Tytöt Las Vegasissa

Ja niin alkaa väsymys kaikota ja tyttöjen Las Vegasin matka olla pelkkä muisto vain. Ihan ensimmäistä kertaa en Vegasissa ollut, vaan olen tuossa keskellä erämaata olevassa aikuisten huvipuistossa käynyt jo lähemmäs kymmenen kertaa. Ja kyllä, hupia ja hauskuutta on piisannut joka retkelle. Tämän kertainen, vuoden kolmas matka erosi muista, sillä en ollut liikkeellä mieheni kanssa vaan tyttöseurassa. Ja toden totta, tämä pieni muuttuva tekijä teki Vegas-kokemuksesta hyvin erilaisen.

Tässä me tyttöset olemme vielä matkalla

halki autiomaan kohti Las Vegasia, aikuisten huvipuistoa.

 

Las Vegas on ennen kaikkea tyttöjen paikka. Tämän ymmärsimme hyvin nopeasti ensimmäisenä aamuna hotellin uima-altaalla. Olimme juuri asemoineet itsemme optimaaliseen suuntaan aurinkoon nähden, kun paikalle saapui mies tiedustelemaan olisiko meillä suunnitelmia illaksi. Ei ollut, mutta pian oli. Nimemme päätyi yökerhon vip-listalle silmänräpäyksessä. Kaksi tuntia myöhemmin oli nimemme jo kolmen eri yökerhon kutsuvieraslistalla. Ei muuta kuin ykköset päälle ja Lavo-klubille, joka oli hotelliamme lähimpänä.

Vinkki nro 1: Jos olet mies tai miesseurassa, kukaan ei todennäköisesti järjestä sinulle ilmaista sisäänpääsyä yökerhoihin. Ota siis pari aurinkotuolillista välimatkaa siippaasi, odottele josko joku kutsuu sinut yökerhoon ja todennäköisesti saat puhuttua mukaasi myös yhden miespuolisen vieraan.

Vinkki nro 2: Jos joku tulee altaalla tai kadulla kysymään iltasuunnitelmistasi, ei kyse ole iskuyrityksestä vaan siitä, että hän järjestää nimesi yökerhon vieraslistalle mikäli näin haluat.

 

Täytyy sanoa, että kyllä siinä tällainen maalainen tyrmistyi kun tajusi, että vip-kohtelu sisälsi yökerhossa oman kulmauksen, tarjoilijan sekä turvamiehen, joka saattoi naisväen vessaan ja takaisin. Niin, ja talo luonnollisesti tarjosi koko illan. Kummoinen raketti-insinööri ei tarvitse olla tajutakseen homman jujua. Yökerho tarvitsi houkutuslintuja, silmänruokaa ja selvästi myös juttuseuraa naapuripöytään telakoituneille intialais-liikemiehille. Teki mieli kysyä, että paljonko he paikastaan olivat maksaneet, mutten rohjennut. Niin sujui ilta ja aloin ymmärtämään paremmin Hangover-elokuvan sattumuksia siinä vaiheessa, kun olimme hyvää vauhtia päätymässä illan päätteeksi helikopteriajelulle. Kiitos, mutta ei kiitos ja lähdimme nukkumaan.

Vinkki nro 3: Naisen ei tarvitse Vegasissa maksaa sisään yökerhoon.

Vinkki nro 4: Laittaudu nätiksi, auttaa kummasti.

Vinkki nro 5: Vaikka juoma on ilmaista, älä juo liikaa. Ei alkoholi juomalla lopu. Mikäli viinat ja lantringit tuodaan pöytään, älä anna kenenkään muun sekoittaa juomiasi.

Vinkki nro 6: Älä lähde vieraiden miesten mukaan helikopteriajeluille. Tiedä minkälaiset helikopterit siellä odottaa…

 

Seuraavana päivänä kutsuja eri klubeille tuli useita, mutta kävimme vain drinkeillä hotellin alakerran casinolla. Ja nyt tarkkana, casino-drinkkeihin liittyy varsin käyttökelpoinen köyhännaisen niksi. Mene pelaamaan sille pelikoneelle, jonka minimipanos on yksi sentti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhdellä taalalla saa pelata sata peliä (aika pirun pitkään). Casinoilla tarjoillaan asiakkaille ”ilmaista” juomaa niin kauan, kuin asiakas pelaa. Tarjoilija kipittää paikalle yleensä aika nopeasti, kun uusi pelaaja saapuu hänen reviirilleen. Tilaa juoma ja viivyttele. Kun juoma saapuu, tippaa tarjoilijaa taalalla parilla, tulosta pelikoneesta loput pelirahat ulos ja suuntaa casinon toiselle laidalle, joka on eri tarjoilijan reviiriä. Hörpi drinkki matkalla. Istu muina naisina uudelle koneelle, työnnä edellisestä pelistä yli jääneet varannot koneesen ja jatka pelaamista ja pian tarjoilija on taas paikalla. Tilaa juoma ja taas mennään. Tätä samaa voi jatkaa aika pitkään.

Vinkki nro 7: Casinoiden drinkit ovat yleensä tosi vahvoja, ole varovainen.

 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus lähteä perjantaina takaisin kotiin. Koska erityistä syytä aikaiselle kotiinpaluulle ei ollut, päätimme pidentää reissua vielä yhden yön verran. Seitsemästä eri yökerhokutsusta valitsimme lopulta Caesars Palacen Pure-klubin. Ilmaiseksi sisään jonon ohi, ranneke käteen ja hameväelle ilmaista juotavaa puoleen yöhön saakka. Helmiä sioille, minä kun en kovin paljoa juo ja parinmuodostuksen kanssakin ollaan reilut seitsemän vuotta myöhässä.

Vinkki nro 8: Kutsuvieraslistat sulkeutuvat yleensä puolilta öin. Sitä ennen pitäisi olla paikalla.

Vinkki nro 9: Vegasissa baarit ovat auki neljään, vaikka meillä täällä Kaliforniassa suurin osa sulkeutuu jo kahdelta.

 

Majoituimme tällä kertaa Treasure Island -nimisessä hotellissa. Hotellin sijainti on erinomainen, sillä siitä on lyhyt matka kivoihin yökerhoihin (ei välttämättä tarvitse taksia) ja viereisellä tontilla on Fashion Show -ostoskeskus. Hotellin allasalue ei ole valtavan suuri, mutta aurinkoinen ja varsin viihtyisä silti. Oma valintaperusteeni tälle hotellille on kuitenkin se, että hotellin salin ja kylpyläosaston (myös sauna) käyttö on ilmaista, toisin kuin monissa muissa hotelleissa. Ja toisin kuin voisi kuvitella, suoriuduin tälläkin kertaa rituaalinmukaiselle aamucardiolle lähes jokaisena aamuna. Tässä hotellissa myös internet on ilmainen.

Vinkki nro 10: Melkein jokainen hotelli perii erikseen resort feen jokaiselta päivältä. Tämä ei yleensä sisälly hintaan jos varaat matkan esim. expedian tai hotels.comin kautta. Treasure Islandin resort fee oli $25/vrk. Maksuun sisältyy usein erilaisia etuuksia (lista löytyy täältä).

Vinkki nro 11: Hotelliin saapuessasi sano, että tämä on syntymäpäivämatkasi. Saat hyvällä tuurilla huoneeseen pienen yllätyksen. Me saimme shamppanjapullon, emmekä edes valehdelleet.

Tytöt uima-altaalla, yössä ja turvamiehen kanssa.

 

Voin lämpimästi suositella Las Vegasia matkakohteeksi tyttöporukalle. Hauskaa oli, nauratti niin, että vatsalihaksiin sattuu vieläkin ja voi sitä tälläytymisen määrää! Ja jos minä, joka en todellakaan tanssi, tanssin silti tuntikausia, ei reissu voi olla kovin epäonnistunut.

Tytöt lähtee Vegasiin

• Kaksi ystävystä – check

• Viikko lomaa – check

• Punainen avoauto – check

• Paljon aurinkoa – check

• SPF 50 -aurinkorasva – check

• 1,5 paria kenkiä per päivä – check

• Hatut ettei tukat mene sekaisin – check

• Bikinit – check

• Uudet bilemekot – check

• Riittävästi pelimerkkejä – check

• Aivot – che…. ei ku hei, nehän voi jättää kotiin!

Eli käännämme aamulla kenkiä pullollaan olevan auton keulan kohti Las Vegasia, joskin päätimme juuri, että koukkaamme ensimmäisenä päivänä Arizonaan katsomaan Grand Canyonia. Kiva (ja kuuma) reissu siis tiedossa! Voi olla, että blogi nukkuu seuraavat viisi päivää, mutta antakaa anteeksi. Lorviminen on kuitenkin aika kiireistä puuhaa. Mikäli emme kolaroi, eksy, emmekä joudu muutenkaan vaikeuksiin, palaamme asiaan viimeistään ensi viikonloppuna, ellei sitten sitä ennen tapahdu jotain aivan erityistä (lue: julkaisukelpoista).

Kivaa viikkoa kaikille muillekin! 

Miksi ajaa 161 kilometrin päähän lounaalle?

No hyvän ruoan takia tietenkin! Vaikka oli kyllä seurallakin osuutta asiaan. Tapasin nimittäin mainiot bloggaajat, tiitin ja sanumarian lounaan äärellä. Tytöt vinkkasivat erinomaisesta burgeripaikasta Tampereella ja minä olin oitis valmiina ajamaan Vantaalta Tampereelle hyvän ruoan perässä. Ei muuta kuin Kawasaki tulille ja burgereita kohden. Ja vaikka moottoripyörän päällä tuli kylmä ja matka oli pitkä, oli se sen arvoinen. Mukavat lounastreffit kruunasi torilta ostetut fudge-kuutiot sekä paluumatkalla Kultasuklaan myymälästä ostetut suklaalevyt.

Olen sen verran perso hyvälle ruoalle, että muutenkin tulee tämän tästä ajeltua ruoan perässä ties minne. Jos neljän tunnin ajomatkan päästä saa universumin parasta pizzaa, saatan hyvinkin ajella sinne syömään mikäli vain aikaa on. Tai mikäpä sen hauskempaa, kuin pysähtyä keskellä Nevadan autiomaata pieneen tuppukylään ja käydä kokeilemassa minkälaista ruokaa on siinä kaikkein surkeimman näköisessä pienessä kuppilassa. Sitä joko saa ruokamyrkytyksen tai sitten ei.

Ulkomaanmatkoja tehdessä olen yleensä enemmän kiinnostunut paikallisesta ruokatarjonnasta kuin museoista tai taidegallerioista. Hyvä ruoka, parempi loma. Ja juurikin ruoka on usein se, joka parhaiten jää lomamatkoilta mieleen. Uusia makuelämyksiä on mukava muistella kotona ja yrittää taikoa niitä samoja annoksia kotikeittiössä mukana tuoduista mausteista. Toisin sanoen, saatan vaikka lentää toiselle puolelle maapalloa, kunhan ruoka siellä on hyvää. Syöppö mikä syöppö.

Tärkeintä ei ole matka, vaan hyvä ruoka!

Suomilomassa pahinta

Illallinen hyvän ystävän kanssa, jutellaan niistä näistä ja siitä, kuinka ihanaa on tavata pitkästä aikaa. Aika kuluu kuin siivillä, edessä tunteja sitten tyhjentyneet lasit, ilma täynnä kuulumisia, naurua ja tunnetta, on niin kivaa olla tässä ja nyt.

Ilta hämärtyy ja viilenee, onkin aika jo lähteä. Halatessa ei tahtoisikaan päästää irti, kaupunki ympärillä on muuttunut pimeäksi. En yhtään tiedä milloin taas tavataan ja yht’äkkiä tuntuu kuin olisin aivan yksin.

Itkultani en saa sanottua, en puoliakaan siitä mitä haluaisin. Mutta minulla on ikävä jo nyt.

 

Tämä se on, kolikon kääntöpuoli. Suomiloma alkaa lähestyä loppuaan ja lopussa on vain hyvästit.

Ystäväni, joka olet ikuisesti 16

Kävin eilen tapaamassa vanhaa ystävääni, joka ei enää vieraile minun luonani. Ystävää, jolle ei tarvitse soittaa ja varmistaa onko hän kotona. Ystävää, joka ei enää puhu, mutta jonka äänen muistan vieläkin. Suuntasin hautausmaan toiseksi viimeiselle riville.

Sitä tavallaan hyväksyy paremmin, kun vanha ihminen päättää maallisen vaelluksensa. Elämää on eletty, maailmaa nähty, sukua jatkettu ja askel muuttunut raskaaksi. Mutta alle täysi-ikäisenä vakavan sairauden viedessä voiton, kuristaa menetys kurkkua vielä 13 vuotta myöhemminkin. Vanhempien ei kuulu saattaa viimeiselle matkalle omaa lastaan, teini-ikäisten ei laskea ystäväänsä hautaan.

Me muut olemme kasvaneet aikuiseksi, mutta sinä ole ikuisesti muistoissamme se mopopoika ja teini, joka nauratti kaikkia jutuillaan, joutui kiipeliin tämän tästä ja toi pyytämättä meille muille kaupasta kassillisen jäätelöä. Sinä vaikutit paljon siihen mitä olen nyt. Sinulta opin puujalkavitsit ja tilannekomiikan alkeet, sanavalmiuden ja kyvyn selvitä kommelluksista naurulla. Minä muistan sinut aina, kun kuvittelen olevani hauska.

Nähdään taas, kun eksyn kulmille seuraavan kerran. Pidä kivi pystyssä ja kukkaset hengissä.