Olin juuri lueskellut Kristaliinan hormonihuuruista yöpohdintaa siitä, kuinka kuolon korjattua järjestellä itselle seuraaja perhettä pyörittämään, kun löysin postiluukustamme kirjeen – krematoriosta. Jassoo, se tarvitsee vissiin aloittaa sitten täälläkin kuoleman jälkeisen elämän suunnittelu.

Aluksi kävi kylmäämään selkäpiitä, että tähänkö ikään on jo tultu, etteivät enää lääkärin vuositarkastuskutsut riitä, vaan jo krematoriostakin lähestytään kirjeitse. Että hyvänen aika, seuraavaksi kai lähettävät uurnakatalogin ja ehdotuksia viimeisen ehtoollisen menuksi. Olin jo heittää kirjeen roskikseen, kun tuo tuhkaus ei tuntunut aivan tämän päivän asialta, mutta päädyinkin pohdiskelemaan asiaa kahvikupillisen ääressä hieman pidemmälle. Jos ei viimeisen matkan suunnittelu ole ajankohtaista tänään, niin milloin sitten? Kun ei viimeistä käyttöpäivää ole tatuoituna korvan taakse, niin ehkäpä oikea ajankohta olisi juurikin nyt, kun sitä vähiten ajattelisi.

Krematoriosta päivää.

On sinänsä nurinkurista, että hautaus- ja tuhkaussuunnitelmien tekeminen etukäteen kalskahtaa korvaan kovinkin karulta, mutta esimerkiksi testamentin tekeminen, elintenluovutuspapereiden allekirjoittaminen tai henkivakuutuksen ottaminen ovat ihan arkipäiväisiä asioita. Suunnitelmat ja päätökset viimeisen matkan osalta on kuitenkin helpompi sysätä läheisille sitten, kun on jo itse poistuttu vehreämmille nurmille. Että tehkää mitä tykkäätte, minimibudjetilla. Ja ei jessus, en todellakaan halua mitään hinnat alkaen -kekkereitä ja kinkkukiusausta pääruoaksi.

Jos nyt käy niin, etten elinaikanani ehdi säästää tarpeeksi rahaa syväjäädytykseen, niin ehkä sitä tosiaan voisi tehdä varmuuden vuoksi joitain suunnitelmia sen viimeisen matkan ja etenkin niiden loppubileiden osalta. Se kun on nyt kuitenkin varmaa, että jossain vaiheessa kohtalo korjaa parempaan talteen. Vaikken tässä nyt vielä ajatellut ryhtyä kukkalaitteita tilaamaan, niin kai sitä voisi laatia jonkinmoisen budjetin, että on vara krematoriossa laittaa tulet pesään, hankkia muistomerkki, jota ei räkänokkien joukko saa potkittua kumoon ja suunnitella sellaiset kekkerit, joilla satapäinen juhlakansa tanssii urkujen tahdissa aamuyön tunteihin saakka. Ja hanhenmaksapalleroita, niitä pitää olla.

Mitenkäs te muut, onko jo juhlamenu ja pukukoodi päätettyinä ja hautapaikka katsottuna? Entä onko krematorion suoramainos teidän mielestänne uhka vai mahdollisuus?