Minulla ja leivinuunilla on yhteiseloa takana nyt reilut pari kuukautta ja olen tässä puupinon ja uuninluukun välillä ravatessani tehnyt muutamankin huomion:
- Kotihousut ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Ne ovat ne sellaiset, jotka vetäistään päälle uunin lämmityksen ajaksi ja jotka uunin lämmettyä ovat yltä päältä noessa.
- Näihin
kotihousuihinnokihousuihin lukeutuu pian valtaosa kaikista housuista, sillä en kuitenkaan muista vaihtaa housuja ennen uunin lämmitystä. - Nämä housut kannattaisi muuten riisua ennen vaalealle sohvalle istumista.
- Ennen ulos lähtemistä olisi hyvä vilkaista peiliin. Smokey eye -silmämeikki saattaa nimittäin olla hivenen toispuoleinen ja intensiivisempi kuin oli tarkoitus.
- Nokea on myös käsienpesupaikkojen luo johtavien reittien varrella, ovissa ja ovenkarmeissa.
- Sattuneesta syystä en käytä enää vaaleita käsipyyhkeitä.
- Käsisaippuoissa on eroja.
- Ruoanlaitto kestää aina vähintään neljä tuntia, sillä kaikki nyt vaan on haudutettuna parempaa. Paitsi uuniin neljäksi tunniksi unohdettu lohi.
- Mikään siivoaminen ei riitä. Puumuhjua on lattioilla aina, vaikka harjanvarsi on käytännössä kasvanut käteeni kiinni. Onneksi puiden mukana sisään kulkeutuvat hämähäkit ovat sentään kuolleita näin pakkasella.
- Palovammat ovat arkipäivää. Tälläkin hetkellä näyttää siltä, kuin joku olisi tumpannut tupakan kämmenselkääni.
- Sitä tuntee itsensä hivenen tärkeämmäksi ja paremmaksi ihmiseksi, kun hoitaa osan lämmityksestä puulla ja ihan omin pikku kätösin.
Kaikesta siivoamisesta, pyykinpesusta, vaivasta ja palovammoista huolimatta tykkään ihan valtavasti!
Onnenpäivä 