Plussan puolella

Hymyilytti. Eilen aamu valkeni pilvisenä ja aamukahvia juodessani huomasin, että ulkona satoi; ensin vain muutaman pisaran ja hetken päästä jo niin, että maa kastui. Ensimmäinen sade sitten toukokuun. Tätä oli kaiken kuivuuden jälkeen odotettu. Päivä oli erityinen muutenkin, sillä olin viimein ryhtynyt työstämään erästä elämäni melko suurta epäkohtaa, joka on nakertanut mieltäni jo pitkään. Olin valtavan onnellinen siitä, että olin vihdoin saanut itsestäni niskaotteen. Hyvä tästä vielä tulee.


Sitten tapahtui jotain. Ei maailmanlopun kaltaista, mutta jotain sen verran isoa ja ikävää kuitenkin, että se aiheutti hetkessä v-käyrän piikkauksen yli asteikon. Voi hemmetin hemmetti, kirosin ja näin punaista.

Istuin hetken ja painoin pään käsiini. Aamu oli ollut täydellinen, juuri sellainen, jollaisen soisi jokaisen aamun olevan. Kaikki oli näyttänyt hetken hyvältä ja sitten, yksi ainoa ikävä asia, jolle ei sujuessaankaan haluaisi uhrata ajatuksen ajatusta, vei kaikelta ilolta pohjan, pudotti pään pilvistä niin, että kolina kävi. Se, mikä hetki sitten tuntui iloitsemisen arvoiselta, ei tuntunut nyt miltään.

***

Mikä siinä on, että meillä ihmisillä on taipumus antaa valta juuri negatiivisille asioille? Yksikin pettymyksen hetki, vihaisesti lausuttu sana tai vastoinkäyminen kääntää helposti koko päivän miinuksen puolelle. Olipa paska päivä, mietit nukkumaan mennessäsi, vaikka oikeasti oli paistanut aurinko, on nätti koti ja kivat lapset, radiosta tuli lempibiisi ainakin kolmesti, ruoka oli hyvää, tukka oli ollut nätisti ja se edellisviikon finnikin oli vihdoin hävinnyt keskeltä otsaa.

Seuraa oppitunti elämästä, osa melko mones: Sen, jääkö päivän lopulla plussan vai miinuksen puolelle, voi päättää itse. Niin kauan kun kukaan ei ole kuollut ja terveenä ollaan, sitä voi itse päättää mitä tästä päivästä haluaa muistaa. Haluaako muistaa ne mätkyt, ääliön kanssa-autoilijan, sängynjalkaan potkaistun isovarpaan vai sen, että mies sanoi jotain nättiä, makaronilaatikko onnistui poikkeuksellisen hyvin ja telkkarista tuli illalla lempileffa. Tuleen on helppo jäädä makaamaan, mutta miksi jäädä, kun voi kerran elääkin?

***

Niin minä nousin ylös yhtä päätöstä viisaampana. Tapahtunut mikä tapahtunut, huonot uutiset vastaanotettu, asia käsitelty ja arkistoitu. Päätin, että tuosta päivästä jäisi kaiken kiukun sijaan mieleeni syksyn ensimmäinen vesisade ja ensimmäinen koulupäivä.

Eilen oli hyvä päivä.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s