Vegas-viikonlopun kuvakooste

Matkalla Vegasiin poikkesimme Big Beariin lunta katsomaan.

Paikan nimi voi kuulostaa etäisesti tutulta, sillä kyseinen vuoristokylä on vilahtanut Kauniissa ja Rohkeissa tämän tästä. Kyllähän kaikki muistavat Forrestereiden vuoristomajan Big Bearissa?

Suomalainen osasi jälleen pukeutua sääolosuhteiden mukaisesti.

Auringon laskiessa oli vuoristossa melko kylmä! Äkkiä Vegasiin!

Autiomaan keskellä, Las Vegasissa, oli aurinkoista ja lämmintä

Kisatunnelmia. Tämän vehkeen ratissa on muuten naiskuski

Kisakatsomo tarjosi aurinkoa täydeltä taivaalta eikä viidenkympin

suojakerroin tuntunut yhtään liioittelulta

Varikkoruusut

Vegasin yöelämään siirtyessä ei koskaan voi olla liikaa bling blingiä

Nyt se on todistettu. Olen liian vanha perinteisiin yökerhoihin, vaikka kahdenkympin sisäänpääsymaksu olisi sisältänytkin ilmaiset juomat aamuneljään saakka. Kahden juoman jälkeen olin kypsä siirtymään johonkin, jossa saattoi kuulla omat ajatuksensa

Olen surkea Vegasin matkaaja, sillä uhkapelit eivät voisi minua juuri vähempää kiinnostaa. Tässä hedelmäpelissä oli kuitenkin niin suloisia apinoita, että oli pakko vähän kokeilla

Ja kokeilu palkittiin huimalla, lähes kymmenen taalan voitolla!

Window shoppailun tähtihetkiä

Ja lopuksi vielä superhieno täytekakku hotellin näyteikkunassa.

Viikon WTF-hetki

Kyllähän te naiset (ja nyt myös miehet) tiedätte, kuinka näppärää on kuljettaa erinäistä pikkutavaraa rintaliivien sisällä. Tarpeen vaatiessa liiveihin saa työnnettyä suurempaakin kalustoa, mikäli vain kuppikoko antaa myöten. Ja mikä parasta, sopivalla liivien fylläyksellä ei ylimääräinen mukana kulkeva roina edes näy ulospäin. Eilen minä kuitenkin hieraisin silmiäni kerran jos toisenkin, kun näin kaupassa erään naisen rintaliiveistä pullottavan jotain melko odottamatonta ja karvaista.

(kuva: Denise van Leeuwen for ELLE)

 

Paljon olen naisena nähnyt rintaliiveihin piilotettavan tavaraa, niin isompaa kuin pienempääkin tilperööhiä, mutta nyt näin ensimmäistä kertaa liiveihin sullotun koiran. Onneksi kyse ei ollut mistään saksanseisojasta, vaan melko hellyttävästä chihuahuasta. Kuvaa en tapauksesta valitettavasti saanut, mutta voinette kuvitella, että edes noin pieni koira ei aivan pieniin liiveihin mahdu. Kovasti näytti pikkukaveri kuitenkin kyydistä nauttivan, vaikka kukapa ei olisi.

Tunnustuksia kehiin. Mitä ylimääräistä tavaraa sinä kanniskelet liiveissäsi?

Viikonlopun etukäteishehkutus

Kuvatodiste. Minulla on ystäviä.

 

Hehkutus nro 1

Ystäväiseni (joka on Lilyn palstaltakin tuttu Ann-Mari) tuli luoksemme hieman puoliodottamatta vierailulle. Edessä on siis kerrassaan loistava viikonloppu, joka tarjoaa kaivattua vaihtelua ainaiseen treenaamiseen.

 

Hehkutus nro 2

Tänään pakataan ja tehdään viimehetken hankinnat, sillä huomenna suuntaamme auton kohti Las Vegasia!Näin ollen saatatte välttyä blogipäivityksiltäni ainakin muutaman vuorokauden verran, riippuen hieman toipumisajasta.

Hehkutus nro 3

Meidän kummankin sydämessä on pieni, pimeä sija moottoriurheilulle. Näin ollen vietämme aurinkoisen ja kuuman lauantain kiihdytyskisoja katsellen ja kisavarikolla pyörien. Saako kolmekymppinen pyytää kilpakuskilta nimmarin, tisseihin?

Hehkutus nro 4

Lauantaina syödään. Paljon. Ihan kaikkea. Ai mutta eihän olutta syödä…

Hehkutus nro 5

Jottei viikonloppu menisi ihan äijäillessä, on sunnuntai pyhitetty tyttöjen jutuille. Tiedossa on siis kaikkea kivaa allasbaarin ja shoppailun väliltä. Katsotaan, jos siitä riittäisi jotain kerrottavaa tännekin.

Hehkutus nro 6

Sunnuntai-iltana palataan takaisin kotiin. Kaksi päivää Vegasia kerrallaan on ihan tarpeeksi.

Ulkosuomalaiselle munaa

Jälleen on yksi melko munaton pääsiäinen edessä. Vaikka amerikkalaiset tunnetaan varsinaisina herkkusuina, ovat he makeisrintamalla valovuosien päässä muusta maailmasta. Oikeiden irtokarkkien puute tulee monelle uudisasukkaalle yllätyksenä, mutta niiden lisäksi valikoimista puuttuvat myös suklaamunat. Eli juuri ne sellaiset oikeat, yllätyksen sisältävät munat, joiden mutusteluun koko pääsiäinen huipentuu.

Tyhmiä ja pahanmakuisia suklaapupuja.

 

Pääasiassa ruokakauppojen pääsiäiskarkkivalikoima koostuu erilaisista rakeista ja pupun muotoon valetusta, pahanmakuisesta Hersheyn suklaasta. Muutamia suklaamuniakin on sekaan eksynyt, mutta niiden ongelma on pieni koko ja yllätyksettömyys. Ilmeisesti ontto suklaamuna on jenkille liian vaikea toteuttaa, saati että sen sisään saataisiin sujautettua yllätys. Ydinaseita nämä velikullat kyllä osaavat tehdä.

Tyhmiä pääsiäisrakeita.

Jotain yritystä yllätysmunarintamalla on havaittavissa, mutta toteutus on kovin nurinkurinen. Paikallinen yllätysmuna on nimittäin muovikuorinen ja sisältää pahanmakuista Hersheyn suklaata. Eihän sen niin päin pitäisi olla! Näiden munien muovikuori on kaiken lisäksi tehty läpinäkyväksi, että varmasti ostaessa käy selväksi, mitä muovimuna sisältää. Missä on se yllätys? Kysynpähän vaan.

Ihan söpö, mutta pahanmakuinen pääsiäiskakku.

Suklaamunien sijaan kaupat ovat pullollaan erilaisia pääsiäisaiheisia kakkuja ja leivonnaisia. Ovathan ne somia, mutta tosiasiassa melko pahanmakuisia, eivätkä mitenkään korvaa oikean munan puutetta.

Eli huomio kaikki suomalaiset suklaamunatehtailijat! Täällä olisi yksi epäamerikkalaistunut ulkosuomalainen vailla munaa! Nyt olisi oivallinen tilaisuus saada ilmaista (okei, postimaksun hinnalla) mainosta lähettämällä minulle suklaamuna tai pari. Lupaan sitten blogissani kehua, kuinkasuomalainen muna on parhautta! Pitäisiköhän myös perustaa Facebook-kannatusryhmä ”ulkosuomalaiselle munaa”? Auttaisikohan se munattomuuteen? Asialla alkaa olla jo kiire.

ps. jos joku keksii kuinka tänne saadaan mämmiä, avatkoon sanallisen arkkunsa nyt.

363 miljoonan taalan lottovoittoa odotellessa

Tänä iltana se sitten arvotaan, 363 miljoonan taalan suuruiseksi kasvanut Californian Mega Millions -loton jättipotti. Melko huimaa, sanoisin. Siinä, kun suomalaisen muutaman miljoonan euron peruspotin saa hassattua keskivertoa isomman talon rakennuttamalla ja perheen autokannan uusimalla, joutuu amerikkalaisen päävoiton tuhlaamiseksi käyttämään jo hieman enemmän mielikuvitusta. Käytyäni lottoamassa kokonaisen kahden rivin verran, on hyvä ryhtyä suunnittelemaan, kuinka tulevat miljoonani käyttäisin. Se jättipottihan on jo lähes taskussani.

Amerikkalaisen systeemin mukaan, karkeasti arvioiden, noin puolet voitosta menee veroihin. Okei, ehkä kestän sen, sillä jäähän minulle vielä 181,5 miljoonaa dollaria käytettäväksi. Katsottuani dokumentin paikallisista lottovoittajista päätin, että heistä en ainakaan ota mallia sitten, kun voitto osuu omalle kohdalle. On lienee sanomattakin selvää, että suuri osa haastateltavista uusiomiljonääreistä sekosi jotakuinkin samalla hetkellä, kun lottokupongista tarkistettiin numeroita. Dokumentissä kuultiin mm. tarina linnasta, joka ostettiin kakkosasunnoksi, mutta jossa ei sitten koskaan tullutkaan oleskeltua, se kun oli liian suuri. Pariskunta valitteli, että rahat on loppu ja sitä pitäisi saada lisää, mutta kallista linnaa on vaikea saada kaupaksi. No shit. Toinen pariskunta oli ostanut itselleen valtavan suuren asuntoauton, joka seisoi käyttämättömänä pihan perällä. Kumpikaan puolisoista ei osannut sanoa miksi ihmeessä moinen kapistus oli tullut ostettua, mutta olipahan isompi kuin naapurilla. Samanlaisia esimerkkejä täysin harkitsemattomista ostoksista oli useita. Typerän ostelun seurauksena moni lottovoittajista oli päätynyt taloudelliseen ahdinkoon tai juonut ja narkannut itsensä henkihieveriin. Raha ei siis tee onnelliseksi, jos haltijansa on tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Onneksi minä en ole. Ehkä.

Uskon, että kyseisten lottovoittajien ongelma oli alunpitäen sisällötön ja tylsä elämä. Näin ollen, harrastusten ja aktiviteettien uupuessa, heillä ei ole ollut rahoilleen mitään järkevää tai mielekästä sijoituskohdetta. Minulla on. Sen sijaan, että treenaisin personal trainerini kanssa kahdesti viikossa, minä treenaisin hänen kanssaan viidesti viikossa. Uudet lenkkaritkin laittaisin tilaukseen heti tänään ja ostaisin kasan uusia treenivaatteita kulahtaneiden tilalle. Hieronnassakin kävisin useamman kerran viikossa. No, näihin ei vielä tainnut montaa tonnia upota, joten mennäänpä kalliimpiin asioihin.

Oma koti, sen minä haluaisin tältäkin pallonpuoliskolta. Mutta en mitään isoa taloa, vaan sellaisen, jossa on pari vierashuonetta, iso keittiö ja ruokailutila, baaritiski ja riittävän kokoinen olohuone, jonka keskelle mahtuu neliönmuotoinen, iso löhösohva. Kodin on turha olla iso, sillä en todellakaan viettäisi siellä paljon aikaa. Matkailisin paljon, maailman ympäri ja USA:n halki autolla. Ja autosta puheenollen, sellainenkin pitäisi ostaa, koska niin kai kuuluu tehdä. Ehkä minä sitten ostaisin sen De Tomaso Panteran ja sellaisen auton, jolla voi ajaa mukavasti maan halki. Ehkä antaisin myös enemmän tilaa sisäiselle puunhalaajalleni ja käyttäisin osan ajastani ja rahoistani luonnonsuojelutyöhön. Olisi kerrankin tilaisuus ihastella luontoa ja sen moninaisia elämänmuotoja sekä nähdä paikkoja, joihin en muuten koskaan pääsisi.

Kyllä minä ystäviänikin muistaisin. Lennättäisin lähimmät ystäväni tänne meille viettämään 30-vuotissyntymäpäivääni toukokuussa. Siitä tulisi ikimuistoinen viikko.  Ja muuten, tämä on lupaus, joten pitäkää peukkuja! Niin kuin moni muukin, myös minä maksaisin lähiperheeni velat pois ja varmistaisin, että heillä on asiat mukavasti. Lentäisin myös heitä tapaamaan huomattavasti useammin kuin nyt.

Sitten ne järkevät asiat. Reilulla 180 miljoonalla taalalla ostaisi helposti muutamia sijoitusasuntoja sieltä täältä ja ehkä pitäisi perehtyä vähän muunkinlaiseen sijoittamiseen. Lupahakemus pysyvälle USA:ssa oleskelulle lähtisi matkaan samantien ja omia bisneksiä ryhtyisin kehittelemään vähitellen, kun rahoituspuolikin olisi kunnossa. Sitten tarvitsisi löytää vain joku, jolla on aivot ja joka bisneksiäni ryhtyisi hoitelemaan. Minä nimittäin en jaksa sellaiseen kovin kauan keskittyä, kun on niin paljon parempaakin tekemistä.

Noin. Aika hyvä suunnitelma, vaikka ei tuolla nyt taidettu vielä koko pottia hassata. Yksi asia on kuitenkin varma. Edes rahalla eivät juttuni tästä parane.

Mutta mitä sinä tekisit tuolla rahamäärällä?