Aamulenkillä nähtyä

Aamu alkoi tänään hieman alavireisesti, olin nukkunut huonosti, herännytkin ehkä väärällä jalalla ja toisina päivinä elämä nyt vaan on enemmän hanurista kuin toisina. Kurjuuteen vajoamisen sijaan päätin kuitenkin kiskaista lenkkarit jalkaani ja suunnata reippaalle juoksulenkille. Se jos mikä piristäisi kyllä mieltä.

En ehtinyt juosta pitkästikään, kun näin jo kaukaa polulla aamuaurinkoa paistattelevan käärmeen.

Hidastin askeleita ja lähestyin käärmettä varovasti kaivaen samalla puhelinta taskusta. Miten hieno! Miten iso! Totesin pian, ettei käärmeellä ollut peräsimessään kalistinta, joten uskaltauduin ottamaan kuvia vielä hieman lähempää. Käärme ei vaikuttanut olevan kohtaamisestamme lainkaan niin tohkeissaan kuin minä, vaan jatkoi kaikessa rauhassa hidasta luikerteluaan kohti pusikossa asustelevia kaniineja.

Minä sen sijaan olin innoissani vielä kotonakin. Se oli niin iso!

Muistan kun muutama vuosi sitten Suomessa näimme isäni kanssa kyykäärmeen. Kysäisin isältäni, että eivätkö vaan nuo poikaset olekin niitä kaikkein vaarallisimpia, johon isäni totesi, että tuo on kyllä ihan täysikasvuinen. Mutta kun se oli niin pieni!

Tuolla poluilla kulkiessa en ole oikeastaan lainkaan käärmeistä huolissani. Siinä kun lenkkikaverini yleensä kiljuvat hysteerisinä käärmeen nähdessään, tunnen itse olevani lähinnä onnekas kun näen vilauksen hienosta luontokappaleesta. Lisäksi käärmeet ovat täällä sen verran kookkaita, ettei niiden päälle voi vahingossakaan astua ja ihmisille vaaralliset kalkkarokäärmeet varoittavat kyllä lähestyvää hyvissä ajoin. Ainoastaan kerran olemme olleet lähellä ajaa maastopyörällä mutkan takana vaanineen kalkkarokäärmeen ylitse.

Mutta niin, lopulta ei tarvittu tämän suurempaa juttua päivän pelastukseksi. Tai no, olihan se kyllä niin iso! Ja niin hieno!

ps. käärme oli siis iso gopher snake, joka on ihmisille vaaraton.

6 kommenttia artikkeliin ”Aamulenkillä nähtyä

  1. Ihanasti kirjoitettu! 🙂 Tällaisia reaktioita kaipaan enemmän ihmisiltä, jotka kohtaavat käärmeen.
    On todella surullista lukea, varsinkin Suomessa, miten jokainen vastaantullut käärme pitää nuijia aina hengiltä. Ihminen on itsekän ja julma!
    Suomessa on parhaillaan lakialoite, joka rauhoittaisi kyyn muualla, kuin pihapiirissä. Valitettavasti ei saane paljoa kannatusta, ”vanhat perinteet” ovat tiukassa. Kyy on kuitenkin kaikissa muissa Etelä-Euroopan maissa rauhoitettu! Ylpeänä kannan autoni takaikkunassa silti lakialoitteen tarraa.

    Tykkää

  2. Hui! Minä kyllä kiljuisin myös ja kamera olisi ehkä viimeiseksi mielessä. 😀 Kuulin jostain, että jos näet metsässä yhden käärmeen, tuhat käärmettä on nähnyt sinut. Aika karmiva ajatus käärmepelkoiselle. 😀

    Tykkää

  3. Hui kammotus miten ihana!! Mulla on sellainen rakkaus-viha suhde matelijoihin. Ne kiinnostaa ja hirvittaa yhta-aikaa.Kerran pentuna luulin kyyta kepiksi ja kyykistin sita nostamaan….isa karjaisi onneksi ajoissa etta se on kyy, jata koskematta. Toisen kerran jo aikuisena meinasin nostaa kaarmeen jattaman kuivan nahkan maasta taalla Jenkkilassa. Koiraansa ulkoiluttava naapuri ehti silloin onneksi kiljaisemaan etta se on viela kiinni tuossa kalkkarokaarmeessa se nahka.Ma melkein pyorryin. Etta on sita meikalainenkin naita nahnyt taalla. Mutta ihana postaus kuten aina! Pienikin ilo otetaan vastaan varsinkin kun elama on vahan paalaellaan nyt. Haleja sinne kauheesti!!

    Tykkää

  4. Ihana! Alkukesästä näin paljon käärmeitä täällä Espanjassa. Mua kypsyttää ihmisten vihamieliset asenteet käärmeitä kohtaan.

    Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s