Tiedättekö sen tunteen, kun olet juuri Teneriffan auringon alla asettunut mukavasti hotellin aurinkotuoliin ja näet horisontissa allasaluetta kohti vaappuvan miehen. Hotellin varjoista valoon tullessaan pistät merkille saapujan ravunpunakat kasvot, sandaaleihin tukitut sukat, maantienharmaan tukan sivujakauksineen ja aamuolutta tiukasti puristavan suuren kouran. Kas, toinen suomalainenhan se siinä.

Ei suomalaisen paikantaminen väkijoukosta ole toki aina näin helppoa, mutta jostain kumman syystä sen maailmalla liikkuvan kanssasuomalaisen vaan tunnistaa. Toisinaan en osaa edes sanoa, miksi se joku kaupan kassajonossa tai lentokoneen takarivissä näytti suomalaiselta, mutta hitsit, jotain tuttua ja isänmaallista siinä kaverissa silti oli.

Olen aina toisinaan tuijottanut peiliin ja mietiskellyt, että mikähän se meidän suomalaisten yhteinen, tunnistettava piirre oikein on ja onkohan minullakin se? Nämä jenkit veikkaavat minua aina ensimmäisenä venäläiseksi tai saksalaiseksi ja kun sitten kerronkin olevani Suomesta, he pyöräyttävät silmiään ja toteavat, että luulivat suomalaisten olevan vaaleampia. Niin minä sitten olen kuvitellut, että olen jäänyt isossa jaossa ilman tuota suomalaista tunnistettavuus-geeniä ja tyytynyt kohtalooni näyttää venäläisen ja saksalaisen risteymältä.

Eilen sitten tapahtui jotain, mikä muutti käsitykseni sekä omistani että kaikkien suomalaisten geneettisistä piirteistä täysin.

Olimme suomityttöjen kesken salilla, tukevasti roikkumassa ylätaljasta painojen jatkeena, kun puuhasteluamme aikansa katsellut mies tuli yllättäen juttusille. Olin ällikällä lyöty, kun hän ensimmäisenä kysyi, että olemmeko mahdollisesti Suomesta. Oli nimittäin ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun kukaan arvaa alkuperäni oikein. Ajattelin tietysti heti, että hän tunnisti suomen kielen syystä tai toisesta, mutta asiaa tiedusteltuani sainkin varsin yllättävän vastauksen.

Kun te suomalaiset olette niin kookkaita ihmisiä.

Suomalaisen tunnistaa vaikka varjokuvasta.

Ai sekö se yhteinen piirre olikin! Ei seitinohut, maantienharmaa tukka, ei kaukana kotoa paistavan auringon paahteessa punakaksi muuttunut nahka, eivät pienet ja terävät kasvonpiirteet, eivät Marimekon vaatteet eikä Hankkijan lippis, vaan ruumiinrakenne. Me suomalaiset olemme jättiläiskansaa.