363 miljoonan taalan lottovoittoa odotellessa

Tänä iltana se sitten arvotaan, 363 miljoonan taalan suuruiseksi kasvanut Californian Mega Millions -loton jättipotti. Melko huimaa, sanoisin. Siinä, kun suomalaisen muutaman miljoonan euron peruspotin saa hassattua keskivertoa isomman talon rakennuttamalla ja perheen autokannan uusimalla, joutuu amerikkalaisen päävoiton tuhlaamiseksi käyttämään jo hieman enemmän mielikuvitusta. Käytyäni lottoamassa kokonaisen kahden rivin verran, on hyvä ryhtyä suunnittelemaan, kuinka tulevat miljoonani käyttäisin. Se jättipottihan on jo lähes taskussani.

Amerikkalaisen systeemin mukaan, karkeasti arvioiden, noin puolet voitosta menee veroihin. Okei, ehkä kestän sen, sillä jäähän minulle vielä 181,5 miljoonaa dollaria käytettäväksi. Katsottuani dokumentin paikallisista lottovoittajista päätin, että heistä en ainakaan ota mallia sitten, kun voitto osuu omalle kohdalle. On lienee sanomattakin selvää, että suuri osa haastateltavista uusiomiljonääreistä sekosi jotakuinkin samalla hetkellä, kun lottokupongista tarkistettiin numeroita. Dokumentissä kuultiin mm. tarina linnasta, joka ostettiin kakkosasunnoksi, mutta jossa ei sitten koskaan tullutkaan oleskeltua, se kun oli liian suuri. Pariskunta valitteli, että rahat on loppu ja sitä pitäisi saada lisää, mutta kallista linnaa on vaikea saada kaupaksi. No shit. Toinen pariskunta oli ostanut itselleen valtavan suuren asuntoauton, joka seisoi käyttämättömänä pihan perällä. Kumpikaan puolisoista ei osannut sanoa miksi ihmeessä moinen kapistus oli tullut ostettua, mutta olipahan isompi kuin naapurilla. Samanlaisia esimerkkejä täysin harkitsemattomista ostoksista oli useita. Typerän ostelun seurauksena moni lottovoittajista oli päätynyt taloudelliseen ahdinkoon tai juonut ja narkannut itsensä henkihieveriin. Raha ei siis tee onnelliseksi, jos haltijansa on tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Onneksi minä en ole. Ehkä.

Uskon, että kyseisten lottovoittajien ongelma oli alunpitäen sisällötön ja tylsä elämä. Näin ollen, harrastusten ja aktiviteettien uupuessa, heillä ei ole ollut rahoilleen mitään järkevää tai mielekästä sijoituskohdetta. Minulla on. Sen sijaan, että treenaisin personal trainerini kanssa kahdesti viikossa, minä treenaisin hänen kanssaan viidesti viikossa. Uudet lenkkaritkin laittaisin tilaukseen heti tänään ja ostaisin kasan uusia treenivaatteita kulahtaneiden tilalle. Hieronnassakin kävisin useamman kerran viikossa. No, näihin ei vielä tainnut montaa tonnia upota, joten mennäänpä kalliimpiin asioihin.

Oma koti, sen minä haluaisin tältäkin pallonpuoliskolta. Mutta en mitään isoa taloa, vaan sellaisen, jossa on pari vierashuonetta, iso keittiö ja ruokailutila, baaritiski ja riittävän kokoinen olohuone, jonka keskelle mahtuu neliönmuotoinen, iso löhösohva. Kodin on turha olla iso, sillä en todellakaan viettäisi siellä paljon aikaa. Matkailisin paljon, maailman ympäri ja USA:n halki autolla. Ja autosta puheenollen, sellainenkin pitäisi ostaa, koska niin kai kuuluu tehdä. Ehkä minä sitten ostaisin sen De Tomaso Panteran ja sellaisen auton, jolla voi ajaa mukavasti maan halki. Ehkä antaisin myös enemmän tilaa sisäiselle puunhalaajalleni ja käyttäisin osan ajastani ja rahoistani luonnonsuojelutyöhön. Olisi kerrankin tilaisuus ihastella luontoa ja sen moninaisia elämänmuotoja sekä nähdä paikkoja, joihin en muuten koskaan pääsisi.

Kyllä minä ystäviänikin muistaisin. Lennättäisin lähimmät ystäväni tänne meille viettämään 30-vuotissyntymäpäivääni toukokuussa. Siitä tulisi ikimuistoinen viikko.  Ja muuten, tämä on lupaus, joten pitäkää peukkuja! Niin kuin moni muukin, myös minä maksaisin lähiperheeni velat pois ja varmistaisin, että heillä on asiat mukavasti. Lentäisin myös heitä tapaamaan huomattavasti useammin kuin nyt.

Sitten ne järkevät asiat. Reilulla 180 miljoonalla taalalla ostaisi helposti muutamia sijoitusasuntoja sieltä täältä ja ehkä pitäisi perehtyä vähän muunkinlaiseen sijoittamiseen. Lupahakemus pysyvälle USA:ssa oleskelulle lähtisi matkaan samantien ja omia bisneksiä ryhtyisin kehittelemään vähitellen, kun rahoituspuolikin olisi kunnossa. Sitten tarvitsisi löytää vain joku, jolla on aivot ja joka bisneksiäni ryhtyisi hoitelemaan. Minä nimittäin en jaksa sellaiseen kovin kauan keskittyä, kun on niin paljon parempaakin tekemistä.

Noin. Aika hyvä suunnitelma, vaikka ei tuolla nyt taidettu vielä koko pottia hassata. Yksi asia on kuitenkin varma. Edes rahalla eivät juttuni tästä parane.

Mutta mitä sinä tekisit tuolla rahamäärällä?

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s