On vaikeaa sanoa miltä näytän. Minäkuvani on maalattu liian suurella ja kömpelöllä pensselillä, kuvattu likaisen linssin läpi. Lopputuloksena on suttuinen kuva, joka muuttaa muotoaan sen mukaan mistä kulmasta, tai missä valaistuksessa sitä katselee. Eniten vääristyneestä minäkuvastani syytän naishormoneja. Onhan peilin edessä vietetty aika suoraan verrannollinen siihen, mitä kuukautiskierron vaihetta eletään.
Miehet, ei kannata lopettaa lukemista tähän. Tarina nimittäin antaa tärkeää informaatiota siitä, miksi on niin vaikeaa olla nainen ja miksi eläminen naisen kanssa on toisinaan niin vaikeaa.
Kun minäkuva sumentuu, ei vika välttämättä ole peilissä
Nainen on viehättävimmillään kuukautiskierron puolessa välissä ja hetken sen jälkeen. Tänä aikana nainen hakeutuu usein vaateostoksille, meikkaa entistä aktiivisemmin, viipyilee peilin ääressä tämän tästä ja on melko varma siitä, että on kadottanut vyötäröltään muutaman sentin. Uusi kasvovoidekin on vihdoin alkanut tuottamaan tulosta, ihan varmasti. Nainen loistaa kilpaa tähtien kanssa ja tähän naiseen miehet yleensä ihastuvat.
Itsevarmuuden ja -tyytyväisyyden huippu kuitenkin kääntyy nopeasti laskuun ja eräänä aamuna herätessään nainen on täysin varma siitä, että on yön aikana lihonnut ainakin viisi kiloa. Iho kiiltelee rasvaisena eilen syödyn suklaalevyn ansiosta eikä tukkakaan pysy muutamaa tuntia pidempään puhtaana. Nainen kaivaa kaapista vanhat farkut, jotka viikkoa aikaisemmin oli ajatellut laittaa kierrätykseen liian löysinä. Huomenna aloitan laihdutuskuurin, ihan varmana. Tähän naiseen miehet menettävät hermonsa tämän tästä.
Yritä tässä nyt sitten päättää näyttääkö hyvältä vai ei. Toisinaan peilin ohi kävellessäni en edes tunnista itseäni, niin näpsäkän ja vetävän näköiseltä näytän. Seuraavana päivänä tuijotan lamaantuneena selkeästi turvoksissa olevia kasvojani, pullottavia ihohuokosiani ja mustia silmänalusiani. Mies ei ymmärrä ulkonäkökriisiäni alkuunkaan, ei vaikka kerroin juuri allieni tulleen takaisin, vaikka juuri viikko sitten olin varma, että olisin saanut ne juoksulenkillä karistettua kannoiltani. Puolentoista viikon päästä allit ovat taas poissa, vatsa litteämpi ja selluliititkin selvästi siloittuneet. Kaupassa kassaneiti kysyy, työskentelenkö mallina.
Jos on mies naisen mielialan muutoksista hämillään, niin miettikääpä naisen kokemaa hämmennystä. Muutamassa hetkessä miehen hullaannuttama, itsevarmuudella kyllästetty nainen muuttuu peilejä karttelevaksi möröksi. Olen ollut omalle käytökselleni niin sokea, että tajusin vasta äskettäin mistä ”äkillinen ulkonäön muuttuminen” ja ”painonvaihtelu” oikeasti johtuvat. Varmasti hormonaaliset muutokset vaikuttavat ulkonäköön ihan konkreettisestikin, mutta pääosin muutokset tapahtuvat kuitenkin naisen korvien välissä – minäkuvassa, ei peilikuvassa. Ehkäpä totuus tuleekin kassaneidin suusta, ei omastani.