Joskus vaan kiukuttaa. Syypää saattaa löytyä peilistä tai työpaikalta, ehkä känkkäränkkä on pissinyt puolison aamukahviin, vessapaperi loppunut kesken tai muuten vaan ovat kuu ja tähdet taivaalla siinä asennossa, että hammasrivistön kiristymisen saattaa kuulla kylän toiselle laidalle. Ja että minä inhoan sitä, kun huonon käänteen saanut, alavireinen päivä ei ota millään kääntyäkseen nousuun. Mutta sitten keksin keinon, jolla sisäistä jöröjukkaa voi helposti höynäyttää.

Ja tämä sitten kuulostaa tosi hihhuli-touhulta ja sitä varmasti onkin, mutta se toimii, ainakin allekirjoittaneella.

Hakeudu hetkeksi omaan rauhaan (ihan vain, etteivät ihmiset pitäisi sinua täysin kajahtaneena), luikahda makuuhuoneeseen, telkeydy työpaikan vessaan tai vaikka siivouskomeroon, sulje silmät ja hymyile. Työpaikan vessassa hermoromahduksen partaalla loihdittu tekohymy saattaa äkkiseltään kuulostaa pähkähullulta, mutta se auttaa.

Aito tekohymy.

En ole sen enempää tehnyt tutkimusta siitä, miksi kiukkuisena hymyn loihtiminen kasvoille saa mielenkin kirkastumaan, mutta olen perustellut asiaa itselleni maalaisjärjellä. Uskon, että mieltä voi huijata. Ajatellaanpa tapahtumaketjua aidon hymyn takana. Ensin tulee positiivinen ajatus ja ilo, sen jälkeen kasvot kääntyvät hymyyn. Miksei se siis toimisi myös toisinpäin? Ensin taiotaan kasvoille tekohymy ja koska mieli on ohjelmoitu siten, että kasvolihasten ollessa hymyyn virittäytyneenä kuuluu mielenkin olla positiivinen, huomaat pian hymyileväsi ihan aidosti, vaikket edes tiedä miksi.

Eikö kuulostakin loogiselta?

Hymyä ja iloa viikonloppuun!