Riisuin tänään kuusen ja koko kodin joulukoristeista. Kuusenkoristeita yksitellen säilytyslaatikoihin pakatessani muistin, kuinka vain muutama viikko aikaisemmin ripustin koristeita kuusen oksille joululauluja iloisesti hyräillen. Pian saisin sukulaisia, ystäviä ja perhettä Suomesta saakka luoksemme vierailulle ja kaikki olisi valmista yhteiseen joulunviettoon.

Niin täyttyi koti elämästä, iloisesta puheensorinasta, hyvästä ruoasta, tuoksuista, rakkaudesta ja lämmöstä. Pelattiin pelejä, käytiin yhdessä lenkillä ja salilla, tutustuttiin Etelä-Kalifornian nähtävyyksiin, tehtiin ostoksia, vallattiin sohvat ja katsottiin telkkaria, vaihdettiin kuulumisia, halattiin ja naurettiin.

Kaksi viikkoa kuluu kuitenkin nopeasti kun on mukavaa ja niin tänään, aivan liian aikaisin, koitti kotiinlähdön aika. Vain minä ja mies jäimme tänne.

Hiljaisuus ympärilläni katselen surullisen näköistä, tyhjää kuusta.

Se on vähän niin kuin minäkin nyt.