Juttuni ovat olleet melko vähissä viime päivinä, sillä ärhäkkä flunssa on vetänyt järjenjuoksuni vielä tavallistakin hitaammalle. Jotain hyvää sairastelusta on kuitenkin seurannut, sillä pakollisen treenitauon vuoksi minulla on ollut muutamaa sängynpohjalla vietettyä päivää lukuunottamatta enemmän aikaa kuvata lintuja.
Joutsenet saapuivat tänne Nivalaan jo muutama viikko sitten ja olen siitä lähtien käynyt niitä kuvaamassa lähipelloilla lähes päivittäin. Kuvia alkaa tässä vaiheessa olla kai satoja, mutta onnistuneita otoksia vain muutamia. En ole erityisen harjaantunut kuvaaja ja kameran säätöjäkin teen enemmän perstuntumalta kuin oppikirjojen mukaan, mutta kun tarpeeksi monta kertaa yrittää, niin löytyy sieltä sekundan seasta joskus priimaakin. Harmillista kyllä, mikään yrittäminen tai tahdonvoima ei paikkaa reissussa hajonnutta pidempää putkea, joten etäisyys kohteeseen perustuu pitkälti viitseliäisyyteeni ryömiä kuraojissa ja pusikoissa.
Olenko muuten ainoa, jonka mielestä joutsenissa on jotain maagista? Mitä enemmän niitä seuraan, sitä lumoavampia ne ovat. Kuinka ne palaavatkin aina pesimään samalle paikalle ja vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin kaulailevat elämänkumppaninsa kanssa kuin nuoripari.
Siitäpä voisi ottaa mallia itse kukin.
Onnenpäivä 
Ihania kuvia😍 ja nuo suloiset jalan jäljet… aww ❤
TykkääTykkää
En muuten ollut ennen nähnyt joutsenen jälkiä 😀 Hivenen nauratti, kun näin ne pellolla. Niin sympppikset!
TykkääTykkää
Upeita kuvia!
Erityisesti pidin räpyläkuvasta, jotenkin niin liikuttava tuo liikkumavälineen kuvio. ❤
Pikaista parempaa vointia!
TykkääTykkää
Vointi alkaa hiljalleen olla parempi, kiitos vain :), mutta taitaa aktiviteetit vielä useamman päivän rajoittua ihan vaan kuvaamiseen. Tänäänkin tarttui muistikortille varsin hienoja otoksia. Kehtaakohan niillä täyttää blogia enempää?
TykkääTykkää
Joutsenissa ON jotain maagista. Ovat niin uskomattoman upeita ja uljaita! Ja ne poikaset ovat uskomattoman suloisia…..
TykkääTykkää
❤ Tuskin maltan odottaa pesäpuuhia ja poikasia, sikäli mikäli olen niitä ylipäätään kuvaamassa.
TykkääTykkää
Tosi hieno tuo vaakakuva, missä joutsen lentää siivet levällään ja tuo, missä on kurkiakin 🙂
TykkääTykkää
Kiitti! Nuo kurjen penteleet ovat hirmuisen arkoja. Tuotakin kuvaa ottaessa eivät joutsenet olleet moksiskaan, mutta kurjet kyllästyivät kuvaamiseen melko nopeasti ja karkasivat toisaalle.
TykkääTykkää
Joutsenissa ON jotain maagista! Saavat penteleet tipan linssiin ja palan kurkkuun aina, kun näitä onnistuu jossain näkemään.
TykkääTykkää
No siis itsehän pillahdin spontaaniin itkuun kun näin ekat joutsenet. Oli varmaan kohokohta koko sinä aikana jonka olen Suomessa ollut ❤
TykkääTykkää
EIko olekkin ihmeellista miten luonnon kauneus joskus pistaa itkemaan? Joutsenet, joku kevaalla aukeeva lehti, ihana sammakoitten kurnutus ekan kerran kesalla metsalammessa, naita loytyy vaikka mita juttuja jotka herkistaa. Ehka se on se uuden alku ja luonnon vahvuus uusiutua. Voitais ihmisina ottaa oppia kylla,vaikka miten nayttaa kaikki harmaalta ja jopa kuolleelta,auringolla ja lammolla kaikki alkaa taas kukoistaa uudelleen. Tsemppia sulle uusien tuulien puhaltaessa!!
TykkääTykkää
Joutsenissa on sitä jotain.. meidän kodinläheisen järven rannalle tulee joka kevät ja syksy yksi joutsen pariskunta ja muut joutsenet (kymmeniä) menee viereiselle järvelle. Tämän pariskunnan tuloa osaa jo odottaa ja olikohan se viime syksynä, kun jäi bongaamatta ne. Viipyvät vain viikon tai kaksi ja jatkavat matkaa 🙂
TykkääTykkää