Muumeilua

Meillä kaikilla on omat pimeät puolemme, joita ei välttämättä uskoisi päälle päin. Harva esimerkiksi tietää, että vaikka inhoan kaikkea ylimääräistä roinaa, eivät kaappini ole koskaan niin täynnä, etteikö niihin mahtuisi vielä yhtä muumimukia.

280516_5Talvisia sesonkimukeja.

Fiksaationi näihin äärimmäisen hyvin käteen sopiviin mukeihin syntyi 20 vuotta sitten, kun ensimmäinen poikaystäväni antoi minulle punastellen syntymäpäivälahjaksi vaaleanpunaisen rakkaus-mukin. Kun välit myöhemmin ensimmäiseen mukisponsoriini katkesivat, jatkoin mukien keräilyä omatoimisesti aina, kun opiskelijabudjettini sen salli.

280516_1Tästä mukista se alkoi.

Niin mukikokoelmani kasvoi ja kasvoi, vähän kuin varkain, ja ensimmäisessä omassa kodissa se vaati tilakseen jo kokonaisen kaapin ja päädyin iltapäivälehteen saakka hulluna mukikeräilijänaisena. Kun sitten muutimme USA:han, ulkoistin mukihankinnat siskolleni, joka tunnollisesti lisäsi kokoelmiini jokaisen uuden mukin, vaikka se välillä vaatikin tuntien jonottamista Stockmannilla väkivaltaisten mummojen ympäröimänä.

280516_6
Joukkoon mahtuu muutamia tuplakappaleitakin.

280516_9

Mukihankintojen ulkoistamisen vuoksi en edes tiennyt mukien todellista lukumäärää; olihan niitä jo yli 40 kappaletta ennen maailmalle lähtöä ja jotenkin kummasti mukeja kulkeutui Kaliforniaankin lähemmäs 20 kappaletta kuuden vuoden aikana. Viime viikonloppuna kaivoin sitten kaikki Suomessa olevat mukit esille ja kieltämättä yllätyin hieman itsekin siitä, kuinka suurelle seurueelle voisin kahvit mukikokoelmastani tarjota. Mukeja löytyi laatikoiden kätköistä peräti 61 kappaletta ja kun siihen lisätään muuttokuormassa olevat mukit, nousee lukumäärä lähelle kahdeksaakymmentä. Morjens.

280516_4280516_10

Tällä hetkellä kokoelmastani puuttuvat lähestulkoon kaikki viimeisen parin vuoden aikana ilmestyneet perusmukit, sillä en ole erityisen viehättynyt niiden turhankin yksinkertaiseen tyyliin ja toisekseen valmistuksen siirtyminen ulkomaille häiritsee sekin hivenen. Suosikkejani ovatkin 90-luvun mukit sekä erikois- ja sesonkimukit, joissa on runsaasti hienoja ja vähän hassujakin yksityiskohtia, joita tutkiessa ja pohtiessa kuluu helposti tovi jos toinenkin.

280516_8
Muumipapan luomisen tuskaa.

280516_3Muumimammalla pitää pokka, vaikka penskat piirtävät seinille.

280516_2Pahat mielessä.

 

Onnekseni olen ostanut suurimman osan mukeista jo silloin, kun ne olivat myynnissä kaupoissa. Vain muutamia vanhempia, tiukan opiskelijabudjetin takia ostamatta jääneitä mukeja, olen joutunut ostamaan jälkikäteen hivenen suolaisemmalla hinnalla. Hullutuksiin en kuitenkaan ole toistaiseksi lähtenyt, joten ne kaikkein arvokkaimmat Muumipeikko unelmoi ja Fazer -mukit puuttuvat kokoelmastani, valitettavasti.

Onkos siellä muita muumimukikeräilijöitä?

 

ps. haluatko päästä eroon jostain 90-luvun mukista? Voisin olla kiinnostunut, muutamia puuttuu vielä!

 

 

4 kommenttia artikkeliin ”Muumeilua

  1. Juu, ja oli kuin miun suusta toi, että niin inhoan kaikkee ylimääräistä roinaa, mutta muumimukeja mahtuu aina se yksi lisää. 😀 Minä en ole ainoa muumi-hullu, vaan mieski tykkää keräillä muumi-mukeja ja sitten yhdessä metsästetään aina niitä uusimpia kaupoissa olevia, joista valkataan kivoimmat. 😀 Siulla on muuten kunnioitettava kokoelma! 🙂

    Tykkää

    • Voi apua, onneksi meillä mies ei sentään kerää muumeja. Mutta hän kyllä ostelee niitä minulle lahjaksi aina silloin tällöin, kun tietää, että on takuulla mieleinen lahja vaikka sitten sattuisikin tuplakappale 🙂

      Tykkää

  2. Minulta kans löytyy meriteeistä muumimukihulluus. Olen useimmat saanut mieheltäni lahjaksi ja niillä on tunnearvoa, joten minua hirvittää käyttää niitä. Varsinkin sesonkimukit on aarteita, joita en kelle tahansa anna mukiksi. Kateuksissaa särkevät. ;D En yhtää neuroottinen ole.

    Tykkää

    • Mulla on uusimmista mukeista tuplakappaleet, joita saa käyttää 😀 Kaikkein vanhimmat mukit ovat nekin palvelleet aikansa, mutta olen sitten ottanut ne pois käytöstä ennen kuin on alkanut tulla käytön jälkiä 🙂 Ei sitä silloin 90-luvulla tajunnut, että ne perhanan posliinikipot ovat joskus monen sadan arvoisia.

      Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s