Tuossa jokin aika sitten Pumpui-blogin Lotta kirjoitti onnellisuudesta ja kysäisi samaan syssyyn meiltä muilta, että mikäs se meidän onnellisuustilanne oikein on. Aikani henkilökohtaista onnellisuustilannetta pohdittuani, vastasin kysymykseen lyhyesti Lotan kommenttiboksissa, mutta päätin jakaa onnellisuus-oivallukseni vielä täällä omalla tontillanikin. On nimittäin yksi asia, joka tekee minut onnelliseksi ihan joka päivä. Asia, joka meille monelle on itsestäänselvyys, mutta jota ei vaan tule edes ajatelleeksi – vapaus.

Me suomalaiset olemme moneen muuhun kansaan verrattuina etuoikeutettuja, me kun saamme vapauden syntymälahjana. Silti niin moni meistä unohtaa sen ainakin hetkittäin, vapaus kun on onnellisuustekijänä hivenen hankala. Se ei ole materiaa eikä toinen ihminen, sillä ei voi maksaa eikä sitä voi ostaa, sitä ei voi koskettaa, ei nähdä eikä kantaa mukana. Se on jotain, mikä tulee sisältä, asenne, joka pitää itse oivaltaa.

Se, mitä minä tässä yritän sanoa on, että oivallus siitä, että saan itse valita, tekee minut valtavan onnelliseksi. Jos haluan, voin muuttaa Suomeen tai olla muuttamatta. Jos haluan, voin vaihtaa työpaikkaa tai opiskella jotain aivan muuta. Jos haluan, voin myydä kaiken ja muuttaa kauas pois. Jos haluan, voin valvoa koko yön tai jos haluan, voin jättää treenit välistä ja lukea takapihalla kirjaa. Lopulta voin tehdä melkein mitä vain yleisen moraalin ja yhteiskunnan sääntöjen puitteissa. Hyvä on, emme me kaikkea voi valita itse, emme vaikuttaa kaikkeen mikä elämässä tulee eteen, mutta jos lähtökohtaisesti ajattelemme, että kaikki on mahdollista, sillä minä voin valita, tuntuvat ne arkisetkin asiat yht’äkkiä paljon mielekkäämmiltä.

Ei elämää tarvitse ranttaliksi heittää vapautta tunteakseen, ei jättää opiskeluja kesken eikä irtisanoutua töistä, ei myydä kaikkea omaisuutta ja muuttaa Balille yhdeltä istumalta. Sitä voi edelleen syödä kolmena päivänä peräkkäin makaroonilaatikkoa ja selata läpi kiireessä lukematta jääneet Hesarit vasta viikonloppuna, kunhan muistat, että halutessasi voit tehdä toisin. Et ehkä heti samana päivänä, et välttämättä vielä ensi viikolla tai edes ensi vuonna, mutta sinulla on vapaus ja mahdollisuus ryhtyä muuttamaan kelkan suuntaa pikkuhiljaa.

Onneksi vapaudentunnetta on helppo harjoitella. Ensimmäinen askel kohti parempaa mieltä on, kun vaihdat ajatuksissasi sanan ”täytyy” tilalle ”minä voin” ja sanan ”pakko” tilalle ”mahdollisuus”.  Minulla on mahdollisuus käydä töissä ja minä voin pitää huolta kunnostani lenkkeilemällä. Eikö vain kuulostakin heti paljon paremmalta?

Itsensä huijaamista tai ei, olen paljon onnellisempi vapaana kuin omasta tahdosta vankina omassa elämässäni.

Kuva: Onnellisen ihmisen ottama selfie.