Pikaiset videoterveiset Neitsytsaarilta

Istuskelen tässä laiskana loma-asunnon parvekkeella, vatsan kylläisyys mukavasti pään tyhjyyttä tasapainottaen. Mitään suuria ajatuksia ei blogissa tänään ole tarjolla, sillä merituuli on puhaltanut pääni totaalisen tyhjäksi, hyvä jos sormet edes löytävät näppäimille. Niinpä tallensin teille pienen videotervehdyksen rannalla ollessani. Mutta ehkei kuitenkaan kannata kaivella sipsipusseja ja popcorneja esille, sillä eipä videollakaan juuri valtameren aaltoja kummempaa annettavaa ole.

Lomalla.

Kunhan tästä joskus taas keräilen itseni kasaan, eli toisin sanoen palaan kotiin aivojen luokse, niin raportoin Yhdysvaltain Neitsytsaarista hieman tarkemmin. Kerrottavaa kyllä riittää, kunhan saan taas kirjoituskykyni takaisin. Siihen asti, voikaa hyvin ja kivaa viikonlopun jatkoa! Minä jatkan meren ja taivaalla hohtavan kuun tuijottelua. Se vihoviimeinenkin ajatus taisi juuri katketa.

Automaattinen poissaoloviesti (ja outouksia matkalaukussa)

Mahdatteko vielä muistaa, kuinka jokunen viikko sitten uhosin lähitulevaisuudessa juoksevani kuumalla hiekalla, snorklaavani koralliriutalle ja lorauttavani proteiinipirtelöön rommia? Aion toteuttaa uhkaukseni nyt. Itse asiassa juuri tällä hetkellä, kun automatiikka potkaisee blogitekstini maailmalle, minä istun lentokoneessa matkalla kohti Yhdysvaltain Neitsytsaaria.

Mikä kuvassa ei varsinaisesti kuulu asiaan?

Mutta eipä hätää. Vaikka palstallani saattaakin seuraavan viikon aikana olla hieman hiljaista, minä lupaan rustata ainakin pari rommin huuruista juttua lomani aikana. Vieroitusoireista ja matkakuumeesta kärsivien kannattaa kurkkia Onnenpäivän Facebook-sivulle, josta löytynee reaaliaikaisempia matkakuulumisia suoraan Karibian saarelta. Myös Instagram päivittyy matkan aikana.

Tässä laukkua pakatessani olen tirskahdellut ääneen kerran jos toisenkin tajutessani, mitä kaikkea sälää olen ottamassa mukaani viikon matkalle. Kaukana ovat ne ajat, kun matkustin auringon alle huolettomasti pelkät bikinit, sandaalit, farkkushortsit ja hammasharja laukussani. Sen lisäksi, että nykyään bikineitä täytyy olla mukana vähintään kolmet, kenkäpareja neljät ja erilaista kosmetiikkaa repullinen, löytyy matkalaukustani kaikkea muutakin kummallista.

 

Muutamia outouksia mainitakseni:

Maapähkinävoi

Myönnetään, olen maapähkinävoi-addikti. Ja mikä pahempaa, minulle kelpaa vain yksi tietty maapähkinävoi. Jotta en ihan heikkopäiseltä vaikuttaisi niin mainittakoon, että loma-asunnossamme on keittiö, joten tulemme loman ajan syömään usein ihan ”kotioloissa”. En siis ole ottamassa hotellin aamupalalle mukaan omaa maapähkinävoita.

Villasukat

Jep, ihan oikeasti. Aion ottaa villasukat mukaan Karibialle. Kaliforniassa asuessa olen jo tottunut siihen, että laattalattiat ovat kesälläkin kylmät. Minulla on siis melkein aina kotona ollessani villasukat jalassa.

Kaneli

Mmhh… no kun. Äh, minä nyt vain tungen nykyään kanelia jogurttiin, puuroon, pannukakkuihin, kahviin… Hei, olen A. Sinivaara, olen kaneliholisti.

Hyppynaru

…sekä sellainen jumppakuminauha. Olisi varmasti muuten kahvakuulakin ellei laukuissa olisi painorajoituksia. Kaunis ajatus olisi harrastaa kuntopiireilyä lomallakin tai ainakin raahata välineistöä mukana varmuuden vuoksi. Palaahan siinäkin kaloreita, kun kantaa niitä mukana?

Mitä outouksia te muut pakkaatte matkalle mukaan?

Grand Canyonilla

Siinä samalla, kun parisen viikkoa sitten teimme tyttöjen reissun Las Vegasiin, kävimme pyörähtämässä mutkan Arizonan puolella Grand Canyonilla. Tuo 446 kilometriä pitkä ja enimmillään 29 kilometriä leveä ja pari kilometriä syvä kanjoni on sanalla sanoen mykistävä. Sen kuvaileminen sanoin, tai edes kuvin, on lähes mahdotonta. Se täytyy nähdä itse. Tässä kuitenkin esimakua parin tältä ja edellisvuoden reissulta napatun kuvan muodossa.

Jopa minä hiljenin hetkeksi Grand Canyonin äärellä.

On se iso.

Me vierailimme Grand Canyon Villagessa, kanjonin etelälaidalla. Huomatkaa muuten, että kuvassa oikealla, kielekkeen päällä, on hyvin, hyvin pieniä ihmisiä.

Ja kanjoni vain jatkuu ja jatkuu.

Jossain sen syvimmässä kohdassa virtaa Colorado-joki. Colorado-joki muuten erottaa useita eläinlajeja toisistaan. Näin ollen joitain eläinlajeja ei tavata kuin kanjonin etelä- tai pohjoispuolella.

Vakioposeeraus Grand Canyonilla.

Tässä vaiheessa pohjoisesta alkoi lähestyä ukkosrintama ja vaikka lämpöä oli pitkälti päälle kolmenkymmenen, laski se nopeasti vaivaiseen neljääntoista. Ilmasto vaihtelee muutenkin runsaasti eri puolilla kanjonia. Kanjonin korkeilla reunamilla voi olla talvisin lunta useita metrejä, kun taas kanjonin pohja on aina lumeton.

Tässä viime vuonna otetussa kuvassa, pohjoisempana Glen Canyonilla,

on kanjoni paljon kapeampi. Alla virtaa Colorado-joki.

Glen Canyon Dam. On siinä padolla kokoa.

Padon taakse vangittu Colorado-joki muodostaa Lake Powellin.

Ja jälleen kerran, luonto on tässä maassa ihmeellinen. Kuten olen ehkä aikaisemminkin maininnut, olemme reissanneet melko paljon pitkin poikin Kaliforniaa, Arizonaa, Nevadaa ja Utahia. Paljon on nähty, mutta yksi vaikuttavimmista paikoista on ollut Grand Canyon. Ei ihme, että se ennen oli yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä. Eli lisätkäähän yksi kohde lisää toivematkalistallenne!

ps. Grand Canyonille pääsee muuten näppärästi Las Vegasista helikopterilla halvimmillaan reilulla parilla sadalla taalalla. Automatka Las Vegasista Grand Canyon Villageen kestää n. 3-4 tuntia.

Tytöt Las Vegasissa

Ja niin alkaa väsymys kaikota ja tyttöjen Las Vegasin matka olla pelkkä muisto vain. Ihan ensimmäistä kertaa en Vegasissa ollut, vaan olen tuossa keskellä erämaata olevassa aikuisten huvipuistossa käynyt jo lähemmäs kymmenen kertaa. Ja kyllä, hupia ja hauskuutta on piisannut joka retkelle. Tämän kertainen, vuoden kolmas matka erosi muista, sillä en ollut liikkeellä mieheni kanssa vaan tyttöseurassa. Ja toden totta, tämä pieni muuttuva tekijä teki Vegas-kokemuksesta hyvin erilaisen.

Tässä me tyttöset olemme vielä matkalla

halki autiomaan kohti Las Vegasia, aikuisten huvipuistoa.

 

Las Vegas on ennen kaikkea tyttöjen paikka. Tämän ymmärsimme hyvin nopeasti ensimmäisenä aamuna hotellin uima-altaalla. Olimme juuri asemoineet itsemme optimaaliseen suuntaan aurinkoon nähden, kun paikalle saapui mies tiedustelemaan olisiko meillä suunnitelmia illaksi. Ei ollut, mutta pian oli. Nimemme päätyi yökerhon vip-listalle silmänräpäyksessä. Kaksi tuntia myöhemmin oli nimemme jo kolmen eri yökerhon kutsuvieraslistalla. Ei muuta kuin ykköset päälle ja Lavo-klubille, joka oli hotelliamme lähimpänä.

Vinkki nro 1: Jos olet mies tai miesseurassa, kukaan ei todennäköisesti järjestä sinulle ilmaista sisäänpääsyä yökerhoihin. Ota siis pari aurinkotuolillista välimatkaa siippaasi, odottele josko joku kutsuu sinut yökerhoon ja todennäköisesti saat puhuttua mukaasi myös yhden miespuolisen vieraan.

Vinkki nro 2: Jos joku tulee altaalla tai kadulla kysymään iltasuunnitelmistasi, ei kyse ole iskuyrityksestä vaan siitä, että hän järjestää nimesi yökerhon vieraslistalle mikäli näin haluat.

 

Täytyy sanoa, että kyllä siinä tällainen maalainen tyrmistyi kun tajusi, että vip-kohtelu sisälsi yökerhossa oman kulmauksen, tarjoilijan sekä turvamiehen, joka saattoi naisväen vessaan ja takaisin. Niin, ja talo luonnollisesti tarjosi koko illan. Kummoinen raketti-insinööri ei tarvitse olla tajutakseen homman jujua. Yökerho tarvitsi houkutuslintuja, silmänruokaa ja selvästi myös juttuseuraa naapuripöytään telakoituneille intialais-liikemiehille. Teki mieli kysyä, että paljonko he paikastaan olivat maksaneet, mutten rohjennut. Niin sujui ilta ja aloin ymmärtämään paremmin Hangover-elokuvan sattumuksia siinä vaiheessa, kun olimme hyvää vauhtia päätymässä illan päätteeksi helikopteriajelulle. Kiitos, mutta ei kiitos ja lähdimme nukkumaan.

Vinkki nro 3: Naisen ei tarvitse Vegasissa maksaa sisään yökerhoon.

Vinkki nro 4: Laittaudu nätiksi, auttaa kummasti.

Vinkki nro 5: Vaikka juoma on ilmaista, älä juo liikaa. Ei alkoholi juomalla lopu. Mikäli viinat ja lantringit tuodaan pöytään, älä anna kenenkään muun sekoittaa juomiasi.

Vinkki nro 6: Älä lähde vieraiden miesten mukaan helikopteriajeluille. Tiedä minkälaiset helikopterit siellä odottaa…

 

Seuraavana päivänä kutsuja eri klubeille tuli useita, mutta kävimme vain drinkeillä hotellin alakerran casinolla. Ja nyt tarkkana, casino-drinkkeihin liittyy varsin käyttökelpoinen köyhännaisen niksi. Mene pelaamaan sille pelikoneelle, jonka minimipanos on yksi sentti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhdellä taalalla saa pelata sata peliä (aika pirun pitkään). Casinoilla tarjoillaan asiakkaille ”ilmaista” juomaa niin kauan, kuin asiakas pelaa. Tarjoilija kipittää paikalle yleensä aika nopeasti, kun uusi pelaaja saapuu hänen reviirilleen. Tilaa juoma ja viivyttele. Kun juoma saapuu, tippaa tarjoilijaa taalalla parilla, tulosta pelikoneesta loput pelirahat ulos ja suuntaa casinon toiselle laidalle, joka on eri tarjoilijan reviiriä. Hörpi drinkki matkalla. Istu muina naisina uudelle koneelle, työnnä edellisestä pelistä yli jääneet varannot koneesen ja jatka pelaamista ja pian tarjoilija on taas paikalla. Tilaa juoma ja taas mennään. Tätä samaa voi jatkaa aika pitkään.

Vinkki nro 7: Casinoiden drinkit ovat yleensä tosi vahvoja, ole varovainen.

 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus lähteä perjantaina takaisin kotiin. Koska erityistä syytä aikaiselle kotiinpaluulle ei ollut, päätimme pidentää reissua vielä yhden yön verran. Seitsemästä eri yökerhokutsusta valitsimme lopulta Caesars Palacen Pure-klubin. Ilmaiseksi sisään jonon ohi, ranneke käteen ja hameväelle ilmaista juotavaa puoleen yöhön saakka. Helmiä sioille, minä kun en kovin paljoa juo ja parinmuodostuksen kanssakin ollaan reilut seitsemän vuotta myöhässä.

Vinkki nro 8: Kutsuvieraslistat sulkeutuvat yleensä puolilta öin. Sitä ennen pitäisi olla paikalla.

Vinkki nro 9: Vegasissa baarit ovat auki neljään, vaikka meillä täällä Kaliforniassa suurin osa sulkeutuu jo kahdelta.

 

Majoituimme tällä kertaa Treasure Island -nimisessä hotellissa. Hotellin sijainti on erinomainen, sillä siitä on lyhyt matka kivoihin yökerhoihin (ei välttämättä tarvitse taksia) ja viereisellä tontilla on Fashion Show -ostoskeskus. Hotellin allasalue ei ole valtavan suuri, mutta aurinkoinen ja varsin viihtyisä silti. Oma valintaperusteeni tälle hotellille on kuitenkin se, että hotellin salin ja kylpyläosaston (myös sauna) käyttö on ilmaista, toisin kuin monissa muissa hotelleissa. Ja toisin kuin voisi kuvitella, suoriuduin tälläkin kertaa rituaalinmukaiselle aamucardiolle lähes jokaisena aamuna. Tässä hotellissa myös internet on ilmainen.

Vinkki nro 10: Melkein jokainen hotelli perii erikseen resort feen jokaiselta päivältä. Tämä ei yleensä sisälly hintaan jos varaat matkan esim. expedian tai hotels.comin kautta. Treasure Islandin resort fee oli $25/vrk. Maksuun sisältyy usein erilaisia etuuksia (lista löytyy täältä).

Vinkki nro 11: Hotelliin saapuessasi sano, että tämä on syntymäpäivämatkasi. Saat hyvällä tuurilla huoneeseen pienen yllätyksen. Me saimme shamppanjapullon, emmekä edes valehdelleet.

Tytöt uima-altaalla, yössä ja turvamiehen kanssa.

 

Voin lämpimästi suositella Las Vegasia matkakohteeksi tyttöporukalle. Hauskaa oli, nauratti niin, että vatsalihaksiin sattuu vieläkin ja voi sitä tälläytymisen määrää! Ja jos minä, joka en todellakaan tanssi, tanssin silti tuntikausia, ei reissu voi olla kovin epäonnistunut.

Tytöt lähtee Vegasiin

• Kaksi ystävystä – check

• Viikko lomaa – check

• Punainen avoauto – check

• Paljon aurinkoa – check

• SPF 50 -aurinkorasva – check

• 1,5 paria kenkiä per päivä – check

• Hatut ettei tukat mene sekaisin – check

• Bikinit – check

• Uudet bilemekot – check

• Riittävästi pelimerkkejä – check

• Aivot – che…. ei ku hei, nehän voi jättää kotiin!

Eli käännämme aamulla kenkiä pullollaan olevan auton keulan kohti Las Vegasia, joskin päätimme juuri, että koukkaamme ensimmäisenä päivänä Arizonaan katsomaan Grand Canyonia. Kiva (ja kuuma) reissu siis tiedossa! Voi olla, että blogi nukkuu seuraavat viisi päivää, mutta antakaa anteeksi. Lorviminen on kuitenkin aika kiireistä puuhaa. Mikäli emme kolaroi, eksy, emmekä joudu muutenkaan vaikeuksiin, palaamme asiaan viimeistään ensi viikonloppuna, ellei sitten sitä ennen tapahdu jotain aivan erityistä (lue: julkaisukelpoista).

Kivaa viikkoa kaikille muillekin!