Huoli pois, lähettämäsi lahja saapui ehjänä määränpäähänsä, suuren meren toiselle puolelle!

Niille, joilta tämä lahja-juttu on mennyt ohi, kerrottakoon, että kyseessä on Ystävänpäivän blogipostia-tempaus, jossa jokaiselle osallistujalle arvottiin blogiystävä, jota ystävänpäivänä muistetaan pienellä lahjalla. Osallistuin tempaukseen silläkin uhalla, että olen täällä kaukana, jonne ja josta matkatessa postit saattavat silloin tällöin kadota, tai ainakin myöhästyä.

Olo oli kuin jouluna, kun avasin varovasti paketin naruja. Pienen korurasian löytäessäni taisin jo arvata mitä sen sisältä löytyisi. Kuinka osasitkaan valita niin ihanan ja osuvan lahjan! Ja tiedätkös, antamasi napakoru on paljon enemmän kuin vain napakoru. En tiedä oliko suunniteltua vai sattumaa, mutta antamasi lahja on sellainen, joka kulkee aina mukanani – arjessa, unelmissa, nukkuessa ja uusissa seikkailuissa. Samalla koru muistuttaa minua siteestä, joka meidän bloggaajien ja lukijoiden välille on pikkuhiljaa syntynyt ja siitä, kuinka tärkeitä tuntemattomat ihmiset voivat toisilleen olla. Siis tuhat kiitosta, iloa ja valoa elämääsi, sinä kaunismielinen, salainen blogiystäväni. Odotan innolla, että saan 14. päivä avata kirjeesi, joka paljastaa kuka ihanan yllätyksen takana on!

Aina mukana.

Erityiskiitos myös Phocahispidalle, joka tempauksen järjesti. On superhienoa, että on ihmisiä, jotka jaksavat puuhata tempauksia ja tapahtumia kaiken muun tekemisen ohella. Siis kiitos paljon, kun järjestit niin moneen osoitteeseen iloa täksi ystävänpäiväksi!

Jään innolla odottelemaan milloin minun lähettämäni lahja pullahtaa pintaan jossain päin maailmaa. Sormet ja varpaat ovat jo tiukasti ristissä, jotta paketti löytäisi perille ehjänä ja ajoissa. Jännittää, sanoi mummo, kun kahvimerkkiä vaihtoi.