Avannossa

Suomalainen mökkielämä on yksi niistä asioista, joiden perään ne paatuneimmatkin ulkosuomalaiset toisinaan haikailevat. Ainakin itse uneksin Kaliforniassa asuessani auringonotosta mökkilaiturilla, koivuvihdan tuoksuisesta rantasaunasta ja mökin lämmittämisestä puulla. Eipä siis ihme, ettei tältä kantilta asiaa tarkasteltuani paluumuutto Suomeen tuntunutkaan yhtään hullummalta jutulta.

130116_2

Vaikkei keli ihan optimaalinen auringonottoon tällä hetkellä olekaan, olin silti onneni kukkuloilla päästessäni viettämään viikonloppua kavereiden järvenrantatiluksille. Yksi asia kuitenkin kylmäsi ja pahasti. Nimittäin laiturin päässä odottava sysimusta aukko, joka vaani tilaisuutta nielaista paljaskankkuisen uhrin synkkiin syövereihinsä.

130116_3

Tiesin, että kunnon suomalaisena – ja etenkin tosinaisena – avantoon olisi pakko pulahtaa, mutta jo pelkkä saunaveden haku tuosta mustasta aukosta sai selkäpiin värisemään kylmästä. Mielikuvissani kummittelivat jo mahdolliset jälkiseuraamukset; tappajahauki, massiivinen virtsaputkentulehdus, sydänpysähdys sekä medihelin kyyti.

Nyt tulisi muuten poijaat ikimuistoinen uimareissu.

130116_5

Niin koitti aika esisaunottamisen. Siellä lauteista ylimmällä puolisen tuntia lämmiteltyäni viimeistelin vielä viimeisen rohkaisutölkillisen ja astuin höyryten lumiselle saunaterassille 20 asteen pakkaseen. Viitisentoista kylmää askellusta myöhemmin laskeuduin jo kädet porraskaiteita puristaen kohti hyistä vettä. Ensin varovasti varpaat ja nilkat – ja sitten seuraava porras olikin jo haarusten korkeudella.

Voi hyvä Jumala…mä en tunne mun munasarjoja!

Jalat nopeasti pohjaan ja tadaa, siinä se nyt oli, avantoneitsyys ja yksi suomalaisuuden suurimmista merkkipaaluista. Fiilistelin avannossa vielä hetken, ehkä kymmenen sekuntia, ehkä enemmän tai vähemmän, mutta siihen saakka kuitenkin, kunnes pistelevät varpaat saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että olin vielä elossa.

130116_6

Todellisuudessa avanto ei kokemuksena ollutkaan niin paha kuin olin ajatellut. Itse asiassa pakkasessa seisoskelun jälkeen vesi tuntui lähestulkoon lämpimältä, ainakin ne ensimmäiset kriittiset sekunnit. Toistin operaation (rohkaisujuomineen) vielä kahdesti ja seuraavana päivänäkin muutaman kerran. Että tattista vaan isäntäväellä tästä naista karaisevasta mahdollisuudesta!

Kieltämättä tuntuu vähän oudolta sanoa näin, mutta kyllä, suosittelen avannossa piipahtamista saunareissun yhteydessä erittäin lämpimästi kylmästi!

 

4 kommenttia artikkeliin ”Avannossa

  1. mä käyn kolme neljä kertaa viikossa avannossa, aina salin jälkeen. Ihan parasta! Itsensä voittamisen tunne on kyllä mahtava ja se kihelmöinti iholla : )

    Tykkää

  2. Hyvä sinä!
    Avanto on todella hyvä rentouttaja! Unta ei tartte odotella hetkenpäästä kun ensipiristys on mennyt! Näin se sinakin mulla toimii… mutta jokainen tietysti on oma yksilönsä.

    Tykkää

  3. Hei! Onko Kiimingissä SAUNALLISTA avantouintipaikkaa? Tyrnävä, Oulu, Liminka, Kempele sektorilla ei ole… Mikä tuntuu käsittämättömältä ja avantoon on tuska päästä muttei kykene ilman löylyä. Google ei anna selvää vastausta. Kiitos😊

    Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s