaan minkä sotkun pienikin koira aiheuttaa, kun se kolaritilanteessa iskeytyy tuulilasiin. Kahvit sylissä on kuulkaa murheista pienin siinä vaiheessa.
Ajaessa meikkaaminen/parranajo
Okei, teistäkin ehkä joku meikkaa autossa, joten anteeksi vaan, mutta minun on hyvin vaikea uskoa sitä, että kukaan on niin jumalattoman kiireinen ja tärkeä, etteikö meikkaamista voisi tehdä kotona tai vasta kun auto on turvallisesti parkissa. Sen lisäksi, että amerikkalainen tyytyisi meikkaamaan liikennevaloissa odotellessa, hän meikkaa sujuvasti myös ajon aikana. Mitä siitä, jos auto heittelehtii holtittomasti kaistan reunalta toiselle, kunhan ripsiväri on suorassa. Eivätkä itsensä ehostamiseen ajon aikana syyllisty ainoastaan naiset, vaan myös miehet saattavat ajella partaansa autoa ajaessa.

Nyt ihan oikeasti, herätkää aikaisemmin tai antakaa sen lärvin olla, mutta autossa ajetaan autoa eikä värkätä kaikkea muuta. Minun ymmärrykseni asian suhteen loppuu hyvin nopeasti sillä hetkellä, kun joudun tekemään moottoripyörällä paniikkiväistöliikkeitä sen takia, että joku viereisessä autossa keskittyy ajamisen sijaan naamansa puuterointiin.
Puhelimen/tabletin räplääjät
Erityisesti amerikkalaisnaisilla puhelin on kasvanut kai kämmeneen kiinni ja he ovat aina kotirouvasta lähtien niin tärkeitä, että jokaiseen viestiin ja Facebook-kommenttiin on pakko vastata samantien, vaikka sitten istuisikin auton ratissa keskellä 6-kaistaista moottoritietä. Eikä ajanvietteeksi aina riitä pelkkä puhelin. Kuskien näkee myös räpläävän tablettia, lukevan kirjaa tai tekevän näitä kaikkia yhtä aikaa ajon aikana. Ihmisellä on kaksi kättä, toisessa voi pitää puhelinta ja toisessa tablettia ja autohan kulkee kaasulla.

Siitä, kuinka vaarallista tämä on, on minulla ihan omakohtaista kokemusta. Nelisen vuotta sitten yksi puhelintaan räplännyt mieshenkilö ajoi liikennevaloissa päin punaisia suoraan oikeaan etukulmaani. Onnekseni en ollut sillä kertaa liikkeellä moottoripyörällä vaan hirviöautolla, joten oman hengenlähtöni sijaan äkkikuoleman koki miehen Taurus, jonka konepellille Hummerini ketterästi kiipesi. Niin vihainen kuin miehelle olinkin, huokaisin helpotuksesta, kun hän ei loukannut itseään.

Kännissä ajelu
Jos menet paikalliseen baariin, on parkkipaikka täynnä autoja. Missään ei ole taksitolppaa eikä taksin taksia, mutta silti kaikki vetävät baaritiskillä kaljaa. Kukaan ei myöskään tule kotibileisiin taksilla vaan aina omalla autolla. Yleinen periaate tuntuukin olevan, että on ihan ok ajaa kännissä, kunhan ei jää kiinni. Yllättävää sinänsä, sillä rangaistukset kännissä sohlaamisesta ovat ankarammat kuin Suomessa.
Paikallinen liikennepoliisi
Jos siellä sattuu olemaan joku Suomen liikkuvan poliisin edustaja, niin olette muuten ihan parhaita! Amerikkalaisella liikennepoliisilla sen sijaan on vakavaa sorttia oleva asennevamma. Periaatteessa paikallinen poliisi ei saa pysäyttää autoilijaa ilman, että tämä on rikkonut jotakin liikennesääntöä. Ehkä juuri tämän vuoksi he sitten koittavat provosoida ja häiritä liikenteessä parhaansa mukaan, jotta poloinen autoilija tekisi edes yhden pysäyttämiseen oikeuttavan ajovirheen. Poliisien sikailu liikenteessä ilmenee mm. puskurissa kiinni ajamisena sekä pingispallon lailla ruuhkaliikenteessä kaistojen yli singahteluna ilman vilkunkäyttöä.

Tarinat poliiseista ja donitseista saattavat pitää paikkaansa.

Minäminäminäminäminä…!
Itsekkyys on liikenteen perisynti ja siinä amerikkalainen on erinomaisen hyvä. Milloin ajellaan jääräpäisesti etanavauhtia moottoritien vasemmanpuolimmaista kaistaa, milloin tukitaan risteysalue, ei tehdä kääntyville tilaa, tungetaan väleihin, joihin ei oikeastaan edes mahduttaisi ja etuillaan parkkipaikalla, jotta saataisiin auto siihen kaupan ovea lähimpänä olevaan ruutuun. Minä ensin ja te muut sitten jos olette vielä hengissä!
Parkkipaikat
Jos autosi on sinulle tippaakaan tärkeä, parkkeeraa se aina parkkipaikan kauimmaiseen takanurkkaan. Monelle amerikkalaiselle (ja etenkin paikalliselle meksikolaiselle) sekä oma että jonkun muun auto on vain kulkupeli eikä kuhmu tai pari sen kyljessä paljoa paina. Ovia auotaan varomattomasti ahtaissa parkeissa vasten viereistä autoa, ostoskärryt saattavat helposti kolahtaa naapuriauton kylkeen ja omat ostokset voi lapsen takapenkille sullomisen ajaksi nostaa vaikka viereisen auton katolle.
”Minulla on oikeus mielipiteeseen!”
Perheemme entinen kulkupeli, keltainen Hummer, herätti ihmisissä tunteita laidasta laitaan. Ei ollut kerran tai kaksi, kun liikennevaloissa tai moottoritiellä vieruskaveri näytti avoimesti keskisormea, kun ajelemme moisella bensasyöpöllä maailmaa tuhoamassa. Mutta kun ajossa on vähintään yhtä paljon bensaa syövä klassikkoauto, näytetään viereisestä autosta kovasti peukkua. Nice car!

Syntinen auto.

 

Hyväksytty auto.

 

Vaikka olenkin monesti kiitellyt, että B-kortin sai täällä ajettua niin helposti ja halvalla (n. 30 taalaa), kun sen suorittamiseen Suomessa olisi mennyt hurjan paljon enemmän sekä aikaa että rahaa, niin kyllä sitä suomalaista liikenneopetusta on täällä oppinut arvostamaan. Ilman moottoripyöräilykokemusta ja Suomessa ajettua A-korttia olisin liikenteessä varmasti ihan samanlainen pässinpää kuin paikallisetkin. Että terveisiä vaan sinne Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen moottoripyöräkouluun, teidän opeilla sitä ajetaan nyt autoa Kaliforniassa.