Muistatteko vielä, miten lapsena ja teininä mentiin aina kavereiden luokse yökylään? Pelattiin pelejä, tehtiin tyttöjen ja poikien juttuja, valvottiin liian myöhään, kikatettiin niin, että vanhemmilla meni hermot, syötiin karkkia, juteltiin ja jaettiin salaisuuksia yön pimeydessä. Harmillista kyllä, iän karttuessa tuo traditio vähitellen unohtuu, sana yökylä muuttaa merkitystään, kuvioihin astuu poika- ja tyttöystäviä, opiskelu- ja työkiireitä ja lopulta aviopuolisoita ja lapsia.

Olen viime aikoina kaivannut hirmuisesti oman kromosomiyhdistelmäni kaltaista juttuseuraa ja juuri sitä sellaista teinivuosilta tuttua tyttöjen laatuaikaa, jolloin parannetaan maailmaa naisten logiikalla ja tehdään tyttömäisiä juttuja. Onneksi henkinen avunhuutoni kuultiin ja niin pikaisen aikataulusovittelun jälkeen ystäväniPia saapui Los Angelesista tänne Orange Countyn maalaismaisemiin muutaman päivän ajaksi. Jippijaijee!

Kuten minäkin, onnekseni myös Pia edustaa sitä sellaista keskivertoa aktiivisempaa elämänasennetta, joten hän ei oletettavasti järkyttynyt joutuessaan keskelle dieetti- ja treenimyllytystäni. Vajaan kolmen vuorokauden aikana ehdimme hikoilla niin juoksulenkillä, bikram-joogassa kuin kolmesti salillakin. Lisäksi ehdimme vetreyttää treenistä jumiutuneita lihaksia thaihierojalla, hoidattaa varpaita pedikyyrissä, työstää rusketusta uima-altaalla, hoidella bisneksiä, laittaa ruokaa ja käydä sushilla. Kun tähän vielä lisätään keskiverto Harlekiini-romaanin verran tyttöjen välistä informaation vaihtoa, voisin luonnehtia yhteistä aikaamme varsin onnistuneeksi. Toisaalta, saman katon alla aikaa viettäneen mies-poloni elämä ei välttämättä ole enää koskaan ennallaan.

Naurahdin tänä aamuna ääneen, kun kahvimaitoa jääkaapista noukkiessani löysin jääkaapin ovesta avaamatta jääneen kuohuviinipullon. Tuo Pian minulle tuoma, jo toistamiseen korkkaamatta jäänyt kuohuviini kertonee siitä, että meikäläisen hoivissa maaseudulla keskitytään lähinnä treenipuuhiin. No, täytynee alkaa suunnitella vastavierailua Isolle Kirkolle, jotta saisimme tuon kuohuviinin tuhottua ennen sen pilaantumista.

Mitenkäs te muut, käyttekös ahkerasti pullakahveja pidemmillä vierailuilla ystävien luona?

Kuvat: molempien tyttöjen kännyköistä. Mutta hitsi, miksi mun hampaat näyttää niin paljon suuremmilta kuin Pian? Jotta voin aloittaa reikäleivän syömisen keskeltä? 😀