Ensimmäinen viikko Suomessa on nyt onnellisesti takana. Päivien määrään nähden olen ehtinyt kierrellä ja kaarrella jo melkoisesti, niin pääkaupunkiseudulla kuin kotikonnuillani Pohjois-Pohjanmaallakin. Koska yli kuuden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen aika moni asia on tuntunut kotimaassa vähän erilaiselta – tai jopa vieraalta – on kuluneisiin päiviin mahtunut melkoinen määrä oho-, aijaa-, häh- ja ai-näinkö-tää-olikin -hetkiä:

• Paksuista ulkovaatteista huolimatta tunnun olevan ainoa, joka kauppojen tukalassa jouluryysiksessä suostuu kaivautumaan ulos takistaan.

• Vaikka sisätiloissa on lämpimämpää kuin Suomen suvessa, pukeutuvat kaikki neuleisiin ja pitkähihaisiin myös kotioloissa.

• Pelkään, että kasvoni repeävät kun hymyilen. Mikään kasvovoide ei tunnu riittävän kuivaa sisäilmaa ja pakkaskeliä vastaan. Ei ihme, että ihmiset ovat talviaikaan kovasti vakavia.

• Pakolaiset on uusi sää. Jos ei ole mitään muuta puhuttavaa, voi aina avata keskustelun pakolaisista. Ja vaikkei haluaisikaan, joutuu asiasta keskustelemaan tämän tästä.

• Konduktööriä ystävällisempää asiakaspalveluhenkilöä on vaikea löytää.

• Suihkusta tulee lämmintä vettä heti. Samoin tulikuumaa, kun vääntää vanhasta muistista hanan kuumaan ääripäähän.

• Hyvästi avoinna hulmuava tukka. Talvella auki jääneet hiukset joko litistyvät, lätistyvät, jäätyvät, sähköistyvät tai tekevät mitä tahansa muuta paitsi ovat ojennuksessa.

• Suomalaiset kiilaavat, tönivät, tunkevat ja rynnivät kauppojen hyllyväleissä ja kadulla täysin häpeilemättä ja anteeksi pyytelemättä.

• Suomessa ei olekaan niin kallista. Pienen hintavertailun jälkeen moni asia Suomessa on merkkituotteita lukuunottamatta lähelle saman hintainen kuin Kaliforniassa.

• Kännykkä toimii kaikkialla. Myös sisällä kaupoissa ja maaseudulla.

• Sitä kun kuvitteli itse kiroilevansa jokseenkin paljon, tuntuukin yht’äkkiä ihan pyhäkoululaiselta, kun kuuntelee teinien sanailua lähijunassa.

• Kaupassa ei voi käydä ostamatta suklaata. Tai karjalanpiirakoita. Tai lihapiirakoita. Tai ryynimakkaraa.

• Kun on menossa kylään viikonloppuna ja haluaisi viedä lahjaksi viinipullon, se ei onnistu, koska viiniä ei myydä sunnuntaisin.

• Herätessään on täysin mahdotonta tietää onko keskiyö, aamuyö, aamu vai iltapäivä. Pimeys yhdistettynä jet lagiin takaa täydellisen unirytmin sekoittumisen.

• Siskonpeti on oikeasti hauska sketsiohjelma. Moni muu kotimaiseksi komediaksi tituleerattu taas ei.

Toivottavasti kukaan ei tästä puolivakavissaan kirjoitetusta listauksesta kuitenkaan pahoittanut mieltään. Sellaisen yleistyneen ilmiön kun olen myös pistänyt merkille nyky-S(u)omessa.

Tsemppiä jouluryntäyksen viime metreille!