Koska itsessäni ei tietenkään ole mitään mikä ärsyttäisi muita, voinen huoletta keskittyä siihen, mikä minua ärsyttää muissa. Ja tänään ärsyttää viime aikoina esiin noussut, lähinnä nuorten naisten harrastamaruokailunillitys. Ja olkaapa huoleti, en nyt puhu siitä, että joku jättää parsat ja makkarat syömättä periaatteen, uskonnollisen vakaumuksen, allergian tai dieetin vuoksi. Ehei. Minä puhun niistä, jotka päinvastoin pistelevät poskeensa sitä mitä ovat lautaselleen haalineet, mutta muistavat nillittää ja kauhistella jokaisen haarukallisen välissä:

”…mun ei todellakaan pitäis syödä tätä, mut… mumskismumskismumskis”
”…yääääk, tää on ihan kamalan rasvasta, mut… mumskismumskismumskis”
”…siis mä lihon ihan silmissä, ku mä nyt syön tän pizzaslaissin, mut… mumskismumskismumskis”
”…tää on ihan kauheeta, mä olin täynnä jo ekan haarukallisen jälkeen, mut… mumskismumskismumskis”
”…eiiiih, tää on niin epäterveellistä, mä oon niin kauhee ahmatti, mut… mumskismumskismumskis”
”…no niin, nyt mä sit söin sen kaiken, oon ihan kauhee läski.”
Ihan pikku vinkki, jos se tilaamasi/valmistamasi/tarjottu ruoka on niin saatanasta ettei omatuntosi sitä kestä, niin älä syö sitä. Ja jos nyt kuitenkin syöt, niin nauti siitä ja lopeta se turhanpäiväinen nillitys. En tiedä onko tarkoituksesi todistella, ettet normaalisti syö epäterveellisesti tai niin paljon vai onko kyseessä jokin omantunnon puhdistusrituaali, mutta kuule, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sen sijaan, että keskittyisin kauhistelemaan annoksesi kalorimääriä, suolasta turpoavaa naamaasi tai kykyäsi syödä puolijoukkueen edestä, minä haluan nauttia omasta annoksestani ilman vierustoverin jatkuvaa synnintunnustus-monologia.

Että nyt kuule, suuta soukemmalle ja anna mun syödä rauhassa.