Nähdäkseen kokonaisuuden, täytyy ottaa askel taaksepäin

Tiedättekö sen tunteen, kun pitkältä matkalta tai lomalta palatessa on sellainen hassu olo? Menee hetki, ennen kuin muistat missä laatikossa säilytit saksia, minkä kaapin ylähyllyltä ojennat ottamaan vesilasia ja minkä napin takaa löytyikään se tavallisesti käytetty pesuohjelma. Pitkään käyttämättä olleisiin treenitrikoisiin hyppääminen aamutuimaan tuntuu vieraalta ajatukselta, ruokakaupassa ei teekään mieli ostaa sitä mitä joskus aiemmin ja kylpyhuoneessa odottava shampookin on tarkoitettu ihan erilaiselle tukalle kuin päässä nyt on. Aamuisin mietit hetken, oliko tapanasi pukeutua ensimmäiseksi kylpytakkiin vai mahdollisesti hipsutella alakertaan täysissä pukeissa, mitä normaalisti söitkään aamupalaksi ja miksi hemmetissä kahvinkeitin on asennettu noin hankalaan paikkaan.

Joskus, kun lähtee riittävän kauas riittävän pitkäksi aikaa, sitä onnistuu ottamaan lomaa omasta elämästään ja vähän itsestäänkin. Vanhat totutut tavat jäävät pikkuhiljaa taka-alalle ja ajatukset harhailevat olosuhteiden pakosta joskus hyvinkin kauas niistä asioista, joiden ympärille ne olivat joskus jumiutuneet. Kun sitten aikojen päästä palaat takaisin kotiin, arkeen ja omien asioiden äärelle, tuntuu kaikki hieman kaukaiselta, aivan kuin tupsahtaisit jonkun muun elämään. Yht’äkkiä sitä näkee ne pienetkin elämän epäkohdat ja arjen järjettömyyden selvemmin kuin koskaan aikaisemmin, melkein kuin olisit se ulkopuolinen henkilö, jonka on aina niin helppo kertoa toiselle missä mennään vikaan.

Juuri tuo hetki, kun yrität ahtautua takaisin omiin saappaisiisi, on se, jolloin omaa elämää koskevien epäkohtien havainnointi ja muuttaminen on kaikkein helpointa.

Ehkä jokaisen pitäisi astua silloin tällöin muutama askel taaksepäin, ottaa etäisyyttä kotiin ja rutiineihin, lähikauppaan ja harrastuksiin, antaa ajan kulua ja palata takaisin vasta, kun poikkeustila on muuttunut normaaliksi ja se normaali elämä kaukana horisontissa vieraaksi. Sillä ainakin allekirjoittanut tuntee, että omia toimintatapojaan kehittääkseen ja henkistä kasvua edistääkseen tarvitaan sellaista tilaa ja aikaa, jolle ei omassa kodissa ja arjessa kaikkine velvollisuuksineen, rutiineineen ja pinttyneine toimintatapoineen ole yksinkertaisesti tilaa.

Aivan kuin minkä tahansa asian, myös oman elämänsä näkee kokonaisuutena vasta, kun sitä asettuu katselemaan riittävän kaukaa.

 

Kuvassa ollaan kaukana kotoa.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s