Havaintoja suomalaiselta salilta

Kaiken elämässä olevan epäjärjestyksen keskellä, olen saanut aika mukavastikin pidettyä kiinni salitreeneistäni. Nivalassa ollessani huristelen ehkä kolmesti viikossa Haapaveden liikuntahallin pienelle ja… no, hyvin vaatimattomalle kuntosalille, kun taas Äänekoskella oleskellessani käyn kuudesti viikossa modernilla ja hyvin varustellulla Ääneseudun kuntokeskuksen salilla.

240116_1

Että juu, kyllä täällä vielä kovasti treenataan, vaikkei siitä blogin puolella meteliä pidetäkään. Vielä kun saisin päätökseen kaikkien kuuden vuoden aikana tulleiden uutuusherkkujen ja -karkkien maistelun, niin voisin ehkä jonain päivänä näyttää vielä siltä, että teen muutakin kuin syön ja bloggaan.

240116_4


Mutta niin, on muuten Kalifornia-vuosien jälkeen pistänyt muutamakin eroavaisuus silmään suomalaiseen kuntosalimaailmaan palattuani:

• Salille ei tulla valmiiksi treenivaatteet päällä, ulkokengät jätetään eteiseen ja pukuhuoneet ovat oikeasti vaatteiden vaihtamista, ei pelkästään selfieiden ottamista varten.

• Treenikengät ovat menneen talven lumia. Salilla hipsitään nyt villasukissa.

• Säärystimet. Ne ovat Suomessa kova juttu talvella. Myös salilla, lämpimässä.

• Rauta painaa. Etenkin kun sekoittaa kilot paunoihin.

• Naiset ovat laajentaneet reviiriään laitteiden ja steppereiden läheisyydestä myös vapaiden painojen äärelle.

• Ei niin pientä tyttöä, etteikö olisi jumalattoman kokoista persettä. Eikä mikään ihme, sillä n. 80 % salilla olevista naisista on treenaamassa takalistoa.

240116_2

• Mieheni ei ole enää salin ainoa mies, joka treenaa jalkoja.

• Etenkin nuoret naiset hakeutuvat treenaamaan laumoittain.

• Painonnostovyö on muotivaruste, joka kiristetään vyötäisille niin olkapäitä kuin hauiksiakin treenatessa.

• Myös rannesiteet ovat olennainen osa pukeutumista, ei niinkään treenaamista.

• Mitä suuremmat kuulokkeet, sitä kovempi treeni.

• Better Bodiesin jälleenmyyjillä mahtaa pyyhkiä hyvin.

240116_3

 

Että sellaisia havaintoja näin vuosien poissaolon jälkeen. Kuulostaako tutulta?

 

 

 

Kulttuuriero kuuluu lenkkipolullakin

Perjantaina oli taas se päivä viikosta, kun oli aika hakea vaihtelevuutta peruslenkkiin ja kipaista hitusen pidempi aamuhölkkä. Koska en varsinaisesti ole mikään juoksija, ulkona oli riivatun kuuma ja jalatkin edellisestä lenkistä vielä hivenen jumissa, alkoi kolmannentoista kilometrin kohdalla oman lihamassan kuljettaminen tuntua oikeasti työnteolta.

Mäennyppylää hiljalleen valloittaessani suhahti ohitseni pari maastopyöräilijää, jotka huikkasivat ohimennen: ”Looking good! Go girl!”. Koska kuutisen vuotta Yhdysvalloissa on jo karsinut minusta pois sen ennakkoluulon, että tuntemattomille ihmisille huutelu olisi aina vittuilua, olin kannustuksesta aidosti hyvilläni. Itse asiassa tuo kommentti atleettisen pyöräilijän suusta antoi niin paljon lisäpotkua, että lihavuoren loppumatka sujui Mertarannan sanoin suoranaisessa hurmiossa.

Ero suomalaiseen treenikäyttäytymiseen on tässä suhteessa silmiinpistävä. Vieraiden menoa ei suomalaisella lenkkipolulla tai salilla paljon kommentoida, paitsi ehkä hiihtoladulla, jossa huidotaan aggressiivisesti sauvalla hitaampia siirtymään sivummalle maleksimasta. Huomautetaan nyt kuitenkin, että tämä on puhtaasti omaa kokemustani ja on toki mahdollista, että mielikuvani on täysin vääristynyt.

Sen verran olen jo omaksunut Kalifornian letkeyttä, että olen itsekin alkanut kannustamaan tuntemattomia ihmisiä ylämäissä ja huikaamaan salilla ohimennen, että ”Good job!”. Mutta kannustaisinko sitten tuntematonta kanssatreenaajaa Suomessa? Salilla ehkä, mutta lenkkipolulla tuntemattomalle kannustuksen heittäminen tuntuu yhtä luontevalta kuin hammastikut kynnen alla.

Mikä ihme siinä sitten on niin hankalaa? Kulttuurierot toki, se että pelkää toisen osapuolen pitävän hulluna tai humalaisena, mutta myös se, että suomen kieli ei vakavuutensa vuoksi vaan taivu kevyenletkeisiin kannustushuudahduksiin kuten englanti.

Ajatellaanpa, että joku kääntyisi lenkkipolulla katsomaan ja huikkaisi, että tyttö hei, hyvältä näyttää! Tuleeko silloin suominaisella ensimmäisenä mieleen että a) jee, kiitos! vai b) suksi suolle pervo…!

En nyt sano, että toisessa maassa olisi paremmin kuin toisessa, sillä askel kiristyy valitsipa sitten vastaukseksi a:n tai b:n. Vaihtoehto a:n kannattaja juoksee entistä kovempaa positiivisuuden ja kannustuksen voimalla, kun taas vaihtoehto b:ssä henkilö pinkoo henkensä kaupalla karkuun himoraiskaajaksi kuvittelemaansa henkilöä. Lopputulos on sama.

Dubai ja nainen salilla

Vaikka olenkin Dubain tarjoamien herkkujen edessä löysännyt dieettiäni, olen roikkunut orjallisesti kiinni treenisuunnitelmassani. Tämän on mahdollistanut varsin kivasti varusteltu ja asukkaille ilmainen hotellin kuntosali, jossa olen vieraillut pari kertaa päivässä. Vaikka hotellin salin asiakaskunta onkin monikulttuurista, on kävijöistä huomattava osa selkeästi tunnistettavissa muslimimaiden asukeiksi. Heidän kanssaan samalla salilla treenaaminen onkin sitten tuonut matkaani aivan uusia ja vähän hämmentäviäkin vivahteita. Itse asiassa tuntuu melkeinpä siltä, kuin olisin muuttunut turistista itse turistinähtävyydeksi.

Nainen käy salilla.

Ensimmäisenä päivänä salilla, ladattuani vajaan 50 kilon lämmittelypainot penkkiin, kommentoi eräs tummasilmäinen mies aikansa tuijoteltuaan, ettei ollut koskaan ennen nähnyt naisen penkkaavan. Lopulta ymmärsin rivien välistä, ettei hän ollut itse asiassa koskaan edes nähnyt naista salilla. Seuraavaksi salin naispuolinen työntekijä tuli kertomaan, kuinka hienoa on nähdä naisella lihakset ja kysyi heti perään, että haittaako jos hän katselee hetken kun treenaan. Ennen kuin tajusinkaan, seisoi salin henkilö- ja asiakaskunta rivissä katsomassa, kuinka suomityttö veti leukoja. Voi sitä ihmettelyn määrää. Yht’äkkiä mieleeni tuli elävästi vuoden takainen Dubain matka, jolloin moskeijan kaapulainaamon tytöt halusivat kilvan tunnustella sermien takana hauistani.

Nainen käyttää vapaita painoja (ei pelkästään noita söpön värisiä…)

Tänään treenaamisesta ei sitten tahtonutkaan tulla enää yhtään mitään salivalvojan seuratessa jokaista liikettäni metrin etäisyydeltä, kommentoiden jokaista lihassyytäni ja kysellen kymmeniä kysymyksiä ruokavaliostani, treeniohjelmastani ja lisäravinteistani koko treenin ajan. Kun sitten edelliseltä viimein kysymykset loppuivat, asteli salille kovasti arabin näköinen vakava mies ja kysyi sopisiko puhutella. Pelkäsin jo hetken, että touhuamiseni on alkanut aiheuttamaan yleistä pahennusta ja nyt on läksytyksen aika, mutta mies tahtoikin vaan kertoa, kuinka hienoa on nähdä nainen hyvässä kunnossa ja että hänen maassaan naiset ovat patalaiskoja. Hämmennykseltäni en tullut edes kysyneeksi miehen kotimaata, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna hän tuli todennäköisesti jostain, missä naisten liikkumattomuus johtuu aivan muusta kuin yleisestä laiskuudesta. Lopuksi hän vielä ylisti jumalaa ja sitä minkälaisen vartalon olen häneltä lahjaksi saanut. Vain vaivoin sain nieltyä sanani, etteivät nämä muodot kyllä ihan pelkästään rukoilemalla ole ilmaantuneet.

Nainen hikoilee.

Tällä matkalla mielenkiintoisinta onkin ollut tämä kulttuurierojen konkretisoituminen omalle kohdalle, vaikka se sitten onkin saanut oloni hetkittäin melko vaivaantuneeksi. Ehdottoman positiivinen yllätys on kuitenkin ollut se, ettei ihmisten katseissa ja reaktioissa ole ollut aistittavissa halveksuntaa, vaan puhdasta kiinnostusta ja kai oikeasti ihailuakin. Eli kyllä, muslimimaan jälkeenkin on suomalainen mies edelleen lajinsa ainoa, joka on tullut minulle päin naamaa sanomaan, ettei lihaksikas nainen ole kaunis ja että pitäisi treenata vähemmän ja pienemmillä painoilla.

Harhaanjohtavaa ruokasanastoa

Kun nyt ruokalinjalle kerran lähdettiin, niin pysytellään sillä vielä yhden postauksen verran. Täällä Amerikassa on nimittäin vuosien aikana tullut vastaan hieman harhaanjohtaviakin ruokatermejä, joiden edessä ainakin tällainen semikielitaidoton hämmentyi alkuaikoina tämän tästä. Kaikki kun ei välttämättä ole sitä miltä äkkiseltään kuulostaa.

Burger

Koska burgeri on suomen kielessä jo niin vakiintunut termi, sitä äkkiseltään kuvittelisi burgerin tarkoittavan kaikessa yksinkertaisuudessaan hampurilaista myös täällä rapakon takana. Näin toki yleensä onkin, mutta esimerkiksi ruokakaupoissa burger tarkoittaa usein pelkkää jauhelihapihviä.

Apple Cider

Pettymys on taattu, jos erehdyt ostamaan kaupasta apple cideriä siiderin toivossa. Apple cider kun on harhaanjohtavasta nimestään huolimatta omenamehua. Siideriä löytyy hyllystä nimellä hard cider.

Kabob

Ah, baari-illan jälkeen maistuu kebab! Paitsi, että kabob ei lähes identtisestä nimestään huolimatta ole kebabia. Ei, vaikka kabob-ravintolat muistuttavat kebab-ravintoloita erehdyttävästi myös ulkoa päin. Kabob-ravintola tarjoaa lihanpaloja vartaassa, ei kebab-pötkylästä veisteltyä kebab-lihaa.

Vähärasvaista voimaitoa. Niin mitä…?

Buttermilk

Buttermilk, eli suoraan käännettynä voimaito, kuulostaa äkkiseltään perin ällöttävältä. Todellisuudessa buttermilk on kuitenkin tuikitavallista piimää.

Hot dog

Hot dog on tietysti hodari. Paitsi etteipä asia aina ole näin yksinkertainen. Ruokakauppatermistössä hot dog tarkoittaa myös pelkkää nakkia.

Italian makkaraa. Tai sitten ei.

Italian Sausage

Kun tilaat pizzeriassa pizzan jonka päällä on italian sausagea, se ei suinkaan tarkoita, että pizzan päällä olisi italialaista makkaraa. Italian sausage kun voi käyttökohteesta riippuen tarkoittaa myös italialaisittain maustettua possunjauhelihaa.

Grape lemonade

Yritin aikoinaan etsiä kaupasta greippilimua, jotta voisin tehdä siitä lonkeroa pikku tujauksella giniä. Ostin kaupasta 24-packin grape lemonadea todetakseni kotona, että happaman greippilimun sijaan tölkeistä löytyi ällömakeaa viinirypälelimua. Niin, greippi on tietysti grapefruit, ei pelkkä grape.

Mountain oysters

Tämähän on klassikko ja varmasti monelle tuttu juttu. Mutta kertauksena vielä vahinkojen välttämiseksi: mountain oysterit eivät suinkaan ole ostereita vaan kiveksiä.

Jauhelihaa purkissa?

Mincemeat

Kerran piirasta tehdessäni käskettiin ohjeessa kaataa piiraan päälle purkki mincemeatia. Hämmennyin. Miksi makean piiraan päälle laitettaisiin jauhelihaa? Mincemeat on kuitenkin makeaa, hedelmistä, pähkinöistä ja mausteista valmistettua piiraan täytettä. Wooot?

Onkos teillä muilla tullut reissussa vastaan harhaanjohtavaa ruokasanastoa?

Laittomat munat

Näin keväisin sitä aina pysähtyy ihmettelemään, että kuinka sitä onkaan selvinnyt hengissä jo kolmestakymmenestäkahdesta eletystä pääsiäisestä. Nopeasti laskettuna olen nimittäin popsinut elämäni aikana pitkälti toistasataa Kinder-munaa. Ja että mitäkö siitä sitten? No sitä vaan, että amerikkalaisten viranomaisten mielestä Kinder-munat ovat niin vaarallisia, että ne ovat kiellettyjä koko USA:ssa.

Kielto juontaa juurensa aina vuoteen 1938 saakka, jolloin USA:ssa kiellettiin karkkien ja lelujen kytkykaupat. Nykyisin laki on kuitenkin höllääntynyt jo sen verran, että karkin ja lelun kytkykauppaa saa olla, kunhan lelut ovat turvallisia kaikenikäisille lapsille. Kinder-muniin on kuitenkin pienten osiensa vuoksi asetettu kolmen vuoden ikäraja ja näin ollen ne ovat sekä laittomia että vaarallisia.

Munanhimo on kuitenkin amerikkalaisilla kova, sillä onhan Kinder suklaineen ja kivoine leluineen jotain aivan muuta kuin maassa muutoin olisi tarjolla. Salakuljetettujen Kinder-munien takavarikointiluvut ovatkin hurjaa luettavaa; tulli- ja rajaviranomaiset takavarikoivat laittomia Kinder-munia vuosittain noin 25 000 kpl. Pelkkä munan luovutus valtiolle ei kuitenkaan vielä riitä. Laittoman Kinder-munan salakuljettamisesta kun voi saada sakkoa peräti 2500 taalaa per muna.

Oikeasti.

Sakkojen määrästä onnellisen tietämättömänä rahtasin Australiasta tuliaisina peräti kolme laitonta munaa amerikan maalle. Periaatteessa olisin siis saattanut tempauksellani saada jopa 7500 taalan sakot. Täytynee ennen jutun julkaisua hankkiutua munista eroon, ettei vaan tieto laittomasta tavarasta kiiri viranomaisten korviin. Voin jo sieluni silmin nähdä paikallislehden kohuotsikot: ”Ulkomaalaistaustainen nainen syyllistyi törkeään salakuljetukseen. Kotietsinnässä löytyi kolme laitonta pääsiäismunaa”.

ps. Paljonkohan noista Kindereistä kannattaisi pyytää katukaupassa?

Suomi, osavaltio Euroopassa

Näin ulkosuomalaisena sitä on jo tottunut vähän hassuihinkin kysymyksiin omasta kotimaastaan. Ja mikäs siinä, mukavahan se vaan on, että amerikkalaisia kiinnostaa minkälaisista oloista minä keskuuteensa olen tupsahtanut, mitä meillä syödään ja juodaan, mistä jutellaan, teille vai meille, mitä maksaa ja onko sinne pitkä matka.

Mutta sitten on niitä sankareita, jotka jostain kumman syystä kuvittelevat, että jos on Suomesta, sitä tuntee koko Euroopan kuin omat taskunsa. En keksi tähän muuta syytä kuin oletuksen, että joko a) mittasuhteet itäisellä pallonpuoliskolla ovat jotenkin lyhyemmät kuin lännessä, b) ehkä Suomi onkin osavaltio Euroopassa tai c) suomalaiset nyt vaan ovat harvinaisen tietäväistä kansaa. Kysy ihan mitä vaan, maasta kuin maasta, kyllä suomalainen tietää.

Tästä esimerkkinä jokunen viikko sitten käyty keskustelu:

Amerikkalainen: Hei sähän olet Suomesta?
Minä: Juu
Amerikkalainen: Siistii! Mä aion mennä keväällä Ruotsiin, mihin mun kannattaa mennä siellä?
Minä: En mä tiedä. En mä oo käynyt kuin muutaman kerran risteilyllä Tukholmassa.
Amerikkalainen: !!??!?! Pitääks sinne mennä laivallla…?

En sitten viitsinyt lisätä, että joskus 80-luvulla Haaparannasta sai kyllä ihan hyvää pizzaa. Ties vaikka olisi innostunut ja pian yrittänyt uida sinne. No, keskustelu jatkui vielä pari päivää myöhemmin ja pääsin vahvistamaan tyhmän suomalaisen mainetta entisestään:

Amerikkalainen: Mä ajattelin mun matkalla pysähtyä myös Lontoossa. Tiedätkö jotain hyvää pubia siellä?
Minä: Siis Lontoosta vai? Ööö….en.
Amerikkalainen: No kai sä nyt jonkun tiedät, joku tavallinenkin käy.
Minä: En mä oikeasti tiedä. Mä en oo koskaan käynyt Lontoossa.
Amerikkalainen: ?!?!?? Siis miten niin et ole…?

Jenkin kummastellessa tietämättömyyttäni, teki mieli jo vähän polkea jalkaa (ei omaani). Enhän minäkään piru vie oleta, että länsirannikon jenkki tietää edes keskinkertaista baaria oman maansa itärannikolta. Ilmeisesti ne mittasuhteet vaan muun maailman osalta hämärtyvät jos asuu suurvaltakuplassa, josta suuri osa ihmisistä ei koe edes tarvetta poistua kuin öljyn perässä. Pisteet kuitenkin siitä, että hän oli aikeissa matkustaa maan rajojen ulkopuolelle. Saattaa vielä hämmästyä löytämästään.

Onneksi nämä tällaiset keskustelut paikallisten kanssa eivät ihan jokaviikkoisia ole, mutta aina silloin tällöin sitä joutuu kyllä puistelemaan epäuskoisena päätään. Minulta on aikaisemmin tiedusteltu mm. bussimatkailusta Italiassa, Saksan hintatasosta ja että puhunko norjaa, kun kerran olen Suomesta. Tässä ollaan nyt selvästikin tilanteessa, jossa jenkki manaa suomalaisen sivistymättömyyttä, koska en tiedä kysymyksiin vastauksia ja minä taas ärsyynnyn jenkin sivistymättömyydestä, kun edes kyselee moisia.

Mitkäs on parhaat palat mitä teiltä on kysytty?