Suomalainen mökkielämä on yksi niistä asioista, joiden perään ne paatuneimmatkin ulkosuomalaiset toisinaan haikailevat. Ainakin itse uneksin Kaliforniassa asuessani auringonotosta mökkilaiturilla, koivuvihdan tuoksuisesta rantasaunasta ja mökin lämmittämisestä puulla. Eipä siis ihme, ettei tältä kantilta asiaa tarkasteltuani paluumuutto Suomeen tuntunutkaan yhtään hullummalta jutulta.

Vaikkei keli ihan optimaalinen auringonottoon tällä hetkellä olekaan, olin silti onneni kukkuloilla päästessäni viettämään viikonloppua kavereiden järvenrantatiluksille. Yksi asia kuitenkin kylmäsi ja pahasti. Nimittäin laiturin päässä odottava sysimusta aukko, joka vaani tilaisuutta nielaista paljaskankkuisen uhrin synkkiin syövereihinsä.

Tiesin, että kunnon suomalaisena – ja etenkin tosinaisena – avantoon olisi pakko pulahtaa, mutta jo pelkkä saunaveden haku tuosta mustasta aukosta sai selkäpiin värisemään kylmästä. Mielikuvissani kummittelivat jo mahdolliset jälkiseuraamukset; tappajahauki, massiivinen virtsaputkentulehdus, sydänpysähdys sekä medihelin kyyti.

Nyt tulisi muuten poijaat ikimuistoinen uimareissu.

Niin koitti aika esisaunottamisen. Siellä lauteista ylimmällä puolisen tuntia lämmiteltyäni viimeistelin vielä viimeisen rohkaisutölkillisen ja astuin höyryten lumiselle saunaterassille 20 asteen pakkaseen. Viitisentoista kylmää askellusta myöhemmin laskeuduin jo kädet porraskaiteita puristaen kohti hyistä vettä. Ensin varovasti varpaat ja nilkat – ja sitten seuraava porras olikin jo haarusten korkeudella.

Voi hyvä Jumala…mä en tunne mun munasarjoja!

Jalat nopeasti pohjaan ja tadaa, siinä se nyt oli, avantoneitsyys ja yksi suomalaisuuden suurimmista merkkipaaluista. Fiilistelin avannossa vielä hetken, ehkä kymmenen sekuntia, ehkä enemmän tai vähemmän, mutta siihen saakka kuitenkin, kunnes pistelevät varpaat saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että olin vielä elossa.

Todellisuudessa avanto ei kokemuksena ollutkaan niin paha kuin olin ajatellut. Itse asiassa pakkasessa seisoskelun jälkeen vesi tuntui lähestulkoon lämpimältä, ainakin ne ensimmäiset kriittiset sekunnit. Toistin operaation (rohkaisujuomineen) vielä kahdesti ja seuraavana päivänäkin muutaman kerran. Että tattista vaan isäntäväellä tästä naista karaisevasta mahdollisuudesta!

Kieltämättä tuntuu vähän oudolta sanoa näin, mutta kyllä, suosittelen avannossa piipahtamista saunareissun yhteydessä erittäin lämpimästi kylmästi!