Tieto lisää tuskaa, tai ainakin rajoittaa ruokaympyrään sullottavia raaka-aineita melkoisesti. Lihastenkasvun, dieettaamisen ja säntillisen kuntosaliharjoittelun parissa vietetyt vuodet muuttivat ruokailutottumuksiani melkoisesti. Vaikka tositreenaajiin verrattuna ruokavalioni vielä normaalia lähentelikin, tuli silti lautaselle valittua lähinnä niitä raaka-aineita, joiden ravintosisältö olisi mahdollisimman optimaalinen treenien kannalta. En oikeastaan koskaan ostanut vaaleaa leipää enkä syönyt vaaleaa pastaa ja silloin harvoin, kun söin ruisleipää, laitoin sen päälle juustoa vain yhden siivun jos ollenkaan. En tehnyt ruoille kastikkeita, en syönyt kanasta koipia kuin harvoin enkä leiponut mitään makeaa pariin vuoteen.

Kuten aikaisemmin ohimennen mainitsinkin, olen höllännyt kontrollifriikkeyttä liikunnan lisäksi myös ravintopuolella melkoisesti. Syön kyllä edelleen pääasiassa terveellisesti, mutta optimoin enää lähinnä silloin, kun edessä tai takana on useamman tunnin pyörälenkki. Niinpä ostoskoriin on viime aikoina päätynyt myös sellaisia juttuja, joista en ennen ole halunnut edes haaveilla, kuten nyt esimerkiksi ranskanleipää ja meetwurstia. Vaikken tässä nyt olekaan tietoisesti ottamassa kaikkea parin vuoden aikana menetettyä takaisin, on mukava laittaa suuhunsa silloin tällöin jotain ilman optimointia ja laskeskelua.

Ja voi elämänkevät, kuinka epäterveellinen ja hyvä iltapala minulla eilen oli! Sen sijaan, että söin omaa perusiltapalaani, jogurttia, raejuustoa ja mysliä, hakeutui katseeni eilen illalla ihan toisenlaisiin eväisiin jääkaapin ovea raottaessani. Päädyin rikkomaan ties miten montaa terveellisen ruokavalion perussääntöä syömällä siivun ranskanleipää, meetwurstia, savugoudaa ja voita puoliltaöin, mutta ah, niin hyvää, niin hyvää!

Elämän pieniä suuria iloja!