Päivän niksi: eroon muurahaisista E951:llä

Se alkaa olla huhtikuu käsillä ja kevät lähestyä kovaa vauhtia. Aurinko herättää henkiin kedot ja kukkaset, pikkulinnut laulavat kirkkaasti, luonto vihertää ja muurahaiset vipeltävät esiin koloistaan etsien ruokaa nälkäiselle kansalle. Aina silloin tällöin käy niin ikävästi, etteivät ahneet muurahaiset tyydy luonnonantimiin vaan löytävät tiensä sisätiloihin, ihmisten eväille. Muurahaisongelma ei toki Suomessa ole aivan niin laaja kuin meillä täällä Kaliforniassa, mutta inhoja yhteentörmäyksiä keittiönkaapeissa, kylpyhuoneen nurkissa, parvekkeella ja terassilla tapahtuu Suomessakin aina silloin tällöin. Mutta eipä hätää, ongelmaan on olemassa ratkaisu – E951, yksi tehokkaimmista joukkotuhoaseista mitä muurahaisten keskuudessa tunnetaan.

Arvaatteko mitä kuvassa on? Makeutusainetta kyllä, mutta myös tehokas väline kemikaaliseen sodankäyntiin muurahaisia vastaan.

 

Moni ehkä huomasikin, kuinka joitakin viikkoja sitten kirosin Facebookissa muurahaisten invaasiota kodissamme. Ilmeisesti ulkona riehunut parin päivän mittainen rankkasade sai tuon salakavalan pikkukansan hakeutumaan kuiviin tiloihin ensin talomme seinien sisään ja sitä kautta sisätiloihin. Ensimmäinen muurahaishavainto tehtiin yläkerrassa, kun tapasin yksinäisen muurahaisen seikkailemassa pitkin kylpyhuoneen lattiaa. Koska muurahainen harvoin liikkuu yksin, silmäilin tavallista tarkemmin nurkkia ja lattioita seuraavat päivät ja toivoin, että muurahainen olisi vain kulkeutunut vaatteiden mukana ulkoa tai jotenkin onnistunut eksymään sisätiloihin avoimesta ikkunasta. Seuraava muurahainen löytyikin sitten sängystämme, joskin kuoliaaksi liiskautuneena. Eksymisen mahdollisuus voitiin kuitenkin sulkea pois välittömästi, kun löysin viisi vielä elävää muurahaista seikkailemasta yöpöydän alta. Meneillään oli hyvin harkittu ja suunniteltu isku ihmiskuntaa vastaan. Suihkuttelin makuuhuoneen jalkalistat muurahaismyrkyllä, joka esti kyllä muurahaisia tulemasta sisätiloihin, muttei kuitenkaan estänyt muurahaisia vaeltamasta vapaasti seinän sisällä kohti uusia seikkailuja.

Vuorokautta myöhemmin havahduin keittiöstä kuuluvaan miehen mahtipontiseen kiroiluun. Muurahaiset olivat löytäneet tiensä keittiönkaappeihin ja vaikuttivat olevan sairaanloisen kiinnostuneita likööripulloistamme. Seurasi massiivinen kaapin tyhjennys-, pesu- ja myrkytysoperaatio ja sama rumba toistui eri kaappien osalta aina siihen saakka, kunnes löysin liesituulettimen päältä reiän, josta muurahaiset saapuivat keittiöömme buffet-lounaalle. Itse ongelma ei kuitenkaan ollut vielä poissa. Mikään ei estänyt muurahaisia jatkamasta seikkailuaan seinien sisällä ja etsimästä uutta ulostuloaukkoa sisätiloihin.

Päätin yllättää muurahaiset siellä, missä ne sitä vähiten osaisivat odottaa. Keskitin iskuni niiden omalle tontille, uima-altaan vieressä kiemurtelevalle ja talolle päin johtavalle muurahaispolulle. Aikaisemmilla muurahaishyökkäyksillä olin oppinut, ettei pihamaamme muurahaisia suurin osa perinteisistä muurahaisansoista juuri kiinnostanut. Itse asiassa vain yksi ansa oli ollut niille mieleinen, mutta sitäkin tehokkaammaksi populaationkarsijaksi oli osoittautunut ruokakaupan leivontahyllystä löytynyt makeutusaine –aspartaami. Jos ei tuon hermomyrkyn maine ihmisravintona ole ollut kovin ruusuinen aikaisemminkaan, ei tämä niksi mainetta ainakaan paranna. Aspartaami nimittäin tappaa muurahaisen silmänräpäyksessä.

Tyhjensin muutaman pikkupussillisen aspartaamia muurahaisten kulkuväylän laitamille ja toivoin, että niiden kiinnostus kääntyisi keittiöön pyrkimisen sijaan tuohon valkoiseen jauheeseen. Vielä illalla pulveriröykkiö näytti harmikseni koskemattomalta, mutta mennessäni seuraavana aamuna tarkistamaan hermomyrkyn menekkiä, huomasin sen kostuneen kasteesta ja muuttuneen tahmeaksi. Tästä kostuneesta mössöstä muurahaiset sitten innostuivat! Iltaan mennessä kaksi pussillista aspartaamia oli kadonnut kuin tuhka tuuleen muurahaisten kuljetettua sitä ahnaasti pesäänsä. Pesässä vietetyt ruokaorgiat olivat ilmeisesti tuottaneet tulosta, sillä muurahaisia ei ole sen koomin näkynyt talon lähistöllä. Voinen siis julistaa takapihan muurahaiskommuunin tuhotuksi tällä erää.

On muuten sanottava, että sen jälkeen kun ensimmäisen kerran käytin aspartaamia muurahaisten tappamiseen, on dieetti-limujen juomiseni vähentynyt entisestään. Jos aspartaami tappaa vuorokaudessa kokonaisen muurahaisyhteistön, ei se voi ihan hyvästä olla ihmisellekään.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s