Rakastan vaellella sekalaista tavaraa tarjoavissa outlet-myymälöissä. Sen lisäksi, että löydän niistä usein alle puoleen hintaan niitä sisustustavaroita joita olen lehdistä ihaillut, tarjoavat valikoimat myös nauruhermoja kutkuttavaa hylkytavaraa jollaista en olisi uskonut edes olevan olemassa.

Joulun saapuessa kauppoihin, löytävät outlet-myymälöiden hyllyille myös ne koristeet jotka eivät viime vuonna käyneet kaupaksi. Näiden joukosta minä löysin ihmisen kokoisen, tummaihoisen, leopardikuosiin pukeutuneen Joulupukin.

Eläinkuosi on aina in. Ajoittain enemmän, toisinaan taas vähemmän. Mutta yksi asia on varma – se pukee ehdottomasti paremmin naisia kuin miehiä. Ja jos miehen on pakko eläinkuosiin kääriytyä, niin se pukee ehdottomasti paremmin hoikkia kuin pulleampia miehiä. Mutta ei, ei koskaan eikä missään tapauksessa Joulupukkia. Tämän vuoksi hieraisinkin silmiäni muutamaan otteeseen järkyttyneenä, kun löysin sisustusosastolta lähes itseni kokoisen ja lähinnä rap-artistia muistuttavan Joulupukin. Tässä modernissa maailmassa pitäisi kai ymmärtää, että Pukki oli muuttunut tummaihoiseksi vaikka Korvatunturilta matkaan lähtiessään hän oli vielä valkoinen. Ehkä hän vain tällä kertaa lensi liian läheltä aurinkoa. Trendikkyyttä tavoitellakseen Pukki oli jopa päätynyt hylkäämään perinteisen suomalaislapsille tutun punaisen nuttunsa. Siinä hän nyt poseerasi lähes tunnistamattomana ruskeassa takissaan jonka avoimet napit paljastivat alle puetun leopardikuvioisen paidan. Mitähän ne Korvatunturilla sanoisivat jos tietäisivät? Tämän Pukin erotti ehdasta naistenmiehestä ainoastaan napinraoista pursuamatta jääneet rintakarvat. Onneksi sentään tuttu kinkun ja kotikaljan kasvattama vatsakumpu oli säästetty, sillä muutoin olisin voinut kuvitella kyseessä olevan vain poikkeuksellisen mauttoman puutarhatontun.

Huutonaurukohtauksesta selvittyäni tarkistin loput hyllyvälit josko löytäisin vielä  leopardinnahkaan käärityn tummaihoisen Jeesus-lapsifiguurin. Ja löytyihän se. Ei toki eläinkuosiin käärittynä, mutta tummaihoisena kuitenkin. Tässä kohden minä putosin rytinällä kärryistä. Onko todella tarpeellista tehdä kaikista hahmoista, taruolennoista tai todellisista, sekä tummaihoinen että valkoihoinen versio? Jos joku on alunperin ollut valkoinen, onko hänestä pakko tehdä tummaihoista tai toisinpäin? Sekö sitä tasa-arvoa on, ettei enää edes taruolennot saa rauhassa olla sen värisiä kuin alunperin olivat? Toivottavasti tämä tasa-arvointoilu koskee kuitenkin vain Yhdysvaltoja. Vai joko meillä Suomessakin on tummaihoisia Muumeja?