Blogi

Päiväviinillä

/ A. K. Nikkinen / 8 kommenttia

Kaikkien näiden blogivuosien jälkeen, pääsin vihdoin ja viimein viime perjantaina tapaamaan kahta suosikkibloggaajaani kasvotusten. On sitä odotettukin! Pumpui-blogin Lotan olin tosin jo kerran tavannutkin pikaisesti, mutta Fitness Führer-blogin Sofian kanssa olemme olleet vuosikausia tekemisissä vain Facebookin välityksellä. Nämä kaksi neitoa (sekä Miia) muodostavat liikunta- ja hörhöilyryhmän nimeltään Teräsmeduusat, jota fanitan lähes yhtä paljon kuin Nykäsen Mattia. Taka-ajatukseni porukkaan soluttautumisella onkin tietysti se, että näin Suomen kamaralle palattuani pääsisin vielä jonain päivänä treenitaustani varjolla osalliseksi urheilusekoilujansa.

Tällä kertaa tarkoituksemme oli kuitenkin mennä ihan vaan klassisesti päiväkaljoille, mutta iltapäivän tunnit kääntyivät astetta glamourimmaksi lounaspaikan tarjotessa ruoan kylkiäisinä mieluummin viinilasillista. No, alkoholi kuin alkoholi, juttujen taso laskee samalla tavalla. Kun lounasravintola alkoi käydä jutuillemme jo hitusen ahtaaksi, siirryimme vielä toisaalle terästetylle glögille, kutsuvieraina, tottakai. Tässä vaiheessa ulkosuomalaisen bloggaajan silmät aukenivat kaikelle sille, mitä ulkomaan vuosinani on mennyt ohi suun; trendikkäät lounaat kanssabloggaajien seurassa keskellä arkipäivää, kultturellit päiväviinit(/-kännit) sekä muun ilmaisen alkoholin ja materian perässä juoksentelu.

131215_1

Vakavasti puhuen, kyllähän bloggaamisen suolasta iso ripaus tulee yhteisöllisyydestä muiden bloggaajien kanssa. Olenkin harmitellut viimeisen neljän vuoden aikana useamman kerran sitä, että olen jäänyt paitsi kaikista hauskoista kissanristiäisistä ja yhteistyöjutuista, koska olen aina ollut väärällä pallonpuoliskolla. Jos joku on ollut minulle kateellinen Kalifornian auringosta, niin voin kertoa, että itse olen katsellut kateellisena blogien kuvista, kuinka kanssabloggaajat ovat taas tehneet jotain kivaa keskenään.

Nyt kun olen ainakin hetkellisesti takaisin Suomessa, toivon ottavani edes vähän vahinkoa takaisinpäin. Niin vastentahtoinen kuin paluumuuttoni onkaan ollut, lievittää harmitustani huomattavasti se fakta, että olen vihdoin sillä mantereella, missä kaikki rakkaimpaan harrastukseeni liittyvä, ja sitä kehittävä, oikeasti tapahtuu.

Aika huisia! Tiedä monetko päiväkaljat tässä vielä odottaa.

Kuva: Lotan arkistoista.

Räntä, olen valmis

/ A. K. Nikkinen / 5 kommenttia

Jos joku Suomeen muuttamisessa on epäilyttänyt, niin keli. Etenkin se, että mahdollinen paluumuutto ajoittuu talven synkimpään hetkeen, jolloin taivaan auetessa sataa lumen sijaan niskaan märkiä tiskirättejä, on aiheuttanut kylmänväristyksiä jo pelkästään ajatustasolla. Eikä tilannetta varsinaisesti helpota se, että suomalaiset Facebook-kaverini ovat alkaneet lisääntyvissä määrin purnaamaan vallitsevista sääolosuhteista. On märkää. On pimeää. On talvi.

191115_1

Oikeassa elämässä on kuitenkin suurempiakin asioita murehdittavana kuin vallitsevat sääolosuhteet, joten olen päättänyt minimoida talven vaikutukset olotilaani. Kun pitää kropan ja mielen lämpimänä, on enemmän aikaa keskittyä olennaiseen, eli elämän uudelleenrakentamiseen.

191115_2

Koska itse palelen ensimmäisenä varpaista ja sormista (jos oikein muistan…), päätin aloittaa kylmäntorjumisen kunnon jalkineista. Ja koska niillä leveyksillä joille todennäköisimmin laskeudun, on yleisempää pikkupakkanen ja loskakeli kuin oikea supertalvi, aloitin varustautumiseni Sorelin vedenpitävillä ja semilämpimillä talvisaappailla.

191115_3

Sen verran olen ostoskäyttäytymisessäni amerikkalaistunut, että vietin nettikaupoissa tuntikausia aiheeseen liittyviä arvosteluja lukien. Kanadalaisten Sorelien arvostelut olivat kuitenkin sen verran vakuuttavat, että valinta oli lopulta siltä osin helppo.

Ainoa mikä saappaissa epäilytti, oli melkoisen suolainen hinta (tai ehkä se on vain työttömän vaimo jolle kaikki on kallista!). Muutama viikko lisää epäröintia ja hintojen vertailua kuitenkin kannatti ja kuin tilauksesta saappaat tulivat tuntuvaan alennukseen Bloomingdalen nettikaupassa. Ei muuta kuin klik, klik ja odottelemaan pakettia saapuvaksi kotiovelle.

191115_4

Vielä vajaat kolme viikkoa(!) ja nähdään kuinka selviän. En minä siitä talvesta ja kylmyydestä ole niinkään huolissani, mutta tätä nettishoppailun helppoutta saattaa kyllä tulla ikävä.

 

Kookosöljystä on (yllättävän) moneksi

/ A. K. Nikkinen / 24 kommenttia

Kookosöljy on noussut lyhyessä ajassa täällä USA:ssa melkoiseen kansansuosioon. Jos lehtijuttuihin ja televisio-ohjelmiin on uskomista, ei sellaista ongelmaa olekaan, johon ei kookosöljy tepsisi. Täysin sivustaseuraajaksi en minäkään hypetyksen keskellä ole jäänyt, sillä kookosöljypurkit ovat myös meillä löytäneet tiensä niin kylpyhuoneeseen kuin keittiönkaappiinkin.

Käsitys kookosöljyn soveltumisesta tarkoitukseen kuin tarkoitukseen on iskostunut kallooni niin syvälle, etten epäröinyt hetkeäkään silmämeikinpoistoaineen loputtua, vaan työnsin sen enempää ajattelematta sormeni kookosöljypurkkiin ja pyyhkäisin öljyisin sormin vedenpitävät ripsivärit ja rajauskynät silmistäni hevonkukkuun. Riski kannatti ja puhdasta tuli.

161115_1

Meikinpoiston lisäksi käytän kookosöljyä luonnonkiharan tukkani pörröisyyden taltuttamiseen hieromalla öljyä ensin käsiini ja haromalla sitten summanmutikassa tukkaani. Myös ihonkosteutuksessa kookosöljy on ollut verraton apu, vaikkei se pettymyksekseni atooppista ihottumaani parantanutkaan, tai edes helpottanut.

Keittiössä oleva purnukka tyhjentyy pikkuhiljaa ruoanlaitossa ja kukkuralusikallisena kahvin seassa. Silkan maun vuoksi en kuitenkaan kookoksen kanssa läträä, vaan viisaammat tietävät kertoa, että kookosöljyn käyttö paitsi kiihdyttää aineenvaihduntaa (ja tehostaa rasvan palamista, kyllä kiitos!), myös parantaa vastustuskykyä ja toimii luontaisena piristeenä. Todellisuudessa kookosöljyä tulisi kuitenkin lusikoida lähemmäs kymmenen ruokalusikallista päivässä, jotta sen käytöstä saataisiin irti täydet tehot.

 

Puhtaasta mielenkiinnosta päätin tutkia hieman lisää kookosöljyn käyttömahdollisuuksia. Ja täytyy sanoa, että ihmisten kekseliäisyys asian tiimoilta on suorastaan hämmästyttävää.

 

Yllättävimmät tavat käyttää kookosöljyä:

  1. Hammastahnana (kookosöljyn ja ruokasoodan sekoituksesta saa aikaiseksi luonnollisesti valkaisevan hammastahnan)
  2. Korvien putsaamiseen (sulatettua öljyä laitetaan muutama tippa korvakäytävään, annetaan vaikuttaa ja pyyhkäistään pumpulilla pois)
  3. Hiivatulehduksen hoitoon (onnistuu kuulemma helpoiten tamppoonilla)
  4. Täiden torjuntaan (yhdessä valkoviinietikan kanssa)
  5. Liukuvoiteena (kannattaa ehkä hankkia eri purkki kuin ruoanlaittoon)
  6. Deodoranttina (sama kuin yllä…)
  7. Purukumin irroittamiseen paikoista joihin se ei kuulu
  8. Nahkasohvan ja kenkien huoltamiseen
  9. Saranoiden öljyämiseen
  10. Jumittuneen vetoketjun avaamiseen
  11. Tarrojen irroittamiseen
  12. Autojen ja moottoripyörien kromiosien kiillottamiseen

 

Ihan järkeenkäypältähän ne nämäkin käyttötavat kuulostavat, vaikken itse ehkä olisikaan valmis korvaamaan deodoranttiani kookosöljyllä. Mitenkäs te muut käytätte kookosöljyä? Ja saako joku oikeasti syötyä sen kymmenen ruokalusikallista kookosöljyä päivässä (ja mikä tärkeintä, kannattaako se)?