Joku siellä on ehkä jo ehtinyt ajatella, että nyt se Sinivaara on muuttopuuhissa, kun ei blogiakaan ole ehtinyt päivittämään. Voi kun voisinkin sanoa, että tässä nyt on ollut kaikenlaisia kiireitä ja sen vuoksi aika internetin äärellä on jäänyt vähäiseksi.

Ja katinkontit.

Täällä ei ole tapahtunut mitään eikä tilanne ole muuttunut mihinkään suuntaan. Emme vieläkään tiedä mihin seuraavaksi muutamme eikä miehellä vieläkään ole uutta työtä. Vieheitä on kyllä heitetty vesille, niin täällä kuin merten takana, ja muutamaa syöttiä on vähän jo näykittykin. Mutta mitään konkreettista ei mustista vesistä ole vieläkään noussut.

Tuntuu kuin filmi olisi jumittunut paikoilleen vain hetkeä ennen loppuratkaisua ja tuijottaisimme lamaantuneina seisahtunutta ruutua. Tunnit kuluvat, päivät vaihtuvat toiseen ja viikot seuraavat toisiaan. Ja me vain odotamme, että filmi nytkähtäisi eteenpäin. Sillä jos ei se pian liikahda, ovat vuotemme USA:ssa ohi.

Jatkuva odotus on tyhjentänyt pääni, ajatukset kiertävät kehää ja elämä ympärillä on käynyt kovin pieneksi. Mitään ei uskalla suunnitella, mihinkään ei uskalla ryhtyä eikä missään huvita käydä. Eilen teki mieli ostaa alennusmyynnistä pieni taulu, mutta eihän minulla ole paikkaa mihin sen ripustaisin. Niinpä päätin, etten kävisi enää edes kaupoilla.

Tällaisessa mielentilassa on tuntunut hieman hankalalta kirjoittaa blogia. Täällä ei vaan yksinkertaisesti tapahdu nyt paljoakaan. Mutta ehkä jo huomenna. Tai sitten ensi viikolla. Jossain vaiheessa nyt kuitenkin. Sitä odotellessa olen blogeineni vähän plaah, anteeksi siitä.

Kuva: Kylpevä kyyhkyspariskunta. Eivät liity mihinkään millään tavalla, mutta ilostuttivat päivääni.