Tankkauspäivää odotellessa, eli mitä kaikkea ehtii vuorokaudessa syödä

Viikko on kääntymässä loppupuolelle, energiavarastoni alkavat olla dieetin jäljiltä tyhjillään ja väsymys valtaa salakavalasti kropan. On siis täydellinen aika ryhtyä fantasioimaan viikottaisesta tankkauspäivästä ja kaikesta siitä, mitä lauantain aikana ehdin syödä jos herään ajoissa. Myönnän, että tilanne kuulostaa omaan korvaanikin hieman perverssiltä, mutta totuus on, että tällä treenimäärällä, tässä vaiheessa viikkoa, minusta todella tuntuu, että jokainen lihassoluni huutaa armon lisäksi myös hiilihydraatteja. Nälkä!

Hiilihydraattia perinteisessä muodossaan

Aamupala:

Mutta löpinät sikseen ja mennäänpä asiaan, eli ruokafantasioihin. Aion aloittaa lauantai-aamun itse leipomallani ruisleivällä, kaurakekseillä ja isolla kupillisella höyryävää kahvia, jonka päällä on kermavaahtoa ja hyppysellinen tummaa kaakaojauhetta. Aion viettää aamiaispöydässä hyvän tovin nuuhkien liinan sisään käärittyjä lämpöisiä ruisleivän puolikkaita ja nautiskellen jokaisesta suupalastani suurella antaumuksella. Tämä aamupala riittänee pitämään vatsani tyytyväisenä koko aamupäivän ajan.

Lounas:

Sitten soljutaankin hitaasti nälkää kasvattaen kohti lounasta. Lounaalla aion syödä joko club sandwichin tai pastaa, riippuen minkälaiseen ravintolaan lounasaikaan päädymme. Normaalisti syön lounaalla kevyesti, pääasiassa erilaisia salaatteja, mutta tankkauspäivänä haluan ahtaa kupuuni mahdollisimman paljon energiaa tulevaa viikkoa silmällä pitäen. Joten arvon kaniinit, pitäkää salaattinne.

Päivällinen (illallinen):

Kuinka rakastankaan sitä, että koko lauantai on pyhitetty syömiselle! Mikäpä sen parempaa, kuin suunnitella edellisen ruokailun päätyttyä jo seuraavaa ruokailua. Näin ollen lounaasta on hyvä jatkaa kohti päivällistä, josta haaveilen tällä kertaa meksikolaisen ruoan muodossa. Mielessäni pyörivät niin tamalesit, papumössötkuin quesadillatkin. Jälkiruoaksi maistuisivat parit margaritat, mielellään happamat sellaiset.

Napostelu:

Tankkauspäivän pääruokailujen väliin mahtuu myös jonkin verran pikkupurtavia, kuten bataattilastuja. Pidän kuitenkin huolen siitä, etten huomaamattani syö koko aikaa, jolloin oikeat ruokailut jäisivät jatkuvan kylläisyyden tunteen vuoksi kokonaan välistä. Tästä syystä usein käykin niin, etten tule syöneeksi läheskään kaikkea sitä mistä olen haaveillut ja hyvä niin. Tulevan viikon kannalta on ensisijaisen tärkeää syödä tankkauspäivänä viisaasti, eli pitkäkestoisia hiilihydraatteja sokerin sijaan.

Mässy:

Ja niin, sokereista puheenollen, se karkkihampaan kolotus. Onnekseni en tunne kovinkaan suurta mielitekoa herkkuja kohtaan. Päinvastoin. Suurimmat mielitekoni koskevat nimenomaan oikeaa ruokaa, ruisleipää, pastaa ja riisiä. Okei, en minä niin tylsä ole, ettenkö yhtään karkkia söisi. Tätä varten kaapista löytyy runsaasti erilaisia tuliaisia Suomesta, kuten Fazerin sinistä, lakritsia ja mikä parasta – lakritsikastiketta, joka on törkeän hyvää kirpeän sitruunajäätelön kanssa!

Siinäpä ne sitten ovat, lauantain ruokailut. Nukkumaan käydessä pitäisi vatsan olla täynnä ja energiavarastojen valmiina seuraavan viikon punttitreeneihin.

Lauantain herkuttelupäivää odotellessa aion kuitenkin tehdä vielä yhden pidemmän lenkin Kalifornian kukkuloilla käärmeitä väistellen, joten hetki on vielä maltettava. Oikein tarmokasta perjantaita kaikille muillekin, kohta syödään!

Minä en ollut siellä

Ystävänpäivänä vietettiin Lilyn 1-vuotissyntymäpäiviä. Minä en ollut siellä. En tutustunut muihin bloggaajiin enkä ahminut niitä leivonnaisia, joita kaikki nyt palstoillaan kilvan kehuvat.

Minä en myöskään ollut paikalla silloin, kun ystäväni täytti kolmekymmentä ja toinen neljäkymmentä. Enkä ollut paikalla, kun serkkuni pääsi ripille ja toisesta tuli ylioppilas. En ollut paikalla, kun perheeni kokoontui jättämään jäähyväiset mummoni sairasvuoteen äärelle, enkä ollut paikalla, kun vietettiin hänen hautajaisiaan. En ole tavannut ystävieni lapsia, jotka ovat syntyneet viime vuonna tai sitä edellisenä enkä osallistunut työpaikkani pikkujouluihin tai muihinkaan juhlallisuuksiin.

Olen useinmiten paikassa nimeltä Muualla tai Toisaalla.

Ja tiedoksi kaikille niille, jotka ensi kesänä menevät naimisiin, minä en ole paikalla. En myöskään ole paikalla tupaantuliaisissa, grillibileissä tai muissakaan kissanristiäisissä. En ole paikalla edes silloin, kun vanhempani täyttävät kuusikymmentä. Jos teistä kuka tahansa saa nyt sydänkohtauksen, minä en ole siellä, sillä minä olen täällä. Ettekä tekään ole paikalla, kun minä täytän kolmekymmentä.

Maailman toisella laidalla asumisessa on se huono puoli, että aika monet asiat tapahtuvat edelleen Suomessa, 16 tunnin ja 800 dollarin lentolipun päässä. Varsinkin, kun elämää on tällä pallonpuoliskolla takana vasta 2,5 vuotta, ovat ne tärkeimmät ja kiinteimmät ystävyyssuhteet edelleen Suomessa, puhumattakaan omasta perheestä. Toki tapahtumia riittää täälläkin ja ovathan ne jopa lisääntymään päin, mutta silti on aika usein sellainen olo, kuin jäisi jostain paitsi.

Joku tekoviisas tähän varmasti sanoisi, että mitäs läksit. Mielestäni kuitenkin se, että pelkää mitä kaikkea voi menettää, on huono syy olla lähtemättä. Mutta se, mitä kaikkea uutta voi löytää, on ihan kelpo syy lähteä. No, kuten isälläni on tapana sanoa, tuleehan näitä jouluja, syntymäpäiviä ja hautajaisia myöhemminkin.

Ystävänpäiväkortti

Lähtökohdat romanttiselle ystävänpäivälle olivat sattuneesta syystä tänään hieman epäsuotuisat. Niinpä sen sijaan, että olisin vannonut rakkauttani siirappisesti kuten ystävänpäivänä kuuluu ja ostanut miehelleni lahjaksi parin sukkia tai uuden kravaatin, minä yritin saada hänen pahantuulisuutensa kaikkoamaan muilla keinoin. Ja minä onnistuin, ihan vain ystävänpäiväkortilla. Rakkautta on saada toinen nauramaan, vaikka kaikki muu olisi sinä päivänä mennyt päin seiniä.

Voisiko sitä kauniimmin (ja todenmukaisemmin) sanoa?

 

No eipä minulla sitten muuta…

Rakastan sinua yhtä paljon, kuin ostamassasi timanttisormuksessa on karaatteja

Korumainoksia toisensa perään, sormuksia, kaulakoruja, korvakoruja, toinen toistaan suurempia timantteja.Rakkaani, tiedäthän, että ystävänpäivänä rakkautesi mitataan karaateissa?

Yhdysvaltojen televisiossa on alkanut ystävänpäivämainonnan loppukiri. Mainoksista joka toinen kehoittaa osoittamaan puolisolle vilpitöntä rakkautta toinen toistaan kalliimpien korujen muodossa. Kyllähän tyhmemmänkin miehen tulisi tietää, että uusi timantein koristeltu kaulakoru on parasta, mitä rakkaallesi voit tänä ystävänpäivänä antaa. Eikä rahalla ostetun rakkauden osoittaminen suinkaan jää tähän. Pitääkseen vaimonsa tai tyttöystävänsä tyytyväisenä, tulee miehen muistaa häntä karaatein niin syntymäpäivänä, hääpäivänä, kihlajaispäivänä kuin ensitapaamisen vuosipäivänäkin. Pikaisesti laskettuna uusia koruja tulisi siis kertyä lippaaseen vähintään viisi vuodessa.

Ihanaa rakas! Sun täytyy rakastaa mua tosi paljon, kun ostit mulle tän sormuksen, jolla olisimme ruokkineet nelihenkisen perheemme seuraavat 12 kuukautta!

En ole koskaan saanut mieheltäni ystävänpäivälahjaa materian muodossa, joten on vaikea sanoa hyppisinkö onnesta saadessani pikkuauton hintaisen timanttisormuksen, kottikärryllisen tulipunaisia ruusuja ja viidentoistatuhannen kalorin suklaarasian. Sen sijaan yhteisen ajan järjestäminen illallisen tai viikonloppuloman merkeissä osoittaisi todellista rakkautta – haluan viettää aikaa sinun kanssasi, en ostaa sinua.

Aiotko sinä antaa puolisollesi tänä ystävänpäivänä korttia kummempaa? Petytkö, jos et itse saa ystävänpäivälahjaa? 

Viikon positiiviset

Viime viikolla listattiin aggressiiveja, joten vaihtelun vuoksi voisin kirjoittaa tämän viikon kuulumiset vaaleanpunaiset muovisankalasit päässä. Eli seuraavaksi vuorossa yltiöpositiivisuutta, olkaa hyvät!

 

1. KALIFORNIAN AURINKO

Aurinko on kahta päivää lukuunottamatta paistanut pilvettömältä taivaalta koko viikon niin, että D-vitamiinia pursuaa kohta korvistakin. Lämmintäkin on, 20-30 astetta joka päivä. Kiitos päiväunien aurinkotuolissa, sain rusketusrajani takaisin, ohimoille. Aurinkolaseista.

2. KALIFORNIAN VESISADE

Niinä kahtena päivänä, kun ei paistanut aurinko, satoi vettä. Okei, ehkä yhteensä vartin, mutta kuitenkin. Vesisade on tähän aikaan vuodesta tervetullutta, sillä mitä lähemmäksi kesää mennään, sitä vähäisemmäksi sateet käyvät, kunnes lopulta loppuvat kokonaan. Luonto, meidän nurmikko ja mystisesti tyhjenevä uima-allas tarvitsevat vettä.

3. HIIRENKORVAT

Bongasin tällä viikolla lenkillä ollessani, että niihin puihin, jotka talvella pudottivat lehtensä, on ilmestynyt hiirenkorvia. Tervetuloa kesä ja allerg… eiku, tämänhän piti olla positiivinen tänään…

4. MOPPAAVA MIES

Kyllä. Mies moppasi eilen yleisön pyynnöstä lattiat. No, ei tämä niin harvinaista ole, mutta sen jälkeen, kun hän imuroidessaan teloi itsensä leikkaushoitoa vaativaan kuntoon, olen hoidellut siivoamiset pääasiassa itse. Ihan vain turvallisuussyistä.

5. KADONNUT HIRVIÖ

Se viime viikolla autotallissamme piileskellyt ja kotirauhaamme häirinnyt hirviö-heinäsirkka on nyt poissa. En ainakaan myönnä, että minulla tai hyönteismyrkyillä olisi asian kanssa mitään tekemistä.

6. ONNISTUNUT SALITREENI

Viime maanantaina oli kaikkien aikojen paras salitreeni. Hankin testimielessä purkillisen kofeiinipillereitä ja arginiinia, annostelin riittävät määrät kurkusta alas ennen treeniä ja jopas jotakin, kaikki painoennätykset menivät uusiksi ja huitelin tunnin salitreenin reippaalla 158 keskisykkeellä. Terve!

7. PAINONNOUSU

Mietin, että mitenköhän tästä saisi nyt positiivisen asian, kun tarkoitus oli kuitenkin pudottaa painoa. No mutta hei, se on varmasti nyt sitä lihasta, eikö!

8. PUPUJA JA ORAVIA, MUTTA EI DEMIÄ

Kävimme tyttöjen kesken reippaalla ja aurinkoisella parin tunnin haikilla luonnonhelmassa, emmekä varoituskylteistä huolimatta nähneet yhtäkään käärmettä tai puumaa. Mutta Demi nyt taitaakin olla vieroitushoidossa. Sen sijaan polulla vilisti oravia, pupuja, pikkulintuja ja kaksi kovakuntoista mieslenkkeilijää ilman paitaa…ggrrh.

9. RUOKAA!

Tänään, tankkauspäivänä, minä leivon maailman parasta ruisleipää. Sen lisäksi aion syödä kaikista maailman herkuista sitä kaikkein rakkainta, maksalaatikkoa! Okei, myöhemmin illalla ystävien tullessa kylään, aiomme grillata lihaa, miekkakalaa ja jättikatkarapuja. Eilen oli muuten lähikaupassa hummerin pyrstöt alennuksessa ($6/kpl), joten grillasimme niitä sekä pinaatilla ja mozzarellajuustolla täytettyjä tomaatteja. Eli ei tässä nyt varsinaisesti nälkää ole nähty tankkauspäivän ulkopuolellakaan…

Noin! Olihan sitä siinä taas, positiivisuutta kerrakseen! Kyllä on hyvä olla minä.