Koti & sisustus

DIY-mediataso, eli itse tehtiin ja säästettiin

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Olemme etsineet sopivaa mediatasoa kaikille olohuoneen elektroniikkapömpeleille jo vuosikausia, tuloksetta. Kymmenisen vuotta vanha, ahtaasta espoolais-kolmiosta perujaan oleva alumiini-lasilevyhässäkkä on kulkenut mukanamme asunnosta toiseen, muuttuen jatkuvasti yhä enemmän muuta sisustusta vastaan sotivaksi. Ei ihan sovi maanläheisten värien kanssa yhteen, ei. Ja nyt se saa lähteä!

Lankkuja + rakennusharkkoja = mediataso

 

Onhan tässä viime vuosina käyty jos jonkinlaisessa huonekaluliikkeessä ja nettikaupassa, mutta melkein jokainen tarjolla ollut vaihtoehto on ollut tarpeeseemme liian pieni. Niin, minkäs teet, kun pömpelit vain lisääntyvät ja kasvavat. Ja jos on hyllyllä ollut kokoa tarpeeksi, niin sitten on ulkonäössä ollut jotain vikaa. Asiahan nyt on niin, että minun talouteeni ei tule enää ensimmäistäkään pyökinväristä huonekalua eikä kylmää metallista hyllyhässäkkää.

Vaan eipä ollut hätä tämäm näköinen. Kun inspiraatiota oli kertynyt tarpeeksi, marssimme Los Angelesissa sijaitsevaan erikoispuutavarakauppaan hakemaan sopivaa rakennusmateriaalia. Pitkällisen harkinnan jälkeen mukaan tarttui nippu komean värisiä pähkinäpuu-lankkuja. Kotimatkalla koukattiin rautakaupan kautta ja ostettiin takaluukku täyteen rakennusharkkoja. Palapelin kasaus saattoi alkaa ja kivahan siitä tuli, vaikka välillä vähän epäilyttikin. Hintaa koko komeudelle tuli n. $300.

 

Hei ne kaikki mahtuu sinne!

Puu ja harkko sopii aika kivasti yhteen! Lankut annettiin olla ihan sellaisenaan, hiomatta tai siistimättä. Laitoin kuitenkin öljyä pintaan, jotta väristä tulisi hieman tummempi ja kyllähän se sitten pysyykin nätimpänä.

Pentikin linnutkin tykkää.

Voisiko joku keksiä langattoman sähkön, että saadaan nuo television virtapiuhat pois silmistä? Vuokratalossa kun ei viitsi tehdä mitään suuria rakenteellisia muutoksia piuhojen piilottamiseksi seinän sisään.

Ja siinä koko komeus. Toivottavasti se selviää sortumatta ensimmäisestä maanjäristyksestä.

Jää hyvästi, vanha kotimme

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Kävimme eilen jättämässä jäähyväiset vanhalle kauniille kodillemme. Sille, jonka remontti valmistui kolme vuotta sitten, viidentoista työntäyteisen kuukauden jälkeen, vajaa vuorokausi ennen kuin muutimme uuteen osoitteeseen, uuteen maahan. Kahden vuoden ajan uusitussa kodissamme asuivat vuokralaiset, jotka eivät arvostaneet kättemme jälkiä, eivät toisen omaisuutta. Se, mitä jäljelle jäi, remontoitiin uudelleen, kuvattiin, kuvailtiin kauniin sanankääntein ja lopulta laitettiin myyntiin tänä keväänä. Tästä kaunis koti suurellekin perheelle.

Tuttu soratie rapisi renkaiden alla kai viimeistä kertaa. Maalaismaisemat lähellä kaupunkia, rauhallinen paritalo metsän keskellä, vieraita autoja pihassa, jokin tuntui kuristavan kurkkuani. Tuon pensaan minä istutin silloin, kun en vielä tiennyt muuttavani. Ja kas vain, nuo kukat ovat säilyneet hengissä vuokralaisen laiminlyönnistä huolimatta, sitkeitä pirulaisia. Teki mieli nyppiä pahimmat rikkaruohot, mutta eivät ne kasva enää minun maillani. Piha ja talo ovat siirtyneet murheista muistoihin.

Ovesta astuivat uudet omistajat lapset kannoillaan, valmiina tekemään talosta mieleisensä, oman kotinsa, aivan kuten mekin silloin joskus. Haikeana, mutta hyvillä mielin minä jätin vanhan kotimme heidän hoiviinsa.Kaikkea hyvää ja onnellisia vuosia.

Ehkä mekin vielä joskus osaamme asettua.

Yhdeksän keinoa mockingbirdin karkoittamiseksi

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Kiitos lintutietäväisten lukijoiden, edellisessä postauksessa mainitsemani häirikkölinnun laji on nyt selvitetty! Pihassamme jo kolmatta viikkoa metelöivä lintu on paljastunut mockingbirdiksi, joka on laajalti tunnettu raivostuttavasta tavastaan imitoida muita lintuja kovaan ääneen keskellä yötä (kuuntele ääninäyte täältä). Ideoita linnusta eroon pääsemiseksi on jo sadellut sieltä täältä ja itsellänikin on takataskussa muutama suunnitelma linnun päänmenoksi. Toimisiko kuulapyssy? Entä tekovagina? Tässä sodassa ovat kaikki keinot sallittuja.

Pahoittelen jo etukäteen herkimmille lukijoille aiheutuvaa mielipahaa.

Tämän harmittoman näköisen ulkokuoren alle kätkeytyy vertaansa vailla oleva mölyapina.

 

KUINKA SIIS PÄÄSTÄ EROON TÄSTÄ RIIVATUSTA ELIKOSTA?

  1. Haulikolla

    Maalaistyttönä, joka oppi ampumaan alle 10-vuotiaana, tämä vaihtoehto tuli luonnollisesti mieleeni ensimmäisenä. Niin kiehtova kuin ajatus onkin, on lienee parempi unohtaa ammuskelu tiiviisti asutussa lähiössä.

  2. Kuula-aseella ampumalla

    Ensimmäistä vaihtoehtoa huomattavasti vähemmän huomiota herättävä konsti, josta kiinni jäädessään ei välttämättä tule karkoitetuksi maasta. Ehkä pelkkä puuhun ammuskelukin riittäisi lähettämään linnun matkoihinsa?

  3. Hankkimalla kissan

    Kiitos allergiani, kissan kuljeskelemisesta nurkissa olisi todennäköisesti vielä enemmän haittaa, kuin ulkona kiljuvasta linnusta. Naapurustossamme pyöriskelevä kulkukissa voisi sen sijaan hoitaa homman kotiin. Katsotaan kumpi meistä ehtii ensin.

  4. Soittamalla Eläkeläisiä ulkokaiuttimista, täysillä

    Jos ei kalifornialais-linnun pasmat mene sekaisin suomalaisesta perinnemusiikista, niin on kumma. Vaihtoehtoisesti voisi myös kokeilla Meiju Suvasta tai Hanna Ekolan Villihevosia. Mutta riittääkö oma kantti moiseen uhkarohkeaan, mielenterveydellä leikittelevään vastaiskuun?

  5. Vesisuihkulla ampumalla

    Luin netistä, että mockingbirdejä on onnistuttu karkoittamaan kylmällä vesisuihkulla ikiajoiksi. Ihan varteenotettava vaihtoehto tämäkin, kuula-aseella ampumisen lisäksi.

  6. Katkaisemalla puun, jossa lintu majailee

    Vuokraisäntä ei välttämättä ilahtuisi pihapalmun katoamisesta, mutta mitä jos puuta kävisi aina ravistamassa, kun olettaa linnun siellä nukkuvan? Silmä silmästä, yöunet yöunista. Häähää!

  7. Mockingbirdinpelättimellä

    Miltähän voisi näyttää variksenpelättimestä jalostettu mockingbirdinpelätin? Kävisikö variksenpelätti, jonka päälle on puettu H&M:n kesämallisto? Jos joku tietää, niin kertokoot!

  8. Huuhkajapatsaalla

    Jos räkättirastaat pysyy poissa mansikkamaan viereen pystytetyillä huuhkajapatsailla, niin toimisiko sama mockingbirdeihin? Vai pitääkö Kaliforniassa käyttää jotain muuta petolintua? Entä jos teetän vahanukkeja Lady Gagasta?

  9. Seksilelulla

    Kyllähän me kaikki tiedetään minkä perässä se lintu tuolla puussa oikein huutelee. Ehkä tekovaginoita täyteen ripustettu pihapuu pitäisi linnun hetken aikaa kiireisenä?

 

Jos joku keksii lisää konsteja linnun karkoittamiseksi, niin kaikki ideat ovat tervetulleita!

Pimeydessä vaaniva demonilintu

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Pihapiiriimme on lennähtänyt suoraan helvetin esikartanon avoimista porteista lintu, joka koettelee koko perheemme hermoja. Jopa minä, lintuja ja rauhaa rakastava ihminen, olen viime aikoina harkinnut vakaasti jonkin tuliaseen ostoa. Pihapalmussa piilevän hirviön öisestä mekkalasta on nimittäin pikkulinnun liverrys kaukana.

 

Epäilen linnulla olevan jotain tekemistä katkeroituneiden henkimaailman olentojen kanssa, niin ilkikurista sen käytös on. Viikon jokaisena iltana, vajaa minuutti makuuhuoneen valojen sammuttamisen jälkeen, alkaa pihamaalta kuulua käsittämätön, lähinnä kännykän tekstiviestiäänien selailua muistuttava piippaus, kujerrus, raakunta ja säksätys.  Tuo mielenterveyttä koetteleva, erilaisten sointien sarja jatkuu läpi yön, aina auringonnousuun saakka. Eräänä yönä, maatessani jälleen kerran unettomana pilkkopimeässä, laskin otuksella olevan ainakin 30 erilaista biittiä takataskussaan, jotka vaihtelevat tyyliltään aina pikkulinnun liverryksestä varikseen raakuntaan. Tuo taukoamaton, yksinäisen sielun valitus, tunkeutui vielä tyynynkin lävitse tärykalvoilleni.

Perhettämme jo toistamiseen tänä vuonna riivaavan, yliluonnollisilla voimilla kyllästetyn linnun elämöinti ei rajoitu pelkästään öihin. Lintu ei tunnu tarvitsevan lepoa laisinkaan, sillä pian auringonnousun jälkeen, siinä aamukahvin tienoilla, aloittaa pihapalmun demoni tauottoman valituksensa uudelleen. Ei hetken rauhaa, ei hetken hiljaisuutta.

Olen yrittänyt tuloksetta selvittää, mikä lintu nurkissamme oikein elelee, jotta olisin löytänyt oikeanlaisen reseptin herkullisen lintumuhennoksen valmistamiseen. Linnun itsensä vuoksi kuitenkin toivon, että kyseessä olisi vain jonkinlainen ohimenevä häiriökäyttäytyminen pariutumisaikana, joka rauhoittuu heti puolison löytyessä. Lienee kuitenkin aika kaivaa korvatulpat esille, sillä pelkäänpä, ettei noilla laulutaidoilla ihan lähiaikoina pesää irtoa.

”Tällä kertaa en kyllä laita kovin paljoa…”

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Ajattelin, kun päätimme miehen kanssa pitää tulevana lauantaina yhdistetyt (ja myöhäiset) 30- ja 40-vuotissyntymäpäivämme. Tulin melko pian toisiin aatoksiin ja päätin sitten kuitenkin panostaa bileisiin ”vähän”enemmän.

Kello on nyt puoli kaksi yöllä. Olen juuri leiponut kaksi pellillistä pikkupiiraita, tehnyt kakun lakritsitäytteen valmiiksi ja pyöräyttänyt vielä tupla-annoksen lisää piirakkataikinaa huomiseksi. Samaan aikaan mies pystytti takapihalle gazeboa ja asetteli uima-altaan vierustalle valaisimia, jotka hieman aikaisemmin kävimme pikapikaa ostamassa Ikeasta. Enää olisi kaksi erilaista suolaista piirakkaa tekemättä, samoin täytekakku, kaksi makeaa piirasta, käsintehdyt suklaakarkit sekä pizzat, lihat marinoimatta, ruisnapit täyttämättä, juomat ostamatta ja takapiha viimeistelemättä ja kukkaset istuttamatta. Aikaa on jäljellä 1,5 vuorokautta. Tästä meidän juhlien järjestämiskonseptista saisi varmaan hyvän tosi-TV-sarjan: ”Bileet pystyyn 48 tunnissa”.

Milloinhan sitä oppisi olemaan ylisuorittamatta? Haudassa? No, ensi yön yöunet ainakin siirtyy viimeiselle leposijalle.

Onneksi löysin kaupasta tällaista kahvia.