Kun kotona on leivinuuni

/ A. K. Nikkinen / 5 kommenttia

Minulla ja leivinuunilla on yhteiseloa takana nyt reilut pari kuukautta ja olen tässä puupinon ja uuninluukun välillä ravatessani tehnyt muutamankin huomion:

  • Kotihousut ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Ne ovat ne sellaiset, jotka vetäistään päälle uunin lämmityksen ajaksi ja jotka uunin lämmettyä ovat yltä päältä noessa.
  • Näihin kotihousuihin nokihousuihin lukeutuu pian valtaosa kaikista housuista, sillä en kuitenkaan muista vaihtaa housuja ennen uunin lämmitystä.
  • Nämä housut kannattaisi muuten riisua ennen vaalealle sohvalle istumista.
  • Ennen ulos lähtemistä olisi hyvä vilkaista peiliin. Smokey eye -silmämeikki saattaa nimittäin olla hivenen toispuoleinen ja intensiivisempi kuin oli tarkoitus.
  • Nokea on myös käsienpesupaikkojen luo johtavien reittien varrella, ovissa ja ovenkarmeissa.
  • Sattuneesta syystä en käytä enää vaaleita käsipyyhkeitä.
  • Käsisaippuoissa on eroja.

141116_1

  • Ruoanlaitto kestää aina vähintään neljä tuntia, sillä kaikki nyt vaan on haudutettuna parempaa. Paitsi uuniin neljäksi tunniksi unohdettu lohi.
  • Mikään siivoaminen ei riitä. Puumuhjua on lattioilla aina, vaikka harjanvarsi on käytännössä kasvanut käteeni kiinni. Onneksi puiden mukana sisään kulkeutuvat hämähäkit ovat sentään kuolleita näin pakkasella.
  • Palovammat ovat arkipäivää. Tälläkin hetkellä näyttää siltä, kuin joku olisi tumpannut tupakan kämmenselkääni.
  • Sitä tuntee itsensä hivenen tärkeämmäksi ja paremmaksi ihmiseksi, kun hoitaa osan lämmityksestä puulla ja ihan omin pikku kätösin.

 

Kaikesta siivoamisesta, pyykinpesusta, vaivasta ja palovammoista huolimatta tykkään ihan valtavasti!

 

 

Ainakin kolme syytä käydä Rovaniemellä

/ A. K. Nikkinen / 16 kommenttia

Nyt kun olen viimeiset kaksi viikkoa tylyttänyt suomalaisia pitäjiä kotiseutupaidoillani, niin sanotaan vaihteeksi jostain jotain hyvääkin. Olemme nimittäin jo muutamanakin viikonloppuna ajelleet huviksemme Rovaniemelle, onhan se pohjoisen välimatkoilla lähestulkoon tässä Kiimingin naapurissa.

Alunperin Rovaniemelle menoon ei ollut muuta syytä kuin se, etten yhtä lentokenttävierailua lukuunottamatta ollut siellä aiemmin käynyt. Reilun parin tunnin ajomatkan aikana ehdin kuitenkin googlettaa myös muita syitä tolkuttomalle autossa istumiselle.

Ensimmäisen pysähdyksen teimme Vintikki-kirpputorilla. Olen viime aikoina kunnostautunut kirpputorien kiertelyssä, joten halusin tietysti tarkastaa Rovaniemen tarjonnan tällä saralla. Ja voi, Vintikki oli melkoinen aarreaitta näin lasikeräilijän näkökulmasta ja veikkaanpa, että keräilipä sitten mitä tahansa, Vintikistä sen suurella todennäköisyydellä löytää. Jos siis olet kirpputorien ystävä ja lähelläkään Rovaniemeä, suosittelen jo tämän vuoksi tekemään pienen päiväajelun.

Toinen erinomaisen hyvä syy käydä Rovaniemellä on tietysti ruoka. Meillä on käynyt valtavan hyvä tuuri ja olemme molemmilla Rovaniemen reissuillamme osuneet lounaalle erinomaisen hyvään ravintolaan. Ensimmäisellä reissulla söimme lounasta Ravintola Roka Street Bistrossa, jonka tapas-tyyppinen alkupalalautanen sekä pääruoaksi tilaamani seafood risotto olivat kerrassaan herkullista!

Alkupalalautanen ja herkkurisotto Roka Street Bistrossa.

Toisen reissun kohokohta oli lounas Cafe & Bar 21:ssä. Listalta löytyi upea lajitelma erilaisia suolaisia vohveleita, joista valitsin itselleni graavilohitäytteisen. Ja voi taivaanvallat, se oli täydellistä. Kerrassaan nerokas konsepti!

081116_3Lounasvohveli Cafe / Bar 21:ssä.

Kun kerran Joulupukin virallisessa kotikaupungissa olimme, halusin tietysti käydä sanomassa itse Pukille käsipäivää. Rovaniemihän on ottanut tästä tittelistään kaiken irti perustamalla peräti kaksi Joulumaata rinnatusten, Santa Claus Villagen ja SantaParkin.

081116_4

Koska SantaPark oli syksyllä suljettu, suuntasimme Santa Claus Villageen, jossa on mahdollisuus päästä tapaamaan Joulupukkia vuoden jokaisena päivänä – ilmaiseksi! Kannattaa kuitenkin varautua jonottamaan mitä lähemmäs joulua mennään. Itse olimme liikkeellä syksyllä, joten jonoa ei juurikaan ollut ja vietimme pukin kanssa maailmanmenosta jutellen hyvän tovin. Lähtiessämme ostin vielä tontulta pukin kanssa otetut kuvat sekä videokoosteen tapaamisesta. Suosittelen jokaista kaivamaan itsestään esiin sen verran lapsenmielisyyttä, että käväisee Joulupukin juttusilla!

 
Yleisesti ottaen Rovaniemi yllätti minut kaupunkimaisuudellaan. Odotin tuppukylämäisempää tunnelmaa, mutta Rovaniemen keskusta olikin varsin eloisa kaikkine ihmisineen, liikkeineen ja ravintoloineen ja se suorastaan houkutteli viikonlopun mittaiselle minilomalle. Ehkäpä ensi kerralla jäämme ihan yöksi.

ps. Älä luulekaan Rovaniemi, etten minä silti tekisi sinustakin paitaa.

 

Talvijuoksukenkäkriisi

/ A. K. Nikkinen / 15 kommenttia

Viimeisen parin viikon aikana on käynyt jo muutamankin kerran niin onnettomasti, että juoksulenkki on jäänyt välistä vallitsevien sääolosuhteiden takia. Kun ei sää ainakaan kesäisempään suuntaan ole täällä semi-tunturissa muuttumassa ja kesälenkkaritkin on kirjaimellisesti juostu loppuun, niin on kai pakko vetäistä ostohousut jalkaan ja lähteä lenkkarikaupoille.

Mutta minkälaiset lenkkarit tällainen ei-todellakaan-mikään-juoksija-mutta-juoksen-silti -tyyppi oikein hankkisi?

Mitä nyt olen käynyt kaupoilla talvijuoksulenkkareita hypistelemässä, niin suurin osa valikoimasta tuntuisi olevan kaltaiselleni päkiäjuoksijalle aivan liian jäykkiä. Kun viimeisen hyllyn alariviltä löytyy sitten se riittävän joustava malli, on se tarkoitettu maastojuoksuun ja itsehän juoksen tällä hetkellä pääasiassa tiellä, en tosin tiedä onko tällä muuten kuin nastojen kestävyyden/pitävyyden – jos edes sen suhteen – suurtakaan seksuaalista merkitystä. Kilometrejä lenkkareille kertyy viikossa 30-40 ja yleensä kun lenkille lähdetään, on lenkin pituus vähintään sen 10 km. Toki tuotakin lukemaa olisi tarkoitus pikkuhiljaa pidentää nyt, kun jalat tuntuisivat vaihteeksi touhusta pitävän.

021116_1Parhaat päivänsä nähneet Newtonit.

Inhoan muuten juoksulenkkareiden ostoa lähes yhtä paljon kuin farkkujen ostamista. Juuri kun vanhat on sisäänjuostu siihen pisteeseen, jossa ne tuntuvat olevan jalan kanssa yhtä, ovat ne käytännössä juostu loppuun ja sisäänajo täytyy aloittaa alusta uusilla lenkkareilla. Kun tähän vielä yhdistetään mallien jatkuva päivittyminen, on lähes mahdotonta saada toista paria vanhoja, hyväksi havaittuja juoksukenkiä.

Mutta nyt kanssajuoksijat, esittäkää suositteluja hyvistä talvijuoksukengistä! Viime kevättalvenhan selvisin kesälenkkareihin kiinnitettävillä nastoilla, mutta nyt kun nekin on juostu loppuun, aion sijoittaa ihan oikeisiin nastalenkkareihin. Itse olen tähän mennessä tutkinut erinäisiä Salomonin talvijuoksukenkiä, mutta aivan erityisesti huomioni on kiinnittynyt kotimaisiin Sarva-lenkkareihin.

Rakas Eki, mitä suosittelisit?

 

Sinä runkkari siellä

/ A. K. Nikkinen / 11 kommenttia

Vietin viikonlopun hieman pelonsekaisin tuntein, odotellen milloin postiluukusta putoaisi kotiseutupaitoihin liittyvää vihapostia harrasmielisiltä kansalaisilta. Yllätys olikin melkoinen, kun vihapostin sijaan sainkin fanipostia – ja vielä vähemmän hartaan kuvan kera. En suoraan sanottuna tiedä, mistä tuntemattomaksi jäänyt runoilija oli niin kovasti innostunut, mutta kuvassa esiintyvästä erektiosta päätellen joku jutuistani oli häntä kuitenkin koskettanut.

Vaikka olinkin purskauttaa aamukahvit rinnuksilleni silkasta huutonaurusta, niin todellisuudessahan asia ei ole lainkaan hauska. Ei sitten yhtään.

Sillä vaikka minä olen nähnyt elämässäni jo sen verran kaikkea, ettei yksi tatti sinne tai tänne enää mieltäni järkytä, on helvetin väärin pakottaa ihminen katsomaan asioita, joita hän ei haluaisi nähdä. Sillä siitähän tässä on kyse, pakottamisesta. Aivan kuten ei puskassa vaaniva itsensäpaljastaja kysy uhriltaan, ei minultakaan kukaan kysynyt, että kiinnostaisiko nähdä vieraan ihmisen sukupuolielin kännykän näytöltä kesken katsastuskonttorilla nautitun aamukahvin. Ja juu ei, en oikeasti olisi halunnut sitä nähdä, eikä muuten olisi halunnut katsastusmieskään, mutta eipä se enää näkemättömäksikään muutu. Ja se on ihan todella syvältä.

011116_1

Vaikka en uskokaan saavani tällaiselle toiminnalle mitään järkevää selitystä, niin kysynpä kuitenkin. Mitä ihmettä liikkui mielessä, kun lähetit elimestäsi kuvan minulle? Ajattelitko, että minä nyt ihan oikeasti täällä Tunturissa hyppäisin autooni, kehottaisin pitämään erektiota yllä vielä hetken, niin että jos minä ajaisin ilman pissataukoja koko matkan, niin olisin siellä ehkä kahdeksassa tunnissa. Vai oliko tarkoitus jokin muu? Alistaa tai loukata? Entä menikö se koko ajatus nyt ihan pilalle, kun minua rupesikin naurattamaan ja kun katsastusmiestäkin nauratti?

Anteeksi nyt jos kyselen tyhmiä, mutta kun minun on vaan niin vaikea hahmottaa sitä tapahtumaketjua, jonka seurauksena erektiosi pääätyi kuvana Onnenpäivä-blogin viestilaatikkoon. Valaise minua, sinä runkkari.

ps. Toivottavasti ei haittaa, että kuvasi taisi lähteä puolivahingossa leviämään pitkin nettiä. Mutta ei hätää, se meemi jonka siitä tein, oli oikeasti aika hauska!

 

Kotiseutupaidat

/ A. K. Nikkinen / 122 kommenttia

Minua riivaa aina silloin tällöin luovalle ihmiselle kai ihan tyypillinenkin maanisuus, jonka seurauksena syntyy sitten kaikenlaisia hulluja ideoita ja projekteja. Tällaisena ylitsevuotavaisen luovana hetkenä on syntynyt mm. tämä blogi sekä mallistollinen sauvakävelypaitoja.

Värkättyäni aikaisemmin tällä viikolla muutaman sauvakävelypaidan lisää (mitä muutakaan ihminen tekisi lokakuisena iltana?), syntyi idea kotiseutupaidasta. Aluksi tarkoitukseni oli työstää paidat vain Haapavedelle ja Nivalalle, mutta kun toivomuksia alkoi sadella myös naapurikunnista ja sitten vähän pidempääkin, lähti homma täysin lapasesta. Ja mikäpä siinä, kyllähän nyt jokaisella pitäjällä pitäisi oma paita olla.

271016_1271016_2

Erilaisia paitoja on kaupassa tällä hetkellä 12 kappaletta ja suunnittelupöydällä ainakin toinen mokoma. Sen lisäksi, että paidat kertovat yhdessä lauseessa paikasta sen eniten tai vähiten olennaisen asian, paidat myös kertovat kätevästi pienimmänkin kylän sijainnin kartalla.

271016_3

Jos tunnet, että jollekin paikkakunnalle on aivan pakko saada oma kotiseutupaitansa, vinkkaa siitä vaikkapa tämän postauksen kommenteissa ja liitä mukaan jokin hauska fakta tai pitäjän oma motto. Koitan näitä toivomuksia sitten täyttää sitä mukaa kuin aivoni tuottavat käyttökelpoisia sloganeita.

271016_4

Jatkossa kotiseutupaitojen lisääntymistä on helpointa seurata Kotiseutupaitojen Facebook-sivulla tai suoraan nettikaupassa, jonne pääsee myös tuosta sivun yläreunasta navigoimalla.