Palataanpa vielä hetkeksi muuton jälkeisiin tunnelmiin, se on nimittäin asia, joka tässä on eniten ollut mielen päällä viime aikoina. Asiahan on nimittäin niin, että en kertakaikkisesti voi sietää muuttolaatikoita nurkissa pyöriskelemässä. Sen vuoksi ryhdyin purkuhommiin välittömästi muuttokuorman saavuttua enkä muutamaa välikuolemaa lukuunottamatta luovuttanut ennen kuin kaikki reilu sata laatikkoa olivat kauniisti purettuina ja tavarat omille paikoilleen järjesteltyinä. Voin kertoa, että ne olivat muuten tehokkaat kolme päivää ne.
Olen ehkä hivenen ylijärjestelmällinen kotiini liittyvissä asioissa, mutta en voi purkaa laatikoiden sisältöä pöydille ja lattioille odottelemaan tai sulloa tavaroita sokkona kaappeihin, sillä jokainen tavara on aseteltava omalle paikalleen samantien. Käytännössä käyn siis jokaisen laatikossa olevan nippelin ja nappelin yksitellen läpi ja mietin mihin sen sijoittaisin järkevästi. Lajittelen, mapitan, lokeroin, viikkaan ja järjestelen kaiken ja on hyvin harvinaista, etten löytäisi kotonani jotakin (nais)loogisesti sijoiteltua tavaraa. Tunnustettakoon neuroottisuuteni vielä astetta pahemmaksi kertomalla, etten mielelläni myöskään sotke kahden eri lajin tavaroita samalle hyllylle, esimerkiksi asiakirjamappeja ja kameratarvikkeita. En tiedä miksi, mutta se häiritsisi minua suuresti.
Kaikesta tuskanhikeilystä huolimatta muuttolaatikoiden purkaminen on ollut ennen kaikkea jännää. Enhän enää tarkalleen ottaen muistanut mitä tavaraa minulla vielä oli ja mitä olin myynyt pihakirppiksellä pois tai lahjoittanut hyväntekeväisyyteen, ja olihan muuttolaatikoiden pakkaamisestakin kulunut aikaa jo 14 kuukautta. Mitään sellaista en ainakaan vielä ole osannut kaivata mistä olin luopunut, mutta tähän taloon vääränlaista tai turhaa tavaraa on Suomeen kyllä kulkeutunut ainakin yhden kirppispöydän verran. Ei nimittäin pakatessa tullut mieleenkään, etteivät esimerkiksi jenkkikattilat ja -paistinpannut toimisi uuden kodin liedellä.
Elettyäni yli vuoden verran kahden matkalaukun vetämän vaatemäärän turvin, on pakko myöntää, että vaatekaappia järjestellessä tuli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että minulla on oikeasti aika paljon vaatteita. Huono puoli asiassa on tietysti se, että kaikista rytkyistä n. 85 % on kesävaatteita, joilla ei tee suurimman osan vuodesta hevonkukkua täällä Tunturissa. Mitä ihmettä teen viidelläkymmenellä kesämekolla? Sehän on enemmän kuin Kiimingissä kesäpäiviä!
Jättimäisessä muuttokuormassa oli kuitenkin pari asiaa ylitse muiden, joiden jälleennäkemistä odotin erityisen innokkaasti:
- Oma sänky, omat patjat ja omat tyynyt. Kun niille pötkähtää ensimmäistä kertaa neljääntoista kuukauteen, niin onhan se aika jumalainen tunne se.
- Treenivaatteet! Treenivaatekulutukseni on melkoinen ja on ollut tuskastuttavaa pestä pyykkiä jatkuvasti, kun käytössä on vain murto-osa vaatevalikoimasta.
- Kosmetiikka. Pakollisia shampoita, hoitoaineita ja kasvojenpesuaineita lukuunottamatta olen kieltäytynyt ostamasta mitään erikoisempia tuotteita, sillä olen tiennyt kasvonaamioita, kuorintavoiteita ja muuta tilpehööriä olevan muuttolaatikossa purkkitolkulla. Ja kyllä, jääräpäisyyteni vuoksi olen kärsinyt vuoden verran ennennäkemättömistä iho-ongelmista. Kannattiko? No ei.
- Piano. Tämä on ollut elämäni pisin tauko pianonsoitosta. Ensimmäiset tapailut olivat sen vuoksi kovasti jäykkiä, mutta kummasti sormet pian muistivat mihin suuntaan kulkea.
- Polkupyörät. Mutta apua, kuinkahan pahasti pyöräilykunto romuttuu vuodessa?
Nyt olen jo siirtynyt sisustushommiin; tauluja on ilmestynyt seinille, syksyiset sesonkikoristeet löytäneet paikoilleen, ensimmäiset verhot ovat silitettyinä ikkunoissa ja koti alkaa vihdoin näyttämään ja tuntumaan kodilta. Samalla tämä koko yli vuoden kestänyt ruljanssi on vihdoin tullut päätökseen ja on aika kääntää elämässä uusi luku.
Onnea meille uuteen kotiin!
Mutta minkäslainen muuttaja se sinä olet? Onko tavarat pakko purkaa heti vai löytyykö nurkista vielä vuosien jälkeenkin avaamattomia muuttolaatikoita?
Onnenpäivä 
Purun tavarat heti paikoilleen. Yleensä meillä on muutettu niin, että osa porukasta kantaa ja minä ja joku muu lyö tavaroita samaa tahtia paikoilleen. Yleensä kun muutto alkaa aamulla on illalla valmista, yleensä menee sinne yöhön asti, mutta onpa tehty. 😀 Itselleni on ihan tuskaa elää laatikoiden keskellä vanhassa kämpässä, kun kamoja pitää kerätä laatikoihin, mutta niitä ei saa vielä muutettua, joten en todellakaan ala elämään niiden keskellä uudessa asunnossa.
TykkääTykkää
Näin se meni meilläkin; mies kantoi laatikoita sisälle ja mä suoritin availun ja purkamisen. Kahdestaan se oli tietty aika hidasta ja varmaan juuri siksi sain turattua asian kanssa niinkin pitkään kuin kolme päivää, plus tietysti se, että kun niille kaikille koriste-esineille pitää löytää heti kiva paikka ja pyörin sitten vartin joku maljakko kourassa sille sopivaa paikkaa etsien. Huoh 😀
TykkääTykkää
Samoin täällä – olen muuttanut elämäni aikana kymmeniä kertoja, ja inhoan muuttamista..heti kun pääsen uuteen kotiin, puran tavarat laatikoista omille paikoilleen ja laatikot pois silmistä 🙂
Ihania kuvia by the way; teillä on todella kaunis koti !
TykkääTykkää
Kiitos! Tämä talo on niin hyvä aihio, että väkisinkin pukkaa priimaa! 🙂
TykkääTykkää
Onnea uuteen kotiin, vihdoinkin voitte asettua paikoilleen!
Oireyhtymäsi vaikuttavat tutuilta. Kaikki heti paikoilleen, mielellään myös aakkos-, väri- ja suuruusjärjestykseen (listaa voi jatkaa vielä). Ei haittaa vaikka päätä kivistää, nälkä vaivaa ja jalat huutavat hoosiannaa, niska jumittaa ja jano kuivaa kurkkua – sotilaallinen järjestys on saatava heti. 🙂
TykkääTykkää
Se on muuten jännä, että laatikoita purkaessa ei tule edes mieleen ryhtyä syömään kesken kaiken, vaikka muutoin syöminen on kyllä alati mielessä 😀 Nukkumisenkin kanssa on vähän niin ja näin, ei meinaa malttaa oikein sitäkään.
TykkääTykkää
Mietin uskallanko edes tunnustaa…yleensä muutot ovat sujuneet hyvässä järjestyksessä ja kurissa. Viimeisin muutto saa olla se viimeinen, ei mennyt ihan niinkuin ennen vanhaan. Syyllinen oli nelihenkinen perhe + 3 koiraa: mies töissä päivät, minä kotona 2- ja 3- vuotiaiden apulaisten ja koirien kanssa. Illalla mies jatkoi tavarahelvettiä ed. mainittujen apureiden kanssa, itse olin ilta- ja yötöissä. Loppuvaiheessa ketään (paitsi lapsia) ei kiinnostanut mitä missäkin laatikossa oli. Viimeiset pahviboxit kannoin melkein tanssien pihalle, autoon ja keräykseen (mies ei suostunut polttamaan niitä). Mutta kyllä se jo nyt vähän hymyilyttää, 13 vuoden jälkeen 🙂
TykkääTykkää
😀 Katsotko edes mitä niissä bokseissa oli ennen kuin kärräsit kierrätykseen? Muuttaminenhan on siitä puhdistavaa, että tulee ainakin hankkiuduttua eroon kaikesta turhasta. Tällä kertaa ei kyllä oikeasti sellaista oikein turhaketta tullut matkaan lainkaan, ainoastaan juttuja, joita ei enää uudessa kodissa voi mitenkään hyödyntää.
TykkääTykkää
Kyllä ne laatikot tyhjiä oli! Kierrätys/roskislajittelu tuli tehtyä jo pakkausvaiheessa.
TykkääTykkää
Musta muuttamisen paras hetki on kun kaikki kama on kannettu uuteen osoitteeseen, kaapit pyyhitty ja saa alkaa maanisesti purkamaan ja järjestelemään ja miettimään huonekalujen järjestystä. Ihanaa! Kaikki heti järkevästi paikoilleen ja laatikot varastoon asap! Myös pakkaamisen aloitan turhan innokkaasti ja muuton lähestyessä joutuu jo kaivelemaan kattiloita laatikoista lainaan. Toki oon muutenkin tarkka kamoistani ja varsinkin sen määrästä, joten mitään turhaa ei tule kanneltua hirveästi mukana. Kävin muuten joku aika sitten kylässä ystäväpariskunnan luona jota autoin muutossa monta vuotta sitten, ja kämppä oli edelleen täynnä pahvilaatikoita. En ymmärrä mitenkään päin, mutta ehkä he sit taas ihmettelee mun organisointinipoilua. 🙂
Mutta se tunne, kun on uusi ihana koti ja kaikki hyvässä järjestyksessä, parasta!
Ja onnea uuteen kotiin, kauniilta näyttää!
TykkääTykkää
Ai niin, ensimmäistä kertaa ikinä mun ei tarvinut siivota kaappeja ennen kuin niihin ilkesi laittaa tavaraa! Ihana omistaja oli pessyt ja puunannut joka paikan niin hyvin ❤ En muistanutkaan, että pääsin onnekkaasti skippaamaan tämän vaiheen.
Ja joo, mä myös aloitan pakkaamisen hyvissä ajoin, ihan vaan siksi, että en tykkää kun asian kanssa tulee kiire. Ja se pakkaaminen ottaa oikeasti aikaa, kun käy jokaisen tavaran yksitellen läpi, hetken sitä pyörittelee käsissään ja miettii, että tarvitsenko tätä. Tällä tavalla ei turhaa tavaraa tule mukaan, mutta aikaa kuluu 🙂
TykkääTykkää
Hei vaan ja Onnea uuteen kotiin. Ihanalta näyttää!
Minä olen muuttanut myöskin järjettömän monta kertaa. Muuttajana olen melko spontaani ja nopea. Suunnittelen tarkkaan, mutta ongelmana on aina viime hetken pakkauspaniikki. Pakkaaminen sinänsä on sutjakkaa ja yhden lipaston tavarat yhdessä laatikossa jne. Sitten on helpompi purkaa. Mutta aina jostain ihmeen syystä sitä rojua kertyy vielä laatikollinen/pussukallinen jos toinenkin mitä pyöritellään siinä vielä käsissä, kun muuttoauto on lähtenyt. Sitten ihmetellään minne ihmeeseen kaikki se romu laitetaan mitä piti niin kovasti tarvita vielä siinä viime hetkellä. No joo, ei muutakuin naapureille kumpparia ja jokin yläkaapin yllätyslöytö lahjoituksena 😀 Ja lentokoneeseen tulevat laukut, kassit ja nyssäkät painaa liikaa ja niitä sitten yrität kovasti saada raijattua mukanasi. Ja joka kerta mulle tapahtuu tämä sama homma.
Purkuhommissa olen yleensä ottaen ollut nopea ja koittanut saada huushollin järjestykseen nopeasti. Mutta viimeisin muutto Venäjältä kesti kaikkinensa monta vuotta. Edellisestä maasta tulleita tavaroita oli varastoitu mummoloihin ja niiden saaminen saman katon kesti ainakin 5 vuotta. Opin tästä sen, että älä jaa tavaroita moneen osoitteeseen, etenkään 1000 km säteelle toisistaan 😀
Mutta tykkään muuttaa. Se tuo aina mukanaan jotain ihan erityistä, uutta buustia.
Teillä on todella kaunista!
TykkääTykkää