Bloggaajilla on kaikenlaisia etikettisääntöjä. Niistä yksi on, ettei blogihiljaisuutta tai harvenevaa päivitystahtia tulisi koskaan pahoitella, sillä ei sitä kuitenkaan kukaan huomaa, ei ennen kuin sanot sen ääneen. Näin minäkin ajattelin, kunnes joku sitten kuitenkin huomasi. Että sinä perkele vaan päivität sitä liikuntablogiasi, mutta et tätä alkuperäistä enää ollenkaan.
Enpä ole päivittänyt en. Vaikka vähän harmittaakin, että lukija antaa jopa hivenen närkästynyttä palautetta harrastuksestani, voin onnekseni todeta, että Onnenpäivän tauko on johtunut ihan positiivisesta syystä, hyvästä kiireestä, vaikkei se tietenkään tee tauosta yhtään sen lyhyempää.
Nyt on nimittäin käynyt sillä tavalla kivasti, että Suomeen palaaminen on mahdollistanut minulle aika paljon uusia asioita. On ollut mahdollisuus tehdä enemmän ja erilaisia töitä sekä viritellä blogiyhteistyökuvioita. Ja se on kuulkaa semikotirouvalle paljon se.
Innostuksissani olen siis tullut työntäneeksi lusikkani melko moneen, ja ehkä hivenen yllättäväänkin soppaan. Koska olen ihmisenä velvollisuudentuntoinen, hoidan ensin ne asiat, joihin on vedetty nimi alle sekä ne, millä maksetaan vuokra ja ostetaan seuraavassa kuussa ruokaa. Näiden lisääntyneiden velvollisuuksien myötä on ollut pakko priorisoida tekemisiä, etenkin kun olen halunnut päivän päätteeksi tehdä elämässäni muutakin kuin vain suorittaa ja tuottaa.
Niinpä Onnenpäivä, tämä puhtaasti harrastuspohjalla pyörivä blogi, on viime aikoina jäänyt auttamattomasti prioriteettilistan siihen kohtaan, jossa vuorokaudesta loppuvat tunnit. Tavoitteeni kuitenkin on, että saisin lusikoitua kitusiini edes osan niistä sooseista joihin olen lusikkani työntänyt ja sen myötä järjesteltyä työn ja vapaa-ajan suhteen taas sille mallille, että ehtisin kirjoittamaan enemmän. Sillä siitähän tässä blogissa on aina ollut enemmän kyse, kirjoittamisesta, kun taas sponsoroidussa Onnenpäivä Sportissa on kyse enemmänkin liikunnasta.
Olkoonkin, että tämä rikkoo blogietikettiä, niin sanottakoon se silti. Olen pahoillani Onnenpäivän hidastuneesta päivitystahdista. Toivon kuitenkin, että ymmärrätte.
Onnenpäivä 
Oih että mä niin tykkään sun ”normi” onnenpäivä- blogista ja seurannut sitä muutaman vuoden. ❤Musta blogien seuraaminen on yleensä naurettavaa (miksi seuraamme ventovieraiden ihmisten elämää?) mut sä oot yksi niistä harvoista joita luen so plese come back ja unohda se sporttiblogi ja laita nekin päivitykset tänne😞 ois kiva😉
TykkääTykkää
🙂 Ällös huoli, eiköhän tämä elo vielä asetu sellaisiin uomiin, että on taas enemmän aikaa kirjoitella ajatuksen kanssa. Nämä uudet alut ovat aina vähän sellaisia, että ottaa aikansa saada kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen.
Ja usko pois, ei tämän blogin hiljaisuus johdu niinkään Onnenpäivä Sportista, vaan enemmänkin muista hopuista 🙂
TykkääTykkää
Minusta on ihan päivänselvää, että päivitystahti puolittuu, jos blogi jaetaan kahtia. Harmittelin sitä jo silloin kun tuo sporttiversio tuli, mutta toisaalta pläräsin ennenkin liikuntapäivitusten ohi ja luin muun kiinnostavan, joten minulle sisällön määrä ei oikeastaan ole muuttunut. 😄 En ymmärrä tuota närkästyjää ollenkaan. Ethän sinä ole meille ”velkaa” yhtään postausta, jos et niitä ehdi / voi / ? tehdä. Se on muuten hieno tila elämässä, kun kiinnostavaa on enemmän kuin ehtii tehdä. Samoin täällä! 😊
TykkääTykkää
Tavallaan kyllä ymmärrän, että voi närkästyttää jos ajattelee suoraviivaisesti niin, että toisen blogin sisältö on pois toisesta. Toki aika on aina aikaa, käytti sen mihin tahansa, mutta prioriteettiasteikolla ja ihan tekemisen kannaltakin nämä blogit eivät ole täysin samalla viivalla. Toiseen blogiin minulla on velvollisuuksia, toiseen taas ei. Toiseen kirjoitetaan pitkälti ajatuksia (toki paljon muutakin), jotka ovat toisinaan vähän haastaviakin pukea sanoiksi, kun taas toisen sisältö koostuu melkolailla puhtaasti tekemisen ylöskirjaamisesta. Tästä syystä en oikein näe kahta Onnenpäivää kilpailevassa asemassa keskenään 🙂
Mistähän saisi niitä lisätunteja vuorokauteen?
TykkääTykkää