Blogiunia

Minulla on ilmeisesti ollut hieman huono omatunto joulunajan blogihiljaisuuden vuoksi, sillä heräsin tänä aamuna blogiaiheisilta yöuniltani syke siellä 180:n tietämillä hakaten. Vaikka uni olikin juuri ennen heräämistä kääntymässä pienoisen katastrofin puolelle, oli mielikuvituksen tuottama seikkailu kuitenkin sen verran hulvaton, että oli pakko tulla jakamaan se teidän kanssanne. Se, mikä teki tästä päättömästä unesta poikkeuksellisen hauskan oli tietysti se, että tapasin siinä paljon sellaisia ihmisiä, joita en ole koskaan oikeasti tavannut. Viime yönä unissani seikkaili nimittäin sekä blogini lukijoita että kanssabloggaajia.

Uni alkoi ideasta, jolla halusin hyvittää lukijoilleni joulukuun loppupuolen anemisen blogitarjontani. Olin käymässä Suomessa ja halusin järjestää pienen lukijatapaamisen syntymäpäivieni kunniaksi (joka on oikeasti kyllä vasta toukokuussa…). Mukaan oli ilmoittautunut pieni joukko lukijoita, joille varasin kaikenlaista naposteltavaa. Sanumarialle hankin pekonisuklaata ja Kristaliinaa silmällä pitäen oli juomana Fresitaa (olin ilmeisesti unohtanut, että Kristaliina on raskaana…). Jauhelihamuffinsseja valmistaessani pelotti, että asiantuntevilla makunystyröillä varustettu Annemi ei niistä välttämättä pitäisi ja huolehdin, että mitäköhän seJouko tykkää, kun riisikin on tehty riisinkeittimellä.

Unissa kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä. Tälläkin kertaa tapaamispaikka osoittautui mahdottomaksi ja tapaaminen siirtyi Kaliforniaan – niinkin käsittämättömään paikkaan kuin bensa-aseman pihalle. Hennan M:n rientäessä bensa-aseman sisälle lämmittämään ruokia mikrossa, me muut päätimme julkijuopottelukieltoa uhmaten korkata Fresitapullot, vaikka JonnaH ja Nuorgamin Emmi ajatusta vähän vastustivatkin. Ja sitten minä sähläsin. Mindekalle juomaa kaataessani pudotin pullon maahan. Syntyi kaaosta, sotkua ja sirpaleita, itse asiassa aivan käsittämättömän paljon yhdestä pullosta. Koko poppoo osallistui massiiviseen siivousoperaatioon ja asfaltilla kanssani ryömivät ainakin Tiiti, FFFifi, TMT, Nata jaMika, joka sai haavan sormeen (en edes tiedä onko siellä lukijoissa ketään Mikaa :D). Hihityksen säestämä paniikki sen kuin yltyi, kun Matkaaja ilmoitti, että bensa-aseman pihaan kääntyi juuri poliisiauto. Ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, oli poliisi jo vaatimassa meitä kaivamaan esille todistukset täysi-ikäisyydestä.Sarvaksen Saaran ja Anna-Maijan vängätessä poliisin kanssa siitä, onko vaaleanpunainen suomiajokortti oikea vai ei, huomasin itse, että olen jättänyt lompakkoni kotiin. Kun poliisi talutti minua kohti poliisiautoa, oli viimeinen ajatukseni ennen heräämistä, että maksaakohan mies meidän pidätettyjen takuut.

Että näin. Jos joku tunsi tänään irtaantuneensa ruumiista, olleensa henkisesti toisaalla tai jotain muita omituisia tuntemuksia, saattaa syyllinen löytyä täältä.

Tyhjää

Riisuin tänään kuusen ja koko kodin joulukoristeista. Kuusenkoristeita yksitellen säilytyslaatikoihin pakatessani muistin, kuinka vain muutama viikko aikaisemmin ripustin koristeita kuusen oksille joululauluja iloisesti hyräillen. Pian saisin sukulaisia, ystäviä ja perhettä Suomesta saakka luoksemme vierailulle ja kaikki olisi valmista yhteiseen joulunviettoon.

Niin täyttyi koti elämästä, iloisesta puheensorinasta, hyvästä ruoasta, tuoksuista, rakkaudesta ja lämmöstä. Pelattiin pelejä, käytiin yhdessä lenkillä ja salilla, tutustuttiin Etelä-Kalifornian nähtävyyksiin, tehtiin ostoksia, vallattiin sohvat ja katsottiin telkkaria, vaihdettiin kuulumisia, halattiin ja naurettiin.

Kaksi viikkoa kuluu kuitenkin nopeasti kun on mukavaa ja niin tänään, aivan liian aikaisin, koitti kotiinlähdön aika. Vain minä ja mies jäimme tänne.

Hiljaisuus ympärilläni katselen surullisen näköistä, tyhjää kuusta.

Se on vähän niin kuin minäkin nyt.

Mitä opin vuonna 2013?

Eilen, vuoden 2014 ensimmäisen päivän iltana, minä katselin meren taa laskevaa aurinkoa ja hymyilin hiljaa. Jos on vuoden ensimmäisenä päivänä näin valtavan onnellinen, on edellisen vuoden puolella ollut pakko tehdä jotain oikein.

Ennen kaksikymmentä viikkoa kestänyttä dieettiäni en tiennyt, kuinka sinnikäs, kärsivällinen, voimakastahtoinen ja itsepäinen osaisin tarvittaessa olla. Sillä hetkellä, kun dieettini oli vihdoin menestyksekkäästi ohi ja tajusin todella tehneeni sen, muuttui käsitykseni suorituskyvystäni perusteellisesti.Opin, että pystyisin halutessani vaikka mihin!

Sitten, täysin yllättäen, kadotin dieetin jälkeen motivaationi liikuntaan lähes kokonaan. Aikani liikuntaa pakkopullana pureskeltuani jouduin lopulta etsimään liikunnanilon mieleni sopukoista uudelleen. Silloin opin, että vaikka periaatteessa pystyisinkin vaikka mihin, niin kivaa pitää olla.

Mutta eipä kestänyt pitkään liikunnaniloa. Sairastuin ensin flunssaan, sitten keuhkoputkentulehdukseen ja lopulta heräsi henkiin nukuksissa ollut astma. Kaikkien keuhko-ongelmien ohessa jalkaani tuli vielä rasitusvamma ja niin peli oli lopulta pakko viheltää poikki. Opin, että vaikka mieli pystyisikin vaikka mihin ja kivaakin olisi, niin kroppa ei välttämättä pysy menossa mukana.

Kun kroppa sitten saatiin kuukausien taistelun jälkeen palauteltua takaisin pelikuntoon, oli stressi terveyden menettämisestä ja liikunnan rajoittamisesta ehtinyt jo kasvaa liian suureksi. Lopulta stressin oireiden äityessä fyysisiksi minä opin, että vaikka kuvittelenkin pystyväni vaikka mihin, ei minun silti ole pakko tehdä vaikka mitä joka päivä.

Oppitunneista viimeisin oli läpimurto. Se syy, miksi siellä merenrannassa oli eilen niin hyvä olla. Olen rakas itselleni ja muille ihan tavallisenakin, ilman, että yritän olla supernainen vuoden jokaisena päivänä. Riittää vallan mainiosti, vaikka olisin supernainen vain joka toinen päivä.

 

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Liian seksikästä

Joulukiireiden hellittäessä on ollut vihdoinkin aikaa heittäytyä selälleen sohvalle ja selailla läpi kaikki kuukauden aikana postilaatikkoon ilmestyneet naistenlehdet. Kaikkia niitä yltiöseksikkäitä pukeutumis-, tukkalaite-, kunnonkohotus- ja muita höpöhöpö-artikkeleita lukiessa on mittani kuitenkin alkanut vähitellen lähestyä täpötäyttä. Ensi vuoden seksikkäimmät hiusmallit! Seksikäs arkimeikki! Uuden vuoden seksikkäät bileasut! Ensi vuoden tavoite: seksikkäät olkapäät! Uudet, seksikkäät vatsalihasliikkeet! Harrasta seksikkäämpää seksiä! Eivätkä enää ruokalehdetkään tyydy ihan vaan tavalliseen, herkulliseen ja terveelliseen ruokaan, vaan soppakulhossakin täytyy olla jotain seksikästä. Seksikkäät pikkunaposteltavat uuden vuoden juhlapöytään! Syö ruokasi seksikkäästi sormin! Puhumattakaan sitten sisustuslehdistä, joiden mukaan avioliiton pelastus on seksikkäät satiinilakanat! Parempaa seksiä seksikkäässä sängyssä!

Lopulta se viimeinen tilkka täyttymäisillään olevaan mitta-astiaan tuli kai eilen hoitoainetta ostaessani. Suora, seksikäs tukka, kiljui hoitoainepurnukan etiketti. Kun kaapistani löytyy jo entuudestaankin hiuskiinnepullo, joka lupaa ison, seksikkään tukan, en varmasti ehdi ensi vuonna muuta tekemäänkään, kuin paistattelemaan seksikkyyden kuumassa valokeilassa ja harrastamaan seksiä yltiöseksikkäine hiuspehkoineni.

En tiedä kuinka seksikästä teillä siellä Suomessa on, mutta ainakin täällä Amerikassa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että naistenlehdet sisältävät toinen toistaan seksikkäämpiä artikkeleita, olipa kyse sitten kulmakarvoista tai piirakkaohjeesta. Korjatkaa toki jos olen väärässä, mutta maalaisjärkeni mukaan seksikäs tarkoittaa seksuaalista viehätysvoimaa eikä sillä ole paljonkaan tekemistä katkarapuvoileipien, hauisliikkeiden tai hoitoaineen kanssa. Tai en minä ainakaan tunnusta, että lihapullat olisivat kohdallani johtaneet seksiin montaakaan kertaa. Ja sen lisäksi, että treenaamisen lopputulos on yltiöseksikäs takapuoli, tulee itse treenaamisenkin näyttää seksikkäältä toimenpiteeltä, aivan kuten kaiken muunkin aina tanssimisesta tiskaamiseen. Naiset eivät meikkaa enää näyttääkseen kauniilta, vaan näyttääkseen seksikkäältä. Tukkaa ei enää harjata takkujen välttämiseksi, vaan seksuaalisen vetovoiman lisäämiseksi eikä vaatteitakaan pueta sääolojen, vaan seksikkyyden perusteella. Nuku, kävele, syö, urheile, pukeudu ja käy vessassa seksikkäästi, kehottavat naistenlehdet.

***

Jos noudattaisin kaikkia naistenlehtien seksikkäitä vinkkejä, olisi päiväni kai jotakuinkin seuraavanlainen:

On vielä aamuyö, kun herään satiinilakanoiden välistä ja vapautan kihartumassa olleen tukkani rullista, haron nopeasti hiustyveä seksikkäästi koholle ja aloitan massiivisen meikkausoperaation. Sipaisen vielä tukkani seksikkäälle pörröponnarille ja vedän pienenpienen urheilutopin ylleni ennen kuin suuntaan aamulenkille. Kiittelen itseäni onnistuneesta ehostuksesta, kun ensimmäisen kilometrin matkalla annan jo kolmannet pakit. Kotimatkalla oikaisen puiston läpi ja otan kaiken ilon irti nurmikkoa kastelevasta sadettajasta. Ollapa nyt tosielämän hidastuskuva.

Suihkun ja kolmen tunnin ehostuksen jälkeen päätän pukea työasuni alle epäkäytännölliset, mutta seksikkäät alusvaatteet, sillä se tuo itsevarmuutta ja jakkupuvun alta pilkottavasta pitsireunuksesta esimiehetkin pitävät – vaikkakin sitten omani on valtameren toisella puolella, naimisissa oleva nainen. Seksikkääseen ulkomuotooni äärimmäisen tyytyväisenä siirryn vähitellen työn äärelle kotitoimistoon. Piinkovana mainosalan ammattilaisena tiedän, että seksi myy. Niinpä taiteilen Hesarin kokosivun moottorisaha-mainokseen turhan tuotekuvan ja -esittelyn sijaan rinnat. Isolla.

Lounastunnin aikaan päätän yllättää mieheni seksikkäällä näppiruoalla. Syötän hänelle pekoniin käärittyjä taateleita ja lopulta taateleiden ja pekonien liiskautuessa allemme, päätämme lounastreffit siihen kauneimpaan. Kun työpäivä ylipitkine lounastunteineen on ohi, suuntaan salille huolellisesti meikattuna, tiukassa ja niukassa treeniasussani. En ole enää aikoihin tehnyt salilla muuta kuin kyykännyt, sillä kiinteät pakarat ovat seksikkyyden a ja o ja kaiken lisäksi takareisien, takapuolen ja selän jumittaessa kunnolla, kävelen kuin ankka seksikkäästi takapuoli pystyssä seuraavat kolme päivää. Lopuksi treenaan vielä lantiopohjan lihaksia ja venyttelen asennoissa, jollaisia ei ole nähty edes Kamasutrassa. Mies kyllä kiittää illalla.

Illasta puheen ollen, varaan meille pöydän kaupungin seksikkäimmästä ravintolasta ja toden totta, paikka on maineensa veroinen. Suussa pyörivät osterit muistuttavat erehdyttävästi genitaalialueiden imeskelyä ja viimeistään bratwurstit saavat intohimoni heräämään todenteolla. Ruoan aiheuttamassa kiihkossa olemme unohtaa laskun maksamisen, kompastumme kotiportaissa ja päätämme iltamme kiihkeään nelituntiseen, jonka aikana käymme läpi kolmisenkymmentä eri asentoa, joita varten olen treenannut ja venytellyt viimeiset neljä vuotta. Itseni yöpuulle puunattuani ehdin vielä ummistaa silmäni muutamaksi tunniksi, ennen kuin uusi, ihanan seksikäs päivä valkenee.

***

Okei, myönnetään, ei minusta ehkä eroottisten novellien kirjoittajaksi olisi. Voitaisiinko siis sopia, että saan syödä ihan vain hyvänmakuista ruokaa, käyttää kauniita vaatteita, tehdä hyvää työtä, nukkua tavallisissalakanoissa, laittaa tukan ihan vaan nätisti ja treenata vaikka sitten voimakkaat olkapäät? Elämä kun on hirveän paljon monipuolisempaa, kun käyttää muitakin adjektiiveja kuin seksikäs.

 

ps. Ja se seksikkäästi suoristava hoitoaine ei kyllä tehnyt tukastani yhtään sen seksikkäämpää kuin muutkaan hoitoaineet. Suoremman kylläkin.

Vielä viimeinen ajatus joulusta

Minun ei pitänyt kirjoittaa enää joulusta. Mutta sitten tänään, joulun jo käännyttyä lopuilleen, täytti sydämeni suuri lämpö ja tuntui siltä, että haluan ehkä sittenkin sanoa vielä jotain. Kirjoitin lauseen. Sitten toisen. Kolmannen kohdalla pyyhin kaiken ja aloitin alusta, mutta turhaan. Vaikka yritin pukea sen sydämessä olevan suuren lämmön millaisiin sanoihin tahansa, ne tuntuivat aina liian laimeilta. Kaikkea ei kai voi kuvailla sanoin.

Tänä jouluna meitä oli yhdeksän. Oli sukulaisia, perhettä, ystävä ja kaiken päälle pari hoitokoiraa. Oli joululauluja, jouluruokaa, lautapelejä ja munatotia, jokaiselle jotakin, aina joku seurana tai apuna. Koti täynnä elämää. Se, että sukulaiset tulivat luoksemme Suomesta saakka, merkitsi minulle valtavan paljon. Niin monet kerrat he ovat järjestäneet joulua meille suvun lapsille ja nyt vihdoin oli minun tilaisuuteni järjestää joulu heille.

Kattaus yhdeksälle.

 

Vaikka joulu perinteisesti mielletäänkin perheen ja suvun keskinäiseksi juhlaksi, ovat kotimme ovet joulunpyhinä avoinna myös ystäville. Niin seuraamme liittyi juuri kaupunkiin palannut ystäväni ja kun tänään saatoin hänet kotimatkalle, tuntui minusta kuin luotamme olisi lähtenyt ystävän sijaan kauan kadoksissa ollut pikkusisko.

Sitten tulee se kohta, kun en keksi oikeita sanoja.

Tai ehkä yhden.

Kiitollisuus.