Muistatteko vielä, kuinka paluumuutettuani päätin jatkaa Kaliforniassa opittuja tapoja ja tervehtiä, tai ainakin hymyillä kanssakulkijoille myös täällä kotimaan kamaralla?
Tänään, aivan kuten niin monta kertaa aiemminkin, satuin kotimatkallani ottamaan katsekontaktia ja hymyilemään kahdelle kävelytien laidassa seisoskelevalle teinitytölle.
Muutaman askeleen otettuani kuului takaani vaimeaa mutinaa:
Siinä hetkessä varisivat minusta kai ne viimeisetkin California Girlin rippeet ja valkoista paskaa jaloissani potkiskellen mutisin yhtä vaimeasti takaisin:
Opinpahan olemaan, saatana.
Onnenpäivä 
Auts! Se on suomalaisissa niin syvällä, ettei tuntemattomia tervehditä. Harmillista vaan kun se toisi positiivista mieltä päivään itse kullekin…:/
TykkääTykkää
Enkä edes tervehtinyt, kunhan hymyilin 😀 Mutta hei, nopeastihan se muistui mieleen, kuinka ollaan vastapuolen kanssa samalla aaltopituudella!
TykkääTykkää
Itsehän en ole asunut muualla kuin Suomessa, mutta siitä huolimatta tein pari vuotta sitten uudenvuodenlupauksen, että kehun aina ääneen, kun koen sille olevan aihetta. Tähän mennessä olen tosin uskaltautunut kehumaan vasta ”turvallisia” kohteita, kuten jumppaohjaajia ja hierojaani.
Tämä saattaa johtua muutama vuosi sitten sattuneesta episodista, kun näin yhdellä kanssajumpparilla ihan törkeän makeat treenikengät. Tunnin jälkeen kävelin hänen ohitseen, hymyilin ja sanoin, että ”vitsi miten hienot kengät sulla on”. Kyllä sieltä huulten välistä juuri ja juuri se kiitos sihistiin, mutta sitä silmissä loistanutta epäluuloa on oikeasti vaikea kuvailla 😀 Voi olla, että pitäydyn jatkossakin tutuissa ja turvallisissa…
TykkääTykkää
Minäkin olen ottanut tällaisen kehumisprojektin hoitaakseni 😀 Koitan aina rohkaistua kehumaan, jos koen siihen syytä. Jos ajattelen mielessäni vaikka ”Vau miten hieno asu!”, miksen saattaisi sitä myös asun kantajan tietoon. 🙂 Aina välillä saa itsekin kehuja, ja vaikkei siinä tilanteessa osaisikaan yllätykseltään reagoida muuten kuin vaimealla kiitoksella, jälkeenpäin tuntuu silti tosi mukavalta!
TykkääTykkää
Tää kehujen antaminen on hienoa ja ihmisten pitäisi ehdottomasti rohkaistua tekemään sitä enemmän! Itse opin siihen vasta Kaliforniassa, kun olin tarpeeksi monta kertaa häkeltynyt maitokaupassa jonkun kehuttua kenkiäni/paitaani/tukkaani/hauiksiani. Jotenkin se kehun vastaanottaminen oli vaan niin ”outoa”. Lopulta se on kuitenkin vaan äärimmäisen helppo keino saada vastapuoli hyvälle tuulelle 🙂
TykkääTykkää
=D Ei sais nauraa mut… =D =D
TykkääTykkää
No oikeasti kyllä muakin nauratti 😀
TykkääTykkää
Kehumista täytyy harjoitella.
Itse hämmennyin kun sain kehuja arvaamatta. Mutta koska siitä jäi kaiken epävarmuuden (onks toi tosissaan) ajattelujen jälkeen varsin mukava olo, niin päätin alkaa itsekkin avautua positiivisesti rohkeammin, tuntemattomillekkin.
On itseasiassa varsin hauskaa hämmentää vastaantulijoita pienellä hymyllä. Ei mitään överiä, vaan vähän niinkun tervehtien tms ”salaisesti”
Tilanteen mukaan.
On ollu todella ihanaa saada hymyjä takaisin ja tietää, että on saanut toisenkin hymyilemään vaikka kiireen (esim hankalan tilanteen) keskellä.
Harjoittelua se vaatii, ja varmasti hämmentää. Mutta jos nyt edes uskallettaisiin katsoa silmiin…. 😉
TykkääTykkää
Haha, tuo vähän ”salaa” tervehtiminen hymyillen on mun tavaramerkki! Mun mielestä on kiva, että ihmiset reagoivat edes jotenkin toistensa läsnäoloon eikä vaan leikitä niin kuin maailmassa ei muita ihmisiä olisikaan.
TykkääTykkää
OMG ma siis kuolen nauruun…omat kokemukset USAssa on takana ja makin hammennyin aluksi kehuista ja menin keitetyn ravun variseksi. Nyt siihen on tottunut ja kehun muitakin ihan sujuvasti.Mutta peralla on aina se suomalainen jorrikka kylla.Minkas teet,se on geeneissa kait kiinni? Mut kiitti tasta ja blogista muutenkin,aina piristaa lukea!
TykkääTykkää
Siellähän sä olet, Finski! Mä meinasin jo laittaa sulle muutama päivä sitten sähköpostia, että missä olet 😀
TykkääTykkää
Joo, arki aina valilla haittaa harrastuksia. Mutta ma luen sun blogia koko ajan en oo vaan muka ehtinyt kommentoimaan.My bad!Halit sinne Koto-Suomeen!
TykkääTykkää