Viime viikonloppuna juhlistin yhdennentoista dieettiviikon selättämistä poikkeuksellisen herkullisesti, Top Chefistakin tutun Stefan Richterin luomusten äärellä. Olimme liikkeellä peräti kahdenkymmenen paikallisen suomalaisen voimin, joten mikäpä olisikaan ollut parempi paikka kokoontumiselle, kuin suomalaiset sukujuuret omaavan Stefanin L.A. Farm -ravintola Santa Monicassa.

Kuten ehkä viime viikkoisesta tankkauspäivän selostuksestani muistatte, on minulla ollut suuria vaikeuksia päättää mitä viikon ainoana punnitsemisvapaana ruokailuhetkenä haluaisin syödä. Ihana Stefan ratkaisi kuitenkin ongelman mestarillisesti ja tarjoili suomiseurueellemme hulppean kuuden ruokalajin illallisen.

Nälkäinen seurue valmiina tositoimiin.

Pakko sanoa, etten ole hetkeen ollut ruokapöydän ääressä yhtä onnellinen. Kokemuksena Stefan’s at L.A. Farm oli ainutlaatuinen, niin tarjotun ruoan kuin ilmapiirinkin ansiosta. Ensimmäistä kertaa kävin ravintolassa, joka pystyi tarjoamaan ruokailukokemuksen lisäksi muitakin elämyksiä. Stefanilla on hurmaava tapa livahtaa tilanteen salliessa patojen ääreltä ruokailusalin puolelle juttelemaan pöytäseurueiden kanssa. Hän vierailee vuorollaan jokaisessa pöydässä juttelemassa niitä näitä ja jos juttua ja aikaa riittää, hän saattaa istahtaa pöytään pidemmäksikin toviksi. Hän on oivaltanut sen, ettei kyse ole vaan ruoasta. Kyse on elämyksestä, viihtymisestä ja hyvästä meiningistä.

Cali Crudo

Mushroom Risotto

Pumpkin Soup

West Coast Halibut

Duck Breast

Apple Beignet

Mitä näistä herkuista nyt voisi sanoa? Ainakin sen, että Stefan on paikkansa huippukokkien tähtitaivaalla ansainnut. Annoksista jokainen oli raikas, mielikuvituksellinen, yllätyksellinen ja sopivan yksinkertainen, jotta jokaisen pienenkin käytetyn mausteen pystyi erittelemään. Annokset olivat kauniita ja sopivan kevyitä.

Vaikka Stefan itse työskenteleekin iloksemme pääasiassa täällä rapakon toisella puolella, on Stefanilla ravintoloita jo mukavasti myös ympäri Suomen, Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Erinomaisten kokkaustaitojensa lisäksi Stefan on myös persoonana hurmaava!

Kiitos vielä Stefan yhdestä elämäni parhaimmista ruokailuelämyksistä! Missäs te muut olette syöneet elämänne parasta ruokaa?

Perheessämme on jo vakiintunut tapa, jossa sunnuntain aamupalaan panostetaan tavallista enemmän. Yleensä sunnuntai-aamuisin keittiössämme häärää mies, joka on poiminut pitkin viikkoa aamupalaideoita television kokkiohjelmista sekä ruokalehdistä. Minun vastuulliseksi tehtäväkseni jää lähinnä jaloista poissa pysyminen, syöminen sekä jälkien siivous. Ja tämä järjestely sopii minulle vallan mainiosti.

Nyt kun olen dieetillä ja yltiöherkulliset aamupalat ovat toistaiseksi pannassa, on hyvä aika muistella yhtä parhaista aamupaloista ikinä ja jakaa kanssanne tämä helppo, mutta herkullinen resepti:

Moderni versio Köyhistä Ritareista – Banaanitäytteiset French Toastit.

BANAANITÄYTTEISET FRENCH TOASTIT KAHDELLE:

2 paksua siivua ranskanleipää

reipas puolikas banaani muussattuna

2 rkl maustamatonta tuorejuustoa

kananmuna

Vajaa desi maitoa

ripaus vaniljasokeria

reipas 1/2 dl pähkinärouhetta, esim. pekaanipähkinää

1 rkl sokeria

ripaus kanelia

Tarjoiluun: kermavaahtoa, siirappia

1. Lämmitä uuni 220 asteeseen. Leikkaa paksuun ranskanleipäviipaleeseen sivuttain viilto, jotta täytteelle saadaan tasku.

2. Sekoita banaanisose ja tuorejuusto kulhossa ja jaa sose leipätaskuihin.

3. Sekoita laakeassa astiassa, esim. lautasella, kananmuna, maito sekä vaniljasokeri. Toisessa astiassa sekoita keskenään pähkinärouhe, sokeri ja kaneli. Kääntele leipä ensin maito-kananmunaseoksessa molemmin puolin, sen jälkeen pähkinäseoksessa.

4. Aseta leipäviipaleet leivinpaperin päälle pellille ja paista 6-8 min (tai kunnes ovat kauniin ruskeat). Käännä ja paista vielä 5 min (tai kunnes väri on kauniin ruskea). Tarjoile kermavaahdon ja siirapin kera!

Ravintosisältö per annos noin:

300 kcal, 15 g rasvaa, 30 g hiilihydraattia, 14 g proteiinia.

Nyt kaikki kipinkapin kauppaan, vielä ehtii hankkia tarpeet sunnuntai-aamuksi!

Kivaa (ja herkulllista) viikonloppua kaikille!

Ja niin koitti eilen se riemunpäivä, jolloin tankkasin varastot täyteen energiaa seuraavalle treeniviikolle. Tankkauspäivän kunniaksi päätimme poistua kotipatojen ääreltä ja suunnata ulos syömään. Siellä ravintolassa ruokalistaa tutkiessani mietiskelin, että on se vaan hyvä ettei tarvitse syödä ulkona joka päivä. En tiedä Suomesta, mutta täällä Yhdysvalloissa on jo aika monessa ravintolassa menun yhteyteen lisätty ravintotieto-luettelo ja sitä selatessa meinaakin sitten tulla itku. Tieto todellakin lisää tuskaa.

Tämä merenelävä-herkku kätkee sisäänsä 1174 kcal.

 

Otetaanpa esimerkki. Jos haluaisin syödä ns. pitkän kaavan mukaan, eli alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan, saattaisin valita listalta jotakin tämän kaltaista:

Alkupala: Hummeri-rapu-artisokkadippiä maissilastuilla

Pääruoka: Hummeri-valkosipulinuudelihässäkkää

Jälkiruoka: Minikokoinen suklaa-banaani creme brulee

Ja nyt sama kaloreina:

Alkupala: 566 kcal (32 g rasvaa, 46 g hiilihydraattia, 23 g proteiinia)

Pääruoka: 1174 kcal (60 g rasvaa, 98 g hiilihydraattia, 62 g proteiinia)

Jälkiruoka: 760 kcal (56 g rasvaa, 48 g hiilihydraattia, 6 g proteiinia)

Yhteensä siis: 2500 kcal (148 g rasvaa, 192 g hiilihydraattia, 91 g proteiinia)

Niille, joille kalorit ovat vielä hepreaa selvennettäköön, että oma perusaineenvaihduntani kieppuu tällä hetkellä ehkä 1500 kcal paikkeilla. Jos teen aamucardion ja käyn salilla (tarkoittanee noin kahta tuntia liikuntaa), päästään päivän kokonaiskulutuksessa ehkä juuri tuohon aterian kokonaiskalorimäärän (2500 kcal). Harmi vain, että tuon aterian lisäksi ei sitten muuta sinä päivänä tarvitsekaan syödä tai plussalle mennään. Enkä suoraan sanottuna muutenkaan hyppisi innosta kaiken tuon rasvamäärän jälkeen, saati sitten mikä määrä suolaa tuosta ruokakasasta löytyykään. Ravintolaruoan pahin kompastuskivi onkin juuri runsas rasvan ja suolan määrä.

No, eihän siihen kuole jos kerran viikossa tai kahdessa käy ravintolassa vetämässä kaloriöverit. Mutta ajatellaanpa niitä ihmisiä, jotka työnsä puolesta syövät usein ulkona. Viikon työmatkalle kun mahtuu melko monta ravintolaruokailua ja hotelliaamiaista.

Hotelliaamiaiselle mennessä ajatellaan usein, että syödäänpäs nyt kunnolla, että jaksetaan myöhäiseen lounaaseen saakka. Tämän jälkeen lautaselle lastataan pekonia, makkaraa, leipää täytteineen ja vielä niitä tarjolla olevia muffinssejakin. Sen sijaan, että kotona ollaan tyytyväisiä 400-500 kcal aamupalaan, ahdetaan hotelliaamiaisella heittämällä 1000 kcal kitusiin yhdeltä istumalta.

Kun sitten koittaa lounasaika niin ajatellaan, että syödäänpä kevyesti salaattia jotta jaksetaan työporukan kanssa mennä myöhemmin illalliselle. Todellisuudessa ravintolasalaatti ei välttämättä olekaan niin kevyt, sillä se kätkee sisäänsä helposti 1000 kcal kastikkeineen. Kun tähän lisätään patonkia ja ehkä se kevyt alkukeitto, aletaan lounaallakin lähestyä 1500 kcal rajapyykkiä.

Kun pahimmasta lounasähkystä on iltaan mennessä selvitty, ehditään kahden, kolmen tunnin päivällisellä syödä yllä olevan esimerkin mukainen ruokalajitelma sekä kahdesta kolmeen olutta. Kyllä nyt jaksaa nukkua, kun elimistö yrittää epätoivoisesti sulatella sinne päivän mittaan työnnettyä reilua 5000 kcaloria. Saa nimittäin olla melkoinen Hulk, että perusaineenvaihdunta messukävelyineen riittää polttamaan tuon kalorimäärän. Ei ihme, että yhdellä jos toisellakin työmatkailijalla on reissukaverinaan liikemiesvatsa.

—–

Lopetetaanpa paasaus ja palataan takaisin eiliseen tankkauspäivään ja siihen mitä lopulta söin. Omalta lautaseltani löytyi ylläolevasta esimerkistä löytyvä hummeri-valkosipulinuudelihässäkkä. Fiksumminkin olisi voinut syödä, mutta syötyäni viikkokausia riisiä ja kanaa/kalaa, teki mieli syödä välillä jotain muuta. Alkupaloja ei tarvittu, sillä tuostakin annoksesta jäi kasa nuudeleita lautasen reunalle. Myöhemmin illalla hemmottelin itseäni vielä Cold Stonen jäätelöllä ja ah, oli niin hyvää pitkästä aikaa! Ja kyllä, tänä aamuna kulki aamucardio huomattavasti köykäisemmin kuin päivänä parina ennen tankkausta. Saa nähdä josko tämän illan hauistreenissä nähtäisiin pitkästä aikaa kunnon pumppi!

Muistakaa hyvät ihmiset, että Yhdysvalloissa ei kannata käydä ellei ainakin kerran syö Cold Stonen jäätelöä.

 

Onnellinen nainen menossa jäätelölle.

Loppuun asustevinkki reiteville! Tuskailin koko massakauden, kun en enää mahtunut farkkuihini, mutta tähänkin on nyt ratkaisu! Revityt farkut, jotka tarpeen vaatiessa repeävät lisää tehden tilaa kasvaville reisille!