Synttäritunnelmia

Jutun otsikko taitaa tällä kertaa luvata hieman liikoja. Nimittäin 10-vuotissyntymäpäivillänikin oli hurjempi meno, kuin eilisillä kolmekymppisilläni. Kaikki tärkeimmät synttäreiden tunnusmerkit saatiin kuitenkin raavittua kasaan. Sain kortteja ja kukkia, oli ilmapalloja, herkkuja ja kakkuakin, joka oli jonkun muun, kuin itseni tekemä. Ihan passeli päivä siis!

Sain mieheltäni kaksi erillistä syntymäpäiväkukkaa. Hän muisti, että minua aina harmittaa peruskimppujen lyhyt elämänkaari, joten tavallisen leikkokukkakimpun lisäksi hän toi minulle kauniin orkidean. Toivottavasti saan pidettyä sen hengissä pidempään kuin viikon!

Ihanainen naapuri toi minulle synttäriherkutteluun itse tekemänsä banana breadin, nam! Naapurin ilmestyminen ovelle leivonnaisten kera voi siis tapahtua muutenkin kuin amerikkalaisissa elokuvissa.

Ei väliä paljonko täytät, jenkkikulttuuriin kuuluu synttäri-ilmapallot. Sillä välin, kun kävin viettämässä syntymäpäiviä punttitreenin muodossa, oli kotiovelle ilmestynyt nipullinen ilmapalloja toisen ihanaisen naapurin toimesta. Ilmapallot ovatkin ihan parasta, varsinkin jos ne on täytetty heliumilla! Arvatkaa kuka on leikkinyt tikutakua koko päivän? Halvat on köyhän huvit.

En tietenkään unohtanut mainita illalla ravintolassa, että minulla on syntymäpäivä. Sain siis pummattua itselleni ilmaisen jälkiruoan illallisen kaveriksi. Kovin oli vain pieni tuo saamani jälkkäri, joten tilasimme lisäksi ison lohkon juustokakkua.

Kyllä se vain niin on, että kaikissa juhlissa ja merkkipäivissä on parasta ruokailu.

Laitetaan aivot narikkaan ja mennään internettiin

Nyt se sitten tapahtui. Ensimmäistä kertaa Facebook-historiani aikana, oli pakko sensuroida seinälleni ilmaantunut viesti. Kyseiseltä henkilöltä tulleiden kommenttien kohdalla olen ollut lähellä painaa delete-nappulaa jo useita kertoja aikaisemminkin, mutta olen aina pienen harkinnan jälkeen päättänyt jatkaa sensuroimattomalla linjalla ja pistänyt kommentit jonkinlaisen heikohkon huumorin piikkiin. Tällä kertaa en kuitenkaan ärsyyntymiseltäni saanut aikaiseksi enää edes väkinäistä hymyä ja muutamia vuosia kestänyt Facebook-kaveruutemme päättyi yhdellä napinpainalluksella. Mutta mikä sitten sai näinkin rauhallisen ihmisen sapen lopulta kiehumaan?

On ihmisiä, joiden kaikki estot häviävät internetissä ja joiden maalaisjärjen sosiaalisen median suomat kommunikointimahdollisuudet sumentavat. Sitä vain sanotaan mitä ensimmäisenä mieleen tulee ja unohdetaan, että kommentin näkee ne nelisensataa muutakin ihmistä, jotka vastaanottajan kaverilistalle kuuluvat. Tämän kaverin kommentit muutaman vuoden ajalta koostuivat lähinnä sanoista tissit ja perse sekä niiden lukuisista eri synonyymeistä.

En koe olevani erityisen tiukkapipoinen ja maalta kun olen, olen tottunut melko ronskeihinkin juttuihin. Ja mikäpä siinä, ne mauttomat jutut ovatkin yleensä niitä parhaita. Mutta kaikkien korville ne eivät sovi ja toisekseen mauttomissa jutuissakin pitäisi olla jotain hauskaa, jotta ne naurattaisi. Mutta kun kerta toisensa jälkeen saan tissikommentteja kuviin, joissa itseni lisäksi olisi paljon muutakin, alkaa mittani lähestyä täpötäyttä. Ei se mitään, jos ei keski-iän ylittänyt naimisissa oleva mies kykene näkemään kuvissani mitään muuta, kuin kaksi kohoumaa paidan alla, mutta kuinka tyhmä täytyy olla, että paljastaa vajavaisen näköaistinsa kaikelle kansalle?

Ymmärtäisin ehkä paremmin, jos Facebook-sivuni olisi A. Sinivaaran fani-saitti, jolla mellastaisi joukko itselleni tuntemattomia faneja huutelemassa törkeyksiä. Kyseessä on kuitenkin ihan oma, henkilökohtainen Facebook-profiilini, jonka seuraajat koostuvat niin ystävistä ympäri maailman kuin sukulaisista ja perheestänikin. Vaikka itse kestäisinkin tissivako-kommentit, en halua äidin, isän ja kaverilistalle kuuluvien teini-ikäisten joutuvan lukemaan samaisia typeryyksiä. Ja kun oma miehenikin ryhtyy hämmästelemään mikä tämä tyyppi oikein on, joka ei näe missään mitään muuta, kuin tissit, on päätös melko selvä.

En vaivautunut aikuiselle ihmiselle erikseen kertomaan, kuinka Facebookissa tulisi käyttäytyä samalla tavalla, kuin oikeassa elämässäkin. Harvalla ihmisellä nimittäin tulisi mieleenkään neljänsadan ihmisen läsnäollessa, mukaan lukien vanhempani, tulla kovaan ääneen osoittelemaan rintojani ja kertomaan, kuinka mukavasti ne törröttävät. Läksytyksen sijaan poistin hänet kaverilistaltani ja toivon, että hän itse ryhtyisi miettimään, miksei hänen uutisvirrassaan enää näykään sen tissitytön tilapäivityksiä.

Heräsin tänään kolmekymppisenä

Minä olen nyt kolmekymmentä.

Kolmonen ja nolla.

30

 

Puolisen vuotta sitten kirjoitin tulevasta näin. Lueskelin tuskastuttavan paljon yksityiskohtaista tietoa siitä, mitä muutoksia ihmisruumiissa alkaa kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen tapahtua. Ja kuten arvata saattaa, ne muutokset eivät ole erityisen imartelevia. Siksi päätin taistella itseni puolessa vuodessa fyysisen kuntoni huipulle, ennen väistämättömän rappeutumisen alkua. Tässä sitä nyt sitten ollaan, mukamas valmiina alamäkeen. Ihan suosiolla en kuitenkaan ajatellut heittäytyä erroosion vietäväksi, vaan jatkan treenaamista samalla raivolla, kuin tähänkin asti. Juhlistan siis syntymäpäivääni yrittämällä uutta penkkiennätystä ja palautusjuoman sijasta otan treenin jälkeen kakkua. Hyvää syntymäpäivää minä!

Vuosipäivän tankkausillallinen

Ystävämme oli jo pitkään kehuskellut läheisessä pikkukaupungissa, Rancho Santa Margaritassa, olevaaHanna’s -pihviravintolaa ja sanojensa vakuudeksi varasi meille kyseisestä ravintolasta pöydän vuosipäivämme kunniaksi. Ja mikäpä siinä, tankkauspäivä ja kaikkea.

Kerrankin sain pukea päälleni jotain muuta kuin treenivaatteet, joten kaivoin kaapista tämän kahdenkympin outlet-löydöksen. Ilmatkin ovat vihdoin alkaneet lämmetä niin, että mekko päällä tarkenee tulla kotiin vähän myöhemminkin illalla.

Koska ystävämme pöytävarausta tehdessään vihjaisi vuosipäivästämme,

tarjosi talo meille illallisen aluksi lasilliset kuohuvaa. Ihanan huomaavaista!

Vanha sananlasku sanoo, ettei tyhjään vatsaan pitäisi koskaan syödä.

Siksi tilasin kuohuvan kaveriksi tämän Sex & the Cityn.

Aloitimme herkuttelun juustolautasella. Nam! Kerrankin kunnollisen kokoinen juustolautanen, josta riitti mukavasti maisteltavaa kahdelle.

Viinilistaa selatessani osui silmääni tämä Sika-viini. Enteileeköhän nimi viinin vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen pullollisen jälkeen…?

Kuvassa on n. 50 grammaa proteiinia. Minusta on tullut viime vuosina melkoinen liha-snobi. Jos tilaan ravintolassa lihaa, on se aina sisäfilettä. Ja pihvini nautin tietenkin mediumina.

Kasallinen hiilihydraatteja. Toisin sanoen, elämäni ensimmäinen annos mac n’ cheeseä, mustalla tryffelillä höystettynä. Oli muuten hyvää!

Ja lisää yllätyksiä seurasi, kun talo tarjosi meille suklaakakun jäätelöpallolla vuosipäivän kunniaksi! Onnekseni mies ei erityisesti suklaakakuista pidä, joten sain syödä kakkuosuuden ihan itsekseni… +1500 kcal

Kannattaa kertoa mahdollisesta vuosi- tai syntymäpäivästä pöytävarausta tehdessä. Minusta vähän tuntuu, että meillä juhlitaan tästä lähtien joka viikko jotain merkkipäivää.