Ylämäkialamäkipyöräilyä

Tyypillinen kesäilmiö on taas täällä! Samaan aikaan, kun säännöllinen kuntosaliharjoittelu on kärsinyt vakavasta inflaatiosta, on innostus sekä maantiepyöräilyyn että juoksemiseen nostanut voimakkaasti päätään. Vaikka tänä kesänä minulla on ihan hyväkin syy salitreenien vähentämiselle, on sama ilmiö tuttu myös edellisiltä vuosilta. Syksyn, talven ja kevään salin hämärässä teutaroituani on vaan pakko kesän tullen päästä ulos ja luontoon. Ja niin, kyllä siinä salin kyykkyhäkit ja kuntopyörät jäävät kakkoseksi jos vaihtoehtona on suunnata vuorille.


Maantiepyöräily on näillä leveyksillä kovasti suosittu laji enkä sitä ihmettele. Pyöräilymaastoja löytyy laidasta laitaan, on niin haastavaa vuoristoa kuin tasaista rantaviivaakin. Itse olen kovasti mieltynyt etenkin kukkuloilla kiemurteleviin reitteihin ja niiden pitkiin ja vähän tuskallisiinkin nousuihin, jotka kasvattavat niin reisipattia kuin luonnettakin.

Koska kuvia ei kamalasti ehdi ajaessa blogia varten räpsimään ja se on minua suuresti harmittanut, nykäisin eräänä päivänä GoPron pyöränsarviin kiinni ja annoin videokameran laulaa. Alla olevalla ajovideolla on pisin alamäki joka ajoreiteiltäni löytyy ja kyllä, samaiselle lähes 500 metrin korkeuteen kohoavalle töppyrälle täytyy ensin kiivetä, joten pahoittelen alkuselostukseni hikoilevaa ja pyörtymäisillään olevaa olemustani. Vauhti ei alamäessä ole kovin hurja, sen verran on heikossa hapessa tuo sivutien asfaltti, mutkia matkassa ja pupu pöksyssä.

Maantiepyöräilyssä on muuten sellainen kiva puoli, että kun salitreenissä tulokset syntyivät melko hitaasti (jos ollenkaan, ggrh…), tapahtuu pyöräilykunnossa edistystä varsin nopeasti. Lenkit pitenevät, vauhti kasvaa ja jossain vaiheessa huomaa, että vakiolenkki taittuu kymmenisen minuuttia nopeammin kuin ennen. Jottei pyörä nyt kuitenkin taas karkaisi käsistä ja liikunta lapasesta, olen rajoittanut lenkkejäni neljään kertaa viikossa. Näistä lenkeistä kaksi on reilun 40 km mittaisia, yksi reilun 50 kilometrin ja yksi reilun 60 kilometrin mittainen. Kovasti haaveilen jo 100 km lenkeistä, mutta kukkuloiden vuoksi joutunen vielä hetken aikaa vahvistamaan jalkojen ja istumalihasten turnauskestävyyttä ja toisekseen, sen mittaiset lenkit alkavat vaatia jo aikaakin melkoisesti.


Nyt ylämäkialamäkipyöräilyyn on kuitenkin tulossa pitkähkö tauko, kun pyöräilymaastot muuttuvat ensi viikolla suomalaisiin lakeuksiin sekä vaihteleviin sääolosuhteisiin ja takamuksen alle on tarjolla maantiepyörän sijaan maastopyörää ja mummomankelia. Sen verran olen kuitenkin googlaillut pyörän pinnat silmissä vilisten, että elokuun lopulla pääkaupunkiseudulla majaillessani olisi mahdollista vuokrata maantiepyörä viikonlopuksi ja suunnata vaikka Porvooseen jäätelölle. Pyörävuokraamoja on nimittäin pääkaupunkiseudulla useampikin ja kesän uutuusjäätelöiden listakin on häkellyttävän pitkä.

Tästä päästiinkin sitten itse asiaan, ei siis pyöräilyyn kuten voisi kuvitella, vaan niihin uutuusjäätelöihin. Eli, mikä kesän uutuusjätskeistä on paras? Ei sillä, ettenkö varmasti koemaistaisi jokaista muutenkin.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s