Julkisuudessa on ollut viime aikoina useita esimerkkejä salamarakastumisesta; yhteenmuuttamisesta, lapsen saamisesta ja naimisiinmenosta nopealla aikataululla. Näihin juttuihin on ollut helppoa samaistua, sillä nopeasti se meidänkin suhde eteni.
Vajaa vuosi sitten, siinä kevään kynnyksellä, kävimme ensikertaa treffeillä. Vain pari viikkoa myöhemmin, kolmansien treffien ollessa lopuillaan, mies polvistui rantakalliolla auringon laskiessa ja pyysi minua vaimokseen. Tämän jälkeen tapahtumat etenivät nopeasti; muuttokuormani saapui saarelle, muutimme yhteiseen taloon ja vietimme häitä vain kolmisen kuukautta ensitapaamisemme jälkeen.
Varsinaista syytä nopealle tahdille ei ollut, toisaalta ei myöskään hidastelulle. Emme ole enää aivan nuoria, minä lähestyn neljääkymmentä ja mies viittäkymmentä, joten luulisi ihmisen tähän ikään mennessä jo osaavan tehdä edes oikeansuuntaisia päätöksiä.
Ulkoa päin tilanne nähtiin kuitenkin kiirehtimisenä ja tämä kirvoitti hieman negatiivissävyistäkin keskustelua, lähinnä selän takana. Olisi pitänyt odottaa, elää yksin, pitää onni salassa ja edetä ihan hissunkissun, sillä tällä tavalla syntynyt suhde on alkanut väärin ja tulisi epäonnistumaan. Se tuntui tietysti itsestä epäreilulta ja kun kuulin avioliittomme kestosta lyödyn vetoa kaljan verran, niin kirpaisihan se. Ja sitten kuitenkin yritin ymmärtää. Avioerostani oli kulunut vasta vähän aikaa, taustallani oli kaikenlaista sekoilua masennuksineen ja yleensä ihmiset nyt vaan etenevät hitaammin.
Silti ihmisten negatiivisuus ärsytti ihan helvetisti.
Tässä eräänä päivänä päätin lueskella mitä terapeuteilla ja tutkijoilla on sanottavaa salamarakastumisesta. Tiedänkin nyt kertoa teille, että salamarakastumiseen johtaa usein kumppaneiden samankaltainen elämäntilanne. Hetki on otollinen parisuhteelle ja molempien intressit ovat suhteen aloittamisessa, rakentamisessa ja siinä onnistumisessa. En tiedä teistä muista, mutta ei tämä minusta kuulosta kovin huonolta alulta suhteelle.
Salamarakastumisesta on myös tehty jonkin verran tutkimusta. Vaikka suhde saattaakin edetessään kohdata arkeen liittyvät haasteet hitaasti edennyttä suhdetta rajummin, ei ole mitään näyttöä siitä, että salamana syntynyt suhde kariutuisi rauhallisesti edennyttä suhdetta todennäköisemmin. Ja toisaalta voidaan myös ajatella, että salamarakkauden suurella liekillä palava tunne ja intohimo kantavat paremmin tulevien haasteiden ylitse.
Kaikki varmasti – tai ainakin toivottavasti – etenevät itselleen luontevimmalta tuntuvalla tahdilla ja sitä tulisi kunnioittaa. Meille nopea tahti oli oikea, vaikka tottakai olemme puhuneet siitä, ettemme naimisiin mennessä, tai vielä tänä päivänäkään, tunne täysin toistemme toimintatapoja. Mutta kun arvot, ajatukset hyvästä elämästä ja parisuhteesta kohtaavat, selvitään kyllä pienistä eroavaisuuksista tiskikoneen käytön tai sukkalaatikon järjestyksen suhteen.
Meille nyt vaan sattui jo ihan sieltä ensimetreiltä saakka olevan selvää se, että kaikki mitä on etsitty, on nyt tässä. Ei tarvitse enää vilkuilla sivuilleen, ei katsoa taakseen eikä tähyillä eteenpäin.
Onnenpäivä 
❤
TykkääLiked by 1 henkilö
❤️
TykkääTykkää
♥️
TykkääLiked by 1 henkilö
❤️
TykkääTykkää
Onkohan tutkimuksia siitä kuinka onnellinen voi toisen, vieraan ihmisen puolesta olla? Puhun itsestäni! Ihanaa että oot takasin täällä ja jaat pienen osan elämääsi meille lukijoille. Oot huippu, kaikkea hyvä teille. _m
TykkääLiked by 1 henkilö
Ihanasti sanottu! Kiitos ihan tosi paljon ❤️
TykkääTykkää
Miksi rakkaudelle ja sitoutumiselle pitäisi olla jokin aikaraja, onko se johonkin säädetty? Kun tuntuu oikealta ja kyseessä ovat vielä enemmän kuin ripauksen elämänkokemusta omaavat, aikuiset ihmiset – antaa mennä vaan!
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin, ehkä yleisen käsityksen mukaan aidot tunteet syntyvät ajan kanssa. Ja on siinä totuuttakin tietysti, kyllähän rakkaus muuttaa ajan mittaan muotoaan. Mutta kyllä minä koen, että tässä ollaan alusta pitäen oltu sitoutuneita, ja siitähän parisuhteessa on pitkälti kyse.
TykkääTykkää
Kiva, kun kirjoittelet taas!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiva, kun olet vielä lukemassa!
TykkääTykkää
Ihana teksti! Itse olen vasta nyt, reilusti kolmekymppisenä ja yllättävän vastarakastuneena eron jälkeen, tajunnut että miksi pitäisi väkisin himmailla ja odottaa, jos ei siltä tunnu. Ketä varten? Vieresta katsojia, eksää joka jätti, koska ”kuuluu”? Sen olen ainakin oppinut että pahimmillaan omien tunteiden jarruttelu kuolettaa orastavan suhteen. Tällä kertaa haluan fiilistellä ja rakastua ihan täysillä, sydän auki ja piittaamatta negailijoista. Kiitos, tää tarina tuli tarpeeseen just nyt. ❤️❤️❤️
TykkääLiked by 1 henkilö
Nyt ollaan muuten hienojen kysymysten äärellä. Mitä pitäisi odottaa? Kenelle itseään säästää? Siellä haudassako sitten hurrataan, että ”maltoinpas perkeles!”.
En ole ikinä tajunnut sellaista tietoista hidastelua. Eri asia on tietenkin jos ei ole valmis. Mutta hidastella nyt vaan hidastelemisen ilosta, niin sitä en ymmärrä enkä yhtään jaksa.
Oikein rakkaudentäyteistä kevään odotusta sinne ❤️
TykkääTykkää
Musta on erikoista että nopeaa tai seminopeaa etenemistä pidetään huonona asiana. Eikö ennemmin se kerro huonoa, että pitää kuukausia ihmetellä, että kiinnostaako itseä ja toista ja tuleeko tästä mitään?!
Mulle muuten pitkän linjan perhe- ja pariterapeutti sanoi, että hänen otannallaan ne suhteet, jotka ovat alkaneet suurena rakkautena, selviää paremmin vaikeuksista. Jos intohimoa ja suuria tunteita ei ole koskaan ollut, niin niitä ei löydy myöskään silloin kun on haasteita. Mun korvaan ihan loogista, en sitten tiedä onko tämä absoluuttinen totuus.
TykkääLiked by 1 henkilö
No siis just tämä. Itseäni alkaisi ehkä vähän ahdistamaankin jos toinen toppuuttelisi kokoajan, että en mie oikeen tiiä. Minö olen kyllä niin idealisti, että uskon tunteen syntyvän melkoisen nopeasti jos on syntyäkseen. Ja tuo terapeutin sanoma käy kyllä hyvin järkeen, todisteena siitä on meidän heti suhteen alussa aloitettu remontti, joka ei poikinut yhtään riitaa 😃
TykkääTykkää
Tiedän tunteen. Mun aviomiehen äkillisestä poismenosta ei ole vielä kahta vuottakaan, ja olen jo ehtinyt uuteen suhteeseen (1,4 vuotta and counting) ja avoliittoonkin (8 kk). Me salamarakastuttiin kanssa niin, että jo ekojen treffien jälkeen se toisillemme tunnustettiin ja poistettiin samalla profiilit deittisivustoilta. Vaikka siis olin lähinnä vain nuuskimassa ilmaa, en ollut ajatellut heti vakiintua.
Mitäpä sitä turhaan pitkittelemään, jos kerran kolahtaa. ❤ Ihanaa että olet onnellinen!
TykkääLiked by 1 henkilö
Voin kuvitella, että etenkin leskeksi jäämisen jälkeen saa helposti paljon arvostelua osakseen, mikä tuntuu tosi epäloogiselta. Eikö ole vain hyvä, että suruun tulee helpotusta jollain saralla, vaikka asian työstäminen varmasti taustalla jatkuukin?
Ihanaa kevään odottelua sinne!
TykkääTykkää
En taija olla aiemmin kommentoinu, mutta seurasin blogias aiemmin. Ihanaa saada sut takasin! 🙂
Tätä tekstiä mun oli pakko tulla kommentoimaan, koska taidan olla samanlaisessa tilanteessa ite 😀 Tosin salamasuhde alussa, ja hymy korvissa asti yskin keuhkojani pihalle, eli heti sain kausiflunssan tän huikean ihmisen lisäksi! 😀
Vaikket nyt salamasuhteen alkamisen puhunutkaan, niin meillä, mulla&hänellä, on ollu oma pieni teoria: ollaan tässä just nyt kaiken sen eletyn elämän avulla.
Tsemppihali sulle ja tervetuloa takasin! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiva kun kommentoit! Samanlaista teoriaa olen minäkin pyöritellyt, että se kaikki säätäminen ja häslinki, eikä missään tapauksessa ja helpoin tie, on johdattanut meidät tähän. Enkä minä missään muualla olisi mieluummin.
Täälläkin podetaan ensimmäistä yhteistä flunssaa 😂 parantumisia sinne!
TykkääTykkää
Ihanaa kun oon takaisin, on sua kaivattukin! 😍
Mitä salamarakastumiseen ja muihinkin isoihin päätöksiin pikavauhdilla tulee, niin täällä ilmoittautuu myös yksi ”syyllinen”.
Parin viikon sisään ensi tapaamisesta asuttiin käytännössä yhdessä (virallisesti vielä eri osoitteet kuitenkin), reilun puolen vuoden päästä oltiin raskaana (ihan tietoisesti), vuoden päästä naimisissa, ja alle 1,5 vuoden kuluttua muutettiin USAan. Kahden vuoden seikkailulle silloin lähdettiin, ja nyt 6 vuotta myöhemmin täällä sitä ollaan edelleen.
En tiedä kuinka paljon meidän nopeita liikkeitä kauhisteltiin selän takana, epäilemättä kuitenkin sitä tapahtui. Onneksi päin naamaa ei tullut juurikaan kommentteja.
Sanoisin, että pääasia että parisuhteen molemmat osapuolet tietävät mitä tekevät ja kommunikointi pelaa. Suhteen ulkopuoliset henkilöt olkoot mitä mieltä lystäävät. Koirat haukkuu mutta karavaani se vain kulkee 😉
TykkääLiked by 1 henkilö
Ihana kuulla, että on kaivattu! ❤️ Mahtava tarina teillä! Uskon, että tuollaiset suuret kokemukset ja koettelemukset suhteen alkupuolella hitsaavat hyvin yhteen. Me aloitettiin suhde isolla remontilla. Kun remontti sitten oli ohi ja naimisiinkin päästy, alettiin ensimmäistä kertaa vasta elää yhdessä sitä ”tavallista arkea”. Mutta hyvinhän se on sujunut ❤️
TykkääTykkää
Samaa mieltä kuin Tipi ja moni muukin tuolla aikaisemmin .
Ihanaa kun olette löytäneet toisenne. Yllätyin minäkin siitä kuinka nopeasti löysit sellaisen ihmisen jonka kanssa haluat olla ,olit juuri muuttanut täältä pohjoisesta Helsinkiin ja olit löytänyt ihanan asunnon sieltä kun jo olitkin muuttamassa Ahvenanmaalle mutta iloisesti yllätyin ja olin niin onnellinen puolestasi ❤. Olisi ollut hienoa tavata sinut ja miehesi Pyhällä kun olimme siellä mutta aina ei aikataulut kohtaa 😊
Onnellinen olen teidän puolesta ja toivotan kaikkea hyvää teille molemmille ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä minä itsekin yllätyin, etenkin kun olin jo niin turtunut kaikkeen, ettei mikään oikein tuntunut enää miltään, paitsi pahalta. Ja sitten tulee elämään joku, joka vie jalat alta edelleen joka päivä ❤️ Josko me vielä joskus törmättäisiin, olen siitä melko varma!
TykkääTykkää