Perjantai – mikä loistava syy ryhtyä lunastamaan uudenvuodenlupausta! Tänä vuonnahan lupasin polleasti, että joisin enemmän viiniä kuin edellisvuonna, johon ei kylläkään meikäläisen kulutuksella paljoa vaadita. Jottei lupauksen lunastaminen aivan ryypiskelyksi menisi, oli kaunis ajatukseni liittää viinin juomiseen myös ruoanlaittoa yhdessä miehen kanssa. Joten, tuumasta toimeen!
Teemme aika usein kotona pizzaa ja olemme jo pitkään hekumoineet rehellisestä juustopizzasta. Jotenkin vaan kyseisen rasvalätyn tekeminen on aina tuntunut niin väärältä ja syntiseltä, mikä sinänsä on hassua, kun kuitenkin niiden samojen juustojen syömistä paljaaltaan pidetään jokseenkin sivistyneenä ja hienostuneena. Eilen sitten päätimme toteuttaa tämän pizzaperverssiomme ja teimme peräti viiden juuston pizzan. Ja oikeasti, jos ovat juustot hyviä paljaaltaan niin kyllä ne melkoista herkkua olivat pizzapohjan päälläkin. Täytyy muuten sanoa, että pizzakivi on yksi parhaiten sijoitettuja parikymppisiä. Kiven salaisuus piilee siinä, että se laitetaan uuniin heti kun uunin laittaa lämpenemään. Kun uuni on lämmitetty niin kuumaksi kuin mahdollista, otetaan läpikuumunut kivi uunista, heitetään kaulittu pizzataikina kuumalle kivelle ja paistetaan uunissa 6-9 minuuttia.
Ei kaunista, mutta hyvää kyllä!
Mutta mennäänpä itse asiaan, eli siihen viiniin. Viini tarttui tällä kertaa mukaan Costcosta (outo paikka muuten, sieltä ei voi tulla ulos ilman alkoholia…) eikä sen valinnassa suoritettu sen kummempaa vertailua. Minä nyt vaan tykkäsin etiketistä ja kuvaustekstissä mainittiin sana liquorice. Sehän on lakua!
Beringer Knights Valley, Cabernet Sauvignon 2012, Napa, Kalifornia
Hinta-kolahdussuhde: ~$21, vol. 14.3%, siis aika heikohko, eli en suosittele ihan vaan kännien vetämiseen
Väri: Ööö… viiininpunainen, daa?
Tilaisuuden teema: Pizzaperjantai siipan kanssa, kevyttä keittiöromantiikkaa ja suomiräppiä
Aromi: Tuhti ja pehmeä, lämmitti mukavasti flunssasta toipuvaa nielua. Tuoksu vei mukanaan lapsuusmuistoihin ja mehumaijassa kuplivaan mustaviinimarjamehuun. Mutta missä helvetissä se lakritsi on?
Paritus: Vaatisi kaverikseen oikeaa, tuhtia lihaa, mutta hätätilanteessa huuhtelee kyllä sujuvasti alas kaiken rasvaisen, kuten nyt vaikka sen juustopizzan. Mutta älä hyvä ihminen sotke tätä minkään kaninruoan kanssa!
Päänsärky (asteikko 1-5): Ensimmäisen hörpyn jälkeen arvelin, että päänsärky olisi kolmosen, ehkä jopa nelosen luokkaa vielä samana iltana. Päänsärkyä ei kuitenkaan parin lasin jälkeen kuulunut, ei illalla eikä edes aamulla.
Jäikö pullosta? Koska viini oli niin syntisen hyvää, olin varma että jos joisin pisaraakaan enempää, universumi rankaisisi minua päänsäryllä. Näin ollen pulloon jäi hajuja vielä n. 1,5 lasin verran.
Yhteenveto: Sanoisin, että oikein hyvä viini, sellainen, jota tarjotaan vähän paremmille kavereille. Päänsäryn uupuminen yllätti positiivisesti, joten perusviiniä kalliimpi hintakaan ei jäänyt harmittamaan. Yleensä kaadan ylijääneet viinit lavuaariin, mutta tällä kertaa suljin korkin tyhjiöhärpäkkeellä ja jätin jämät seuraavaan päivään.
Ostaisinko uudelleen: Joo ja kaverille kans!
Onnenpäivä 