Kyllä on uudenvuodenlupauksen keksiminen hankalaa, kun ei maallisessa elossa niin hirveästi ole itsestä riippuvia asioita korjattavaksi tai paranneltavaksi. Todistettuani Facebookissa yhden jos toisenkin tuttavan tipattoman tammikuun julistusta, keksin luvata itselleni, että minäpä juon sitten muidenkin viinit.

Vielä jokunen vuosi sitten meillä oli miehen kanssa tapana ostaa perjantaisin perjantaipullo (ei kossua, kun viiniä) ja korkata se sitten hyvän ruoan kanssa. Sitten se viinipullon ostaminen alkoi jäädä ja jäljelle jäi vain hyvä ruoka ja lopulta ruoastakin tuli useinmiten vain keskinkertaista, aina ei sitäkään. Kiva viikonloppu-traditio jäi ruokavalioiden, aamu- ja iltatreenien ja protskusheikkien varjoon. Plääh. No, tänä vuonna tsempataan ja juodaan enemmän!

En koskaan ole ollut mikään viiniasiantuntija, en osannut sanoa onko viinissä tammitynnyrin vai muoviämpärin makua tai onko rypäle kasvanut eteläisellä rinteellä, tasamaalla vai ydinvoimalan katveessa. Makutietämykseni riittää arvioimaan ainoastaan onko viini hyvää, keskinkertaista vai pahaa ja kuinka kamalan päänsäryn siitä voi muutaman lasillisen jälkeen saada asteikolla yhdestä viiteen. Ja valitettavasti päänsärky on kohdallani varsin todennäköinen, erityisesti punaviinien, mutta myös valkoviinien kohdalla, mikäli juon enemmän kuin yhden lasillisen. Toisaalta, vaikka joisin vain lasillisen viiniä joka toinen viikko, olisi sekin enemmän kuin viime vuonna.

Tarkoitukseni ei ole jatkossakaan opiskella hienoilla termeillä puhuvaksi viinisnobiksi vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan nautiskella enemmän hyvistä viineistä lasiin sylkemättä ja tämän varjolla panostaa enemmän niin ruoanlaittoon, parisuhteen laatuaikaan kuin ystävien kanssa maailman parantamiseenkin. Eli pingota vähemmän, relaa enemmän -teemalla mennään tämäkin vuosi.

Mitäs te muut lupasitte? Vietättekö tipatonta niin että saan juoda teidänkin viinit?