Viikko vaihtui kovasti helteisissä ja hikisissä merkeissä pihamaalla puuhastellessa. Koska kalenterin ja vallitsevien sääolosuhteiden (+33 c) mukaan talvi on väistämättä muuttumassa kesäksi, otin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin takapihalle siivoushommiin, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli lenkin päätteeksi vaan lösähtää aurinkotuoliin pikku nokosille. Yleensä pihahommat ovat mielestäni jopa mukavaa puuhaa, näkeehän siinä nopeasti kätensä jäljen ja toisekseen mullassa möyriessä lepää myös mieli. Mutta äh, vuokraisäntämme tekee parhaansa tappaakseen intoni puutarhahommiin.

Puutarhatonttuakin v-tuttaa.

Kuten paikallisittain vuokrataloissa yleensäkin, myös meillä vuokraan kuuluu viikottain vieraileva meksikolaisten puutarhureiden joukko. Yksi leikkaa nurmikon, toinen hurisuttaa lehtipuhallinta, kolmas kerää roskat talteen ja neljäs potkii joka kerta ainakin yhden sprinklerin tai pihavalaisimen hajalle. Vaikka aikaisemmissa vuokrataloissa olemmekin hoitaneet pihan itse, annoin tällä kertaa tyytyväisenä vastuun puutarhureille. Me kuitenkin matkustelemme aika paljon, joskus viikkojakin kerrallaan ja Kalifornian kuivuus kyllä tappaisi pihamaalta kaiken elävän, ellei siitä joku olisi huolehtimassa.

Onneksi mehikasvit kaktuspenkissä ovat onnellisia.

Samoin avocadopuu, joka kasvattaa uusia lehtiä.

Varsin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että puutarhurit huolehtivat ainoastaan etupihasta ja siitäkin vaihtelevalla menestyksellä. Etupihan kukkapenkki rehottaa tällä hetkellä täynnä sinne kuulumattomia kasveja, ylikasvaneen puun kuivuneita lehtiä on kaikkialla eikä puskia ja pensaitakaan ole aikoihin leikannut kukaan muu kuin A. Sinivaara itse. Lusmuilevien puutarhureiden lisäksi ärsyttää, että meikäläisten vastuulla olevalla takapihalla on melkoinen määrä jatkuvaa trimmausta vaativia kasveja, joista osa on vieläpä rumia.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin. Sitä kun valitsee asua omakotitalossa, sitä myös valitsee pitävänsä huolta pihasta. Mutta kun ne puutarhurit ja pihanhoito olivat osa vuokrasopimusta. Siksi tämä on nyt periaatekysymys. Jos kaikki olisikin selkeästi meidän vastuullamme, olisin varmasti tyytyväinen. Mutta nyt maksamme joka vuokrassa siitä perhanan puutarhurista ja kaikki on silti nurmikonleikkuuta lukuunottamatta meidän vastuullamme.

Sitruunapuu tekee kovasti sitruunoita trimmaamisen jälkeen.

Onneksi meillä on sentään automaattinen kastelujärjestelmä, joka takaa, että pihamaa pysyy vehreänä silloinkin, kun olemme poissa. Paitsi ettei enää ole, sillä takapihan kastelujärjestelmä hajosi viime kesänä ollessamme Suomessa. Kun sitten ilmoitimme asiasta vuokraisännälle tekstiviestitse, hän ei reagoinut asiaan millään tavalla pariin kuukauteen. Vasta, kun kitisimme ongelmasta kirjeitse vuokrashekin yhteydessä, hän viimein otti yhteyttä. Ei kuulemma tarvitsisi olla huolissaan, sillä nyt on talvi ja sataa vettä. Nurinkurista kyllä, samaan aikaan hän ei kuitenkaan pitänyt tarpeellisena korjata sadekelillä seinän sisään vuotavia ikkunanpokia, koska ”ei täällä kuitenkaan sada”.

Ruma pensas, jonka aion tappaa vahingossa.

Pieni sarvipäinen olento sisälläni kihisee raivosta ja haluaisi antaa kaiken kuivua takapihalla pystyyn, ellen samaan aikaan toivoisi rankkasadetta, joka saisi seinät mätänemään. Mutta toisaalta, mehän tässä asumme ja siksi on järkevämpää pitää takapiha sellaisena, että siellä viihtyy. Olen jo korvannut omistajan ruman pensaan salaa avocadopuulla ja ajattelin istuttaa viereensä toisenkin hedelmäpuun, kunhan ensin ”vahingossa” tapan kuivuuteen paikalla tällä hetkellä kituvan ruman puskan. Lisäksi olemme hankkineet pihalle gazebon ylimääräiseksi kesähuoneeksi, olen perustanut tyhjälle maapläntille kaktuspenkin ja tuonut uima-altaalle tropiikin tunnelmaa pienellä palmupuulla.

Paitsi, että gazebokin meni ihan päreiksi talvimyrskyssä.

Sekin ärsyttää ihan periaatteestakin, ettei rikkinäisiä asioita hoideta kuntoon vedoten sääoloihin, herranenaika. Sanoisi sitten vaikka rehellisesti, että ei kiinnosta, kuivukoot kasvit ja mädätköön talo. Mutta ei, kun nyt sataa. Ja nyt ei sada. Ja huomisesta ei koskaan tiedä. Itsehän olen kunniallisena suomalaisvuokralaisena pintaremontoin omakustanteisesti talon kolme kylpyhuonetta ja yhden makuuhuoneen mieleisekseni sillä aikaa, kun omistaja ei ole saanut hoidettua yhtä sadeveden turvottamaa ovilistaa paikoilleen.

Vuokraisännän ratkaisu kastelujärjestelmän ongelmaan.
On muuten kirurgi-miehiä, yllätys, yllätys.

Oli miten oli, nyt kahden päivän puuhastelun jälkeen takapiha on jo paljon siistimpi ja kasteluletkuunkin on ostettu uusi, kastelua huomattavasti helpottava pää vanhan hajonneen tilalle, omakustanteisesti, tottakai. Että josko tämä ärsytys tästä pikkuhiljaa taas laantuisi ja tyytyisin taas vuokralaisen osaan mukisematta.

Paljonko te muut olette valmiita panostamaan vuokrakotiin? Entä millaisia vuokraisäntiä teillä on?