Meillä kaikilla on omat pimeät puolemme, joita ei välttämättä uskoisi päälle päin. Harva esimerkiksi tietää, että vaikka inhoan kaikkea ylimääräistä roinaa, eivät kaappini ole koskaan niin täynnä, etteikö niihin mahtuisi vielä yhtä muumimukia.

Talvisia sesonkimukeja.

Fiksaationi näihin äärimmäisen hyvin käteen sopiviin mukeihin syntyi 20 vuotta sitten, kun ensimmäinen poikaystäväni antoi minulle punastellen syntymäpäivälahjaksi vaaleanpunaisen rakkaus-mukin. Kun välit myöhemmin ensimmäiseen mukisponsoriini katkesivat, jatkoin mukien keräilyä omatoimisesti aina, kun opiskelijabudjettini sen salli.

Tästä mukista se alkoi.

Niin mukikokoelmani kasvoi ja kasvoi, vähän kuin varkain, ja ensimmäisessä omassa kodissa se vaati tilakseen jo kokonaisen kaapin ja päädyin iltapäivälehteen saakka hulluna mukikeräilijänaisena. Kun sitten muutimme USA:han, ulkoistin mukihankinnat siskolleni, joka tunnollisesti lisäsi kokoelmiini jokaisen uuden mukin, vaikka se välillä vaatikin tuntien jonottamista Stockmannilla väkivaltaisten mummojen ympäröimänä.

Joukkoon mahtuu muutamia tuplakappaleitakin.

Mukihankintojen ulkoistamisen vuoksi en edes tiennyt mukien todellista lukumäärää; olihan niitä jo yli 40 kappaletta ennen maailmalle lähtöä ja jotenkin kummasti mukeja kulkeutui Kaliforniaankin lähemmäs 20 kappaletta kuuden vuoden aikana. Viime viikonloppuna kaivoin sitten kaikki Suomessa olevat mukit esille ja kieltämättä yllätyin hieman itsekin siitä, kuinka suurelle seurueelle voisin kahvit mukikokoelmastani tarjota. Mukeja löytyi laatikoiden kätköistä peräti 61 kappaletta ja kun siihen lisätään muuttokuormassa olevat mukit, nousee lukumäärä lähelle kahdeksaakymmentä. Morjens.

Tällä hetkellä kokoelmastani puuttuvat lähestulkoon kaikki viimeisen parin vuoden aikana ilmestyneet perusmukit, sillä en ole erityisen viehättynyt niiden turhankin yksinkertaiseen tyyliin ja toisekseen valmistuksen siirtyminen ulkomaille häiritsee sekin hivenen. Suosikkejani ovatkin 90-luvun mukit sekä erikois- ja sesonkimukit, joissa on runsaasti hienoja ja vähän hassujakin yksityiskohtia, joita tutkiessa ja pohtiessa kuluu helposti tovi jos toinenkin.

Muumipapan luomisen tuskaa.

Muumimammalla pitää pokka, vaikka penskat piirtävät seinille.

Pahat mielessä.

Onnekseni olen ostanut suurimman osan mukeista jo silloin, kun ne olivat myynnissä kaupoissa. Vain muutamia vanhempia, tiukan opiskelijabudjetin takia ostamatta jääneitä mukeja, olen joutunut ostamaan jälkikäteen hivenen suolaisemmalla hinnalla. Hullutuksiin en kuitenkaan ole toistaiseksi lähtenyt, joten ne kaikkein arvokkaimmat Muumipeikko unelmoi ja Fazer -mukit puuttuvat kokoelmastani, valitettavasti.

Onkos siellä muita muumimukikeräilijöitä?

ps. haluatko päästä eroon jostain 90-luvun mukista? Voisin olla kiinnostunut, muutamia puuttuu vielä!