Jokin aika sitten blogimaailmassa käytiin melko vilkastakin keskustelua eduskuntavaaleissa äänestämisen tiimoilta. Toiset olivat vahvasti äänestämistä vastaan, kun taas toiset vahvasti äänestämisen puolesta. Erityisesti nuoret aikuiset tuntuivat samaistuvan sinne ei-äänestävien riveihin vedoten tietämättömyyteen, kiinnostuksen uupumiseen sekä siihen, ettei mikään kuitenkaan muutu tai he eivät edes halua asioiden muuttuvan, sillä kaikki on just perfect. Juu, juu ja juu. Jotain samankaltaista se minäkin sanoin 15 vuotta sitten.

Vaikka perheessäni on aina oltu poliittisesti aktiivisia, en itse aikoinaan yhteiskuntaopin tunneilla valtion rakenteita ja poliittista järjestelmää käsitellessämme pysynyt edes hereillä, saati, että olisin aiheesta ottanut opikseni. Kun sitten täysi-ikäisyyden saavutettuani edessä olivat ne ensimmäiset vaalit, päätin etten koskaan äänestäisi, sillä en ymmärtänyt politiikasta paljoakaan, maailma työelämän juuri auettua näytti täydelliseltä sellaisenaan ja taisipa silloin äänestyspäivänä olla jotain parempaakin tekemistä, kuten pillunralli ympäri Tikkurilaa.

No, noihin aikoihin tuli päätettyä monia muitakin asioita, kuten etten koskaan ajaisi autoa, menisi naimisiin tai muuttaisi pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Näin viisitoista vuotta myöhemmin voisin sanoa, että teiniaikaisten päätösten pitävyys on vuosien aikana kärsinyt hienoisen inflaation, näin myös sen äänestämisen kohdalla. En edelleenkään ole aiheesta erityisen kiinnostunut ja ymmärrykseni yleisesti niin politiikasta kuin puolueistakin on hyvin pintapuolista. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei äänestämiseen tarvita syvällistä ymmärrystä politiikan koukeroista. Kaikki mitä äänestämiseen tarvitaan, on mielipide.

Oltuani työläinen ja yrittäjä, maanviljelijän ja sairaanhoitajan tytär, maalainen, kaupunkilainen, asuntovelallinen, uusioperheellinen ja nykyisin ulkosuomalainen, olen ehtinyt muodostaa melko montakin mielipidettä ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen toiminnasta. Vaikken varsinaisesti politiikasta mitään ymmärräkään, on minulla mielipide melko moniin lehtiotsikoista tuttuihin uutisiin milloin virkamiesintoilun seurauksena syntyneistä rajoituksista ja säädöksistä, verojen kiristämisestä, palveluiden lakkauttamisesta, rahan syytämisestä ulkomaille ja niin edelleen. Hoksaattekos? Nämä ovat juuri niitä poliittisia ja yhteiskunnallisia mielipiteitä asioista, joista minun ei pitäinyt olla tippaakaan kiinnostunut. Kun asioista on puolivahingossa päässyt syntymään mielipide kaikesta teiniangstista huolimatta, voi näitä mielipiteitä apuna käyttäen käydä sohimassa esimerkiksi Helsingin Sanomien vaalikonetta sopivan ehdokkaan löytämiseksi.

Miksi äänestäminen sitten on niin tärkeää, kun tuntuu, että samat jäärät siellä eduskunnassa kuitenkin istuvat vuodesta toiseen eikä mikään muutu? Sen lisäksi, että tällä ansaitaan oikeus valittaa ja kitistä asioista jatkossakin, pidän etenkin meidän politiikan syvemmistä syövereistä tietämättömien ääniä aivan erityisen tärkeinä. Meidän mielipiteemme ja ehdokasvalintamme eivät välttämättä perustu sille, mikä paperilla näyttää kaikkein kannattavimmalta ja järkevimmältä, vaan enemmänkin inhimillisyydelle, sille mikä tuntuu oikealta. Kun emme äänestä pelkästään tutun nimen tai puolueen perusteella, saattaa vaalikone osua siihen ensimmäistä kertaa ehdolla olevaan ehdokkaaseen. Kun politiikan kokeneimmat konkarit – juuri ne, jotka tulevat valituksi yhä uudelleen ja uudelleen, ovat oppineet ajattelemaan lähinnä kannattavuuden ja numeroiden kautta, on tuoreen ehdokkaan näkemys asioihin todennäköisesti vähemmän paatunut ja enemmän ihmisläheinen. Koska totuus löytyy yleensä sieltä eriävien mielipiteiden puolivälistä, vastaa tuo puoliväli enemmän todellisuutta, kun päätöksentekijöiden riveissä on ääripäitä.

Moni nuori ”uraohjus” tuntuu ajattelevan, että on silkkaa ajan ja energian haaskausta äänestää, kun omat asiat ovat hyvin juuri näin. Äärimmäisen itsekeskeisenäkin ihmisenä kannattaa kuitenkin äänestää, vaikka sitten sen puolesta, että asiat pysyisivät jatkossakin mallillaan. Kuitenkin todellisuudessa, jos ottaa sen pään esiin sieltä ruumiinaukosta ja nostaa katseensa omasta navasta ja palkkakuitista, voi nähdä, että ympärillä kyllä riittää korjattavaa ja että se omakin ruusuntuoksuinen elämä voi vielä muuttua. Me kaikki nimittäin istumme siinä samassa kelkassa, niin ylämäessä kuin alamäessäkin. Ne eturiviin joutuneet vaan ottavat iskut vastaan hieman aiemmin. Ja usko pois, kun isku on tarpeeksi kova, saavat osansa ne takarivin ilakoitsijatkin.

Että jos nyt, kun niitä päätöksentekijöitä ollaan valitsemassa, ajattelit itse olla äänestämättä, mietipä uudelleen. Jos minä poliittisesti urpona ulkosuomalaisena, jota ei henkilökohtaisesti paljoakaan kosketa päätökset alkoholimainonnan kiristämisestä tai Kreikan tukipaketeista, koen siitä huolimatta tärkeäksi antaa ääneni ja vaikuttaa, en oikeasti keksi yhtäkään järkevää syytä sille, miksi sinä jättäisit äänioikeutesi käyttämättä.

Ennakkoäänestys on käynnissä nyt! Kurkkaa äänestyspaikkasi kotimaassa täältä. Ulkomaiden asukit voivat etsiä lähimmän äänestyspaikan täältä.